Hr11-1950

[Ilkka Hovi]

Tämä kirjoitus on siirretty kuvatiedostojen kommenteista omalle aihealueelle.

Kävin s/s Lokin kunnostustyömaalla Helsingin Hietalahdessa. Kunnostettava laiva on peitetty Aimo peitteen pressuilla, jotka päästävät valoa läpi. Koko laiva on pressutettu, mutta laivan sisällä näkee kävellä ja työvaloja tarvitaan vain paikoin. (www.aimopeite.fi). Keskusteluissa minulle ehdotettiin
rautatieharrastajille kerrottavaksi ajatus. Tällainen kevytpeite sopisi hyvin säilytettävän tai kunnostettavan veturin tai vaunun talvipeitteeksi. Tehdään peitteestä ja putkirungosta teltta, jonka
voi purkaa keväällä. Sama käyttö sopisi Haapamäella tai muualla olevien muistomerkkivetureiden
talvisäilytystä varten. Suojaamalla kohde talviaikaan, säästetään vuosittaisissa huoltokuluissa tai
määräajoin toteutettavissa maalauksissa. Esim Dm9 kunnostuksessa voidaan sisällä pitää lämpöä ja/tai kosteudenpoistoa. Ajatuksella on toinenkin hyvä puoli. Jos runkorakenteen liittää veturin tai
vaunun kehykseen (vertaa miten koottavia rakennustelineitä liitetään) ei kyseessä ole kiinteä rakennus vaan ”liikuteltava suoja”, joka seuraa veturia / vaunua vaikka raiteelta toiselle. Jos kysytään miten liikuttava veturi kytketään liikutettavaan kalustoyksikköön, vastaan, kytketään ne toisiinsa lenkkikytkimellä kun päätypeite on ensin siirretty syrjään. Tällaisiin ”talleihin” voisi saada sponsoreita ja etteivät ole näkymää pilaavia, kankaaseen voi painattaa veturin kuvan 1:1. Tällaisia talleja voisi tehdä leveä ja kapearaidevetureille / vaunuille erikseen.
Taidanpa aktivoitua ja pyytää tarjouksen vaikka Hr11 kokoisen veturin peittämiseksi.

[Ari-Pekka Lanne]

Idea on hyvä, ainakin parempi vaihtoehto, kuin vaikkapa Hr11:n nykyinen kortteeripaikka "Pohjantähden alla". Mutta pidempiaikaiseen säilytykseen olisi Hr11:n tai Dm9:n kaltaiset korvaamattomat aarteet hyvä saada vielä visumpaan suojaan "termiiteiltä", pelti- tai tiilihalliin, jossa paloturvallisuuskin on parempi. Pressutalliin on helppo murtautua, ja talli suojaa vaikkapa graffitoijia tai muita sabotöörejä ulkopuolisten katseilta - siellä voi tehdä tuhojaan kaikessa rauhassa. Runsaslukuisempina säilyneiden Tk3:sten, Dm7:jen yms. sääsuojiksi mainitut pressutallit sopisivat minusta paremmin kuin uniikin Hr11:n.

[Jouni Halinen]

 Mitenköhän projektiin saisi rahoitusta täältä, sielä kun kuuluu olevan "riihikuivaa" (vaikkakin Sanomain osakkeina) rahaa lähemmäs miljardi (1000000000) egeä. Kokonaiskulutkin ovat HR 11+ liitevaunu? tapauksessa varmaan aika paljon pienemmät kuin tuossa höyrypaatin kuntoonlaitossa.   http://fi.wikipedia.org/wiki/Jane_ja_Aatos_Erkon_s%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6  Nyt vaan joku kiireesti pirauttamaan säätiön hallituksen puheenjohtaja Nils Ittoselle. Ensialkuun sieltä saisi varmaan "säälisen" säilytyspaikan veturiparalle. Minusta tämä HR 11 geissi on kyllä käsittelemättömän huonosti hoidettu, siitä pitäis saada joku ainakin moraalisesti vastuuseen.

[Ilkka Hovi]

Tehdessäni kyselyä peitteistä, totesin taas saman pulman kuin tehdessäni alustavia kustannusarvioita tehdaslaitoksia varten. Kun ei ole selvää projektia (tässä tapauksessa Hr11 kunnostusryhmää) eivät myyntitykit halua antaa tarkkoja hintoja. Tarkan peitesysteemin hinta vaatisi a) peitteen hinnan ja b) suunnitellun tukirakenteen kustannuksen. Näin päästäisiin lähemmäksi oikeaa kustannustasoa, koska tukirakenteen voi suunnitella mahdollisimman yksinkertaiseksi mutta kestäväksi tarvetta varten. Helpointa sääsuojan tekijälle on antaa standardi ”teltan” hinta, joka sisältää tukevan paikallaan olevan runkorakenteen. Jotain sain kuitenkin selville.
8 m pitkä käännetyn U:n mallinen telttahalli, joita tarvitaan 2 kpl peräkkäin. Hallissa on valoa läpäisevä katto ja avattavat päädyt. Roteva tukiranne. Yhden osion hinta-arvio oli 7000 – 9000 €, joten valitsin hinnaksi 7500 €. Kokonaiskustannus täten olisi 7500 x 2 kpl x 1.2 (epävarmuus + kuljetus ym) =  18 000 € + alv 23% mikä on liian suuri arvio tarpeeseen nähden. Tässä ensimmäinen yritys, muita ei tarvita, koska Hr11-1950 veturia tuskin ollaan kunnostamassa.

Keskustelua ei tällä keskustelupaltan osiolla ole ollut (näemmä lokakuussa 2012 ollut toisessa keskustelussa viimeiset lisäykset ja keskustelun suuruus ollut 4 kirjoitusta). Minua on valistettu tiedolla jonka mukaan on olemassa suunnitelma Hr11 kunnostamiseksi. Se ollee salainen kun en tiedä ketään, joka olisi nähnyt sen. Suunnitelma perustunee siihen että taivaasta tipahtaa rahaa ja sitten nk harrastajat voivat katsella konepajan aidan takaa kun rahalla palkatut henkilöt maalaavat veturin.

Ulkomailla on noin 10% yhdistysten jäsenistöstä aktiivisia.  Suomessa aktiiviset ovat siirtyneet
ilmeisestikin Haapamäelle ja Jokioisten Museorautietelle. Kuten tiedetään muitakin aktiivisia paikkakuntia on, mutta ne eivät ehkä perustu Hki-Tpe-Tku alueiden potentiaaliin. Siis harrastajista ei ole kunnostamaan Hr11 veturia ja kuten olen sanonut en aio käyttää aikaani Hr11:sta hyväksi.
Ajattelin, että hieman kannustamalla löytyisi se kaksi-kolme kiinnostunutta henkilöä, jotka voisivat
aloittaa projektin. Olin ajatellut voivani auttaa aloituksessa, mutta nyt pelkän kunnostusaikataulun tekemiseen ei tämä kevät enää riitä.

Täytynee luottaa Hy konepajalta löytyvän perinteikkään  ”mitä nuo romut täällä vievät tilaa, pistetään ne romuksi” mielipiteen aktiivisia kannattajia.

[Ilkka Hovi]

Sain lisätietoa Hr11 1950 tilanteesta. Veturi on VR:n omistuksessa, joten veturi ei ole Rautatiemuseon omaisuutta, eikä museon hallinnassa. Tämän takia museo tai muu taho ei voi maalata tai korjata veturia. Tämän takia epäilen, onko veturin korjaussuunnitelmaa edes olemassa. Myös muut Hy knp:lla olevat veturit ovat VR:n. Nythän ei tarvita kuin joku oikeassa asemassa konepajalla oleva henkilö, joka hermostuu siitä, että museolle varatut kalustoyksiköt ottavat paljon raidetilaa. Uhkaava ruuhka on helposti korjattavissa  polttoleikkauspillillä.

[Eljas Pölhö]

Hr11 on poistettu VR:n kirjoista 19.9.1972 Talousosaston toimesta, tultuaan hylätyksi 11.9.1972 Koneosaston toimesta, Liikenneosaston 5.9.1972 tekemän hylkäyspäätöksen johdosta. Jos se on edelleen VR:n omaisuutta, niin se lienee siellä ilman kirjanpitoarvoa ja ainakin virasto-VR:n aikaan siirto museolle olisi ollut helppo toimenpide.

Aikoinaan sanottiin, että Tr1 1096 luovutettiin Rautatiemuseolle säilyttämisvelvoitteella. Säilytettyhän se on, mutta onko luovuttaja sitten tulkinnut museon rikkoneen luovutuskirjaa ja ottanut sen takaisin?

[Ilkka Hovi]

Epäilen niiden, jotka tiesivät asiasta olevan eläkkeellä. Sen jälkeen tarkka tieto poistunut eläkkeelle heidän mukanaan. Ilmeisesti asiaa tutkitaan ja kun asiaa tutkitaan ei vielä tiedä mikä on lopputulos. Pahus kuinka hienon säänsuojassa säilytetyn ja valaistun muistomerkin 1096:sta saisikaan !

[Eljas Pölhö]

Minä taasen epäilen, että mikäli 1950 on edelleen VR:n (minkä osan??) omistama, niin hän, joka ei laskenut veturia muiden mukana Röykkään romutettavaksi, on tehnyt virkavirheen. Talousosaston kalustosta poistamisilmoituksissa oli yleensä loppukaneetti, jossa määrättiin veturista poistettavaksi tarpeelliset varaosat ja muuten myymään se tai muutoin hävittämään valtiolle edullisimmalla tavalla. Veturin maaduttaminen Hyvinkään konepajalla ei ole edullisin tapa, koska sen saattoi myydä. Museolle siirtäminen oli myös hyväksyttävää, koska siitä ei aiheutunut tappioita (kaluston arvo kuoletettiin poistopäätöksellä).

Mikäli 1950 on edelleen VR:n, niin onko VR Yhtymä (tai jokin) saanut sen esimerkiksi apporttiomaisuutena? Lisäsikö se silloin yhtiön pääomaa, kun sillä ei ollut kirjanpitoarvoa? Vai sisältyikö tämä veturi sellaisiin asioihin, joista jälkiruokakonjakin kanssa sovittiin, että ne ovat liikesalaisuuksia? Vai onko se osa suomalaista ikiliikkujaa: jokaisen uusi ministeri teettää samat selvitykset kuin edellinenkin, niin voi käydä shoppailemassa eikä tarvitse lukea pölyisiä papereita?

Sama koskee veturia Tr1 1096 (=viimeinen Suomessa teollisesti valmistettu höyryveturi). Koska paperit on tehty ja olemassa, niin miksei niiden mukaan toimita? Onko kyseessä periaate, että "Antaa ajan hoitaa hommat, niin ei tarvitse tehdä mitään"?

[Eljas Pölhö]

Epäilen niiden, jotka tiesivät asiasta olevan eläkkeellä. Sen jälkeen tarkka tieto poistunut eläkkeelle heidän mukanaan. ---

Kauhea ajatus juolahti mieleeni. Minä olin nuorin jäsen Rautatiemuseotoimikunnassa, joka järkkäsi museon siirron Hyvinkäälle. Minun työurani jatkuu 67-vuotiaaksi, joten todella saatan olla ainoa työelämässä mukana oleva, jolla on oma kokemus sen aikaisista kokouksista ja päätöksistä ja ehkä ainoa, jolla on omat asianosaiskopiot papereista tallella. Vaikea uskoa, että Suomen Rautatiemuseo tai Suomen Rautatiemuseon säätiö olisivat hukanneet omansa, VR:n kopiot kyllä saattavat olla "missä tahansa" arkiston seulonnan jäljiltä. Jännä nähdä tullaanko vanhat päätökset kumoamaan, "koska niitä ei löydy", ja millä uudella sopimuksella ne nyt korvataan.