"Epäsymmetrisen" veturin ajosuunnan päättäminen

[Johannes Mertanen]

Tämä kysymys olisi varmaan mahtunut johonkin aikaisempaankin ketjuun, mutta en löytänyt sopivaa: Onko siihen jotain ohjetta, miten päin ajetaan veturilla, jonka ohjaamo ei sijaitse keskellä (eikä molemmissa päissä)? Lyhyet siirrot toki hoidetaan kummin päin tahansa, mutta onko pidemmälle matkalle jotain ohjesääntöä? Vai laitetaanko veturi niin päin kuin se sattuu edellisen reissun jäljiltä olemaan? Dv12:ta kun olen muistaakseni nähnyt liikenteessä sekä ohjaamo edessä että takana, ja moniajossa kaikki veturit eivät aina ole samaan suuntaan.

[Jimi Lappalainen]

En usko, että sillä sen kummempaa väliä on.

[Topi Lajunen]

Ei niitä pääsääntöisesti käännellä, vaan ajetaan siten päin miten sattuu olemaan.

Ilmeisesti kuitenkin joskus aikoinaan on epäsymmetrisiä vetureita käänneltykin, syystä tai toisesta. Ehkä jäähdyttimen parempi toiminta, ehkä törmäysturvallisuus. Aikoinaan se on ollut helpompaakin, sillä kääntöpöytiä oli huomattavasti nykyistä tiheämmin. Pasilan (ja Ilmalan) päivystäjiä joskus kävivät Pasilan pöydällä kääntelemässä pitkä pää (keula) etelään, koska silleen on näkyvyys keskimäärin eri suuntiin parempi, veturin ollessa järjestään roikan pohjoispäässä.

Lättähattuja muinoin käänneltiin siten, että ensin tykättiin ajaa moottoripää edellä (jotta kuulee moottorin kierrosluvun pehmeiden vaihteenvaihtojen onnistumiseksi), myöhemmin taas "kylmä" pää edellä melun vuoksi.

Ja oikea vastaus siihen ikuiseen väittelyyn Dv12-veturin korrektista asennosta junan keulilla: pitkä pää eteen, koska muutoin veturi peruuttaa. Se pidempi pää kun on ihan virallisestikin keula, ja se toinen on perä.

[Ari-Pekka Lanne]

Mitä takavuosina tuli Rauman vaihtotöitä seurattua, niin lähes poikkeuksetta vaihtoveturit (Dv15/16, Dv12, Dr14) olivat pitkä pää rantaan päin. Saman voi todeta myös täällä olevista kuvista. En tullut koskaan kysyneeksi virallista tai epävirallista syytä tähän, mutta käytännöllisesti ajateltuna syyn täytyy olla siinä, kun veturi on Rauman vaihtotöissä miltei aina vaunujonon itäpäässä. Näin kuljettajalla on mahdollisimman hyvä näkyvyys vaunuja vedettäessä. Päinvastaisessa suunnassa, vaunuja työnnettäessä, pitkän pään konesuojan katveella ei ole merkitystä - silloin tähystäjä on työnnettävän vaunujonon keulassa.

Kirjoista sen sijaan olen lueskellut, että aikoinaan ajettaessa tupla-Vv 15:llä, ne pystyi kytkemään yhteen vain lyhyet päät vastakkain, jos kytkettävinä olivat alkupään veturit 1955...1988. 1988:aa suurinumeroisemmat kuitenkin pystyi kytkemään vanhempien sisarvetureidensa lyhyisiin päihin pitkä nokka edellä.

[Topi Lajunen]

En tullut koskaan kysyneeksi virallista tai epävirallista syytä tähän, mutta käytännöllisesti ajateltuna syyn täytyy olla siinä, kun veturi on Rauman vaihtotöissä miltei aina vaunujonon itäpäässä. Näin kuljettajalla on mahdollisimman hyvä näkyvyys vaunuja vedettäessä. Päinvastaisessa suunnassa, vaunuja työnnettäessä, pitkän pään konesuojan katveella ei ole merkitystä - silloin tähystäjä on työnnettävän vaunujonon keulassa.

Jep. Lisäksi kiinniajo vaunuihin pitkä pää edellä on helpompaa: kuljettaja näkee penkiltään pitkän pään oikean puolen päätykytkimen, mutta ei lyhyen pään vastaavaa.

[Petri Nummijoki]

Ilmeisesti kuitenkin joskus aikoinaan on epäsymmetrisiä vetureita käänneltykin, syystä tai toisesta. Ehkä jäähdyttimen parempi toiminta, ehkä törmäysturvallisuus.

Sellainen hytinä on, että 60-luvun kuvissa Sv12/Sr12 ja Vv15-16 ovat melkein aina linjalla pitkä nokka menosuuntaan. Saattoi johtua yllä mainituista syistä mutta mahdollisesti höyryajalta peräisin olevasta tavastakin, että veturilla ajetaan ensisijaisesti etuperin. Hr12-veturitkin tuntuvat olevan vanhoissa kuvissa selvästi useammin 1-pään ohjaamo edellä kuin päinvastoin ja ei kai niissä veturin kääntämiselle ollut mitään teknistä perustetta? Vai oliko ohjaamoiden pienissä varuste-eroissa joku yksityiskohta, joka kannusti ajamaan mieluummin 1-päästä?

Lättähattuja muinoin käänneltiin siten, että ensin tykättiin ajaa moottoripää edellä (jotta kuulee moottorin kierrosluvun pehmeiden vaihteenvaihtojen onnistumiseksi), myöhemmin taas "kylmä" pää edellä melun vuoksi.

Lättähattujakin ajettiin aluksi moottoripäästä mutta en tiedä onko kierrosten kuuleminen ollut ainoa tai edes tärkein syy. Siihenkin on selitykseksi tarjottu myös ainakin moottoripään parempaa lämmitystä ja törmäyskestävyyttä.

[Kimmo T. Lumirae]

Pääsääntö on ehdottomasti siten kuin Topi kirjoitti, että vetureita ei käännellä tämän vuoksi. Hallintalaitteet ja ajettavuus on koko lailla identtinen riippumatta siitä, kummasta ajopöydästä Dv:tä ajetaan. Joskus Tampereella kuulin väitteen, että Seepraa pitää aina ajaa pitkä pää laskumäelle päin, koska lyhyt pää on kevyempi ja lyhyt pää edellä ajettaessa sen pään teli lukkiutuu helpommin jarrutuksissa. Kävipä kerrankin yksikin kuljettaja kääntämässä "väärin päin" jääneen Seepran kääntöpöydällä kesken laskumäkityön kun "ei hommasta tullut mitään". No, jokainen vähänkään veturin rakennetta tunteva ymmärtää, että toisen telin lukkiutuminen ei voi olla oikea syy.

Dv:ssä (25- ja 27-sarjat) on ollut lämpövaikeuksia ajettaessa lyhyt pää edellä, ja siksi on kaiketi joskus pyritty ainakin kokoamaan parit pitkät päät ulospäin. Mutta tuskin nykyään näin tehdään. Sen sijaan Hr12:n tapauksessa kyse oli varmaan ohjaamon melusta eli kakkospäätä pidettiin meluisampana ja varmaan tästä syystä on veturin käyttöohjeissa että "aja aina veturia tasapuolisesti molemmista ohjaamoista, jotta ratamoottorien käyttöhammaspyörien käyttöikä tulisi mahdollisimman pitkäksi" tms.

[Petri Nummijoki]

Sen sijaan Hr12:n tapauksessa kyse oli varmaan ohjaamon melusta eli kakkospäätä pidettiin meluisampana ja varmaan tästä syystä on veturin käyttöohjeissa että "aja aina veturia tasapuolisesti molemmista ohjaamoista, jotta ratamoottorien käyttöhammaspyörien käyttöikä tulisi mahdollisimman pitkäksi" tms.

Selitys on muuten hyvä mutta Hr12-veturilla nimenomaan 60-luvun kuvissa näytettäisiin ajavan useammin 1-päästä. Uudempien aikojen osalta en ole havainnut mitään eroa. Vielä 60-luvulla taidettiin meluun suhtautua ennemmin niin, että kovaa ääntä pidettiin miehekkäänä ja ajettiinhan Lättähattujakin siihen aikaan lähinnä moottoripäästä, vaikka se oli meluisampi. Lisäksi 60-luvun mittapuun mukaan Hr12 oli käsittääkseni melko hiljainen veturi.

[Kimmo T. Lumirae]

Ehkä se oli sitten ykköspää. Asia oli kuitenkin ainakin olevinaan kovasti tärkeä, koska siitä oli puhuttu kotonakin: wanha witsi kertoo, että Huru-kuljettajan perhe oli lähtenyt mökille autolla ja perheen äiti ajoi. Perheen poika kysyi äidiltä että "Äiti, onks tää nyt sitä kakkospäällä ajamista, mistä isi aina puhuu?"