Mitä nykyhetkestä jää talteen ?

[Timo Järvi]

Tuli tuossa kaiveltua vähän vanhoja "arkistoja", ja silmiini osui vanhat TKL:n bussilibut ajalta, jolloin vanhat ALMEXin pahvikorttien leimauslaitteet oli heitetty romukoppaan, ja tilalle oli saatu oikein uutta  digitulostustekniikkaa Kuva on vähän huonolaatuinen johtuen heikosta valaistuksesta ja kännykkäkameran rajallisuudesta.

Oheisessa kuvassa on vanha piletti vuodelta 1993. Uudemman, vuodelta 1994 peräisin olevan  lipun tulostustekniikasta en osaa varmana sanoa, mutta ajan hammas näyttää siihen jo purreen haalistaen tekstiä melkoisesti. Sitä en muista, oliko tuolloin jo käytössä lämpötulostukseen perustuvaa tekniikkaa ?!

Mitä taas tulee nykyisiin junalippuihin, nekin ovat katoavaista kansanperinnettä verrattuna vanhoihin pahvinpalalippuihin tai 80/90-luvulla printattuihin lippuihin. Fyysinen lippu ehkä kestää, mutta tekstit katoavat...

[Ari-Pekka Lanne]

Vuoden 1994 lippu näyttäisi kyllä kovasti tulostetun lämpöherkälle paperille. En tiedä kuinka laajalti tuo linkissä hehkutettu Jojo Thermalin Kauttualla valmistama patenttipaperi, "juuri sellaista korkealaatuista ja säilyvää lämpöpaperia, jota kuluttajat ovat jo kauan odottaneet", on käytössä, mutta eivät tunnu nykyään kauppojen takuutositteet säilyvän edes kestokulutustavaroiden tyypillistä takuuaikaa - 1-2 vuotta. Saattavat pyyhkiytyä jo ennen takuuajan umpeutumista täysin blankoiksi.

[Timo Salminen]

Olen itse yrittänyt säilyttää lämpöpaperilippuja paperin välissä, jottei ainakaan kansiotaskujen muovi pääsisi lipun kanssa kosketuksiin, mutta eipä näy juuri auttavan. Vuoteen 2011 asti olevat asemalta ostetut junaliput näyttäisivät säilyvän varsin hyvin ilman suojapaperiakin valokuvataskussa, junasta ostetutkin ainakin suojapaperin sisällä ilmeisesti kohtuullisesti, mutta nykyisiin en luottaisi. Kassakuittipaperia olevat linja-autoliput samoin kuin esimerkiksi Riian lähiliikenteen junaliput Latviasta ovat käytännössä muuttuneet valkoiseksi paperiksi kymmenessä vuodessa ja allekin. Ehkä olisi pitänyt yrittää hankkia jostakin hapotonta silkkipaperia ja kokeilla sitä, mutta ei tässä nyt kaikkeen sentään tule ryhdytyksi...

Muokkaus-lisäys. Myös esineiden kanssa on niin ja näin: DSB:n muovikassi vuodelta 2010 on jo hajonnut melkein silpuksi omia aikojaan.

Eikä läheskään kaikkea enää edes ole paperilla. Elektroniset matkaliput häviävät matkan jälkeen kokonaan, sähköpostikirjeenvaihto lakkaa käytännössä olemasta, jollei sitä tulosta paperille, valokuvien säilyminen on paljon entistä sattumanvaraisempaa, jos ne ovat olemassa vain digitaalisina jne. Pääseekö perikuntasi  aikanaan käsiksi valokuvatiedostoihisi tai osaavatko perilliset etsiäkään kuvia, jos ne ovat vain tietokoneen kovalevyllä? Onko varmuuskopiointi kunnossa? Todennäköistä on, ettei entisen kaltaisia kuva- ja negatiiviarkistoja enää nykyajasta säily, vaikka kuvia muuten on maailma ähkyyn asti täynnä.

Sen tiedän, että Kansalliskirjasto tallentaa ja arkistoi säännöllisin väliajoin suomalaisilla palvelimilla olevia verkkosivuja, joten kenties nämäkin keskustelut säilyvät heidän arkistoissaan tulevaisuuden hämärään.  

[[Tunnus poistettu]]

Normaali valokopio kestää paremmin kuin tuo lämpöherkkä paperi. Sekään ei tykkää muovitaskusta, mutta kuivassa ja pimeässä säilytettynä valokopio kestää hyvin nykyiset takuuajat. Eli jos on mahdollista ottaa takuun todistavasta kassakuitista valokopio, kannattaa ottaa, vaikka eihän se sinänsä juridisesti pätevä olekaan.

[Topi Lajunen]

Eli jos on mahdollista ottaa takuun todistavasta kassakuitista valokopio, kannattaa ottaa, vaikka eihän se sinänsä juridisesti pätevä olekaan.

Kyllä se käsitykseni mukaan on pätevä. Minkäänlaista kuittia ei edes tarvitse olla, mikäli pystyy muutoin esittämään ostaneensa tuotteen ko. kaupasta, vaikkapa pelkkä kaupan tarra pakkauksen kyljessä riittää.

Juttua Kuluttajaviraston sivuilla aiheesta: http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/kuluttajalle/raha-asiat/maksaminen-ja-laskut/kuitti/

(Oma asiansa on tietysti se, kuinka paljon joutuu asiansa eteen tappelemaan...)

[Timo Järvi]

Kyllä kassakuitista otettu kopio on pätevä. Joissakin firmoissa asiakkaan kuitista ymmärretään jo ottaa valokopio pyytämättäkin. Toinen vaihtoehto on antaa normaali kassakuitti ja tämän lisäksi järjestelmästä tulostettu A4-paperi laserilla tulostettuna. Nämä niitattuna yhteen asiakkaan kappaleiksi.

Tuli joskus ostettua eräs tunnettu ja kestäväksi havaittu kahvinkeitin. Ennen kuin pitkä takuuaika oli mennyt umpeen, kuitista oli jo aika jättänyt, mutta valokopiossa en huomannut mitään eroa.

[[Tunnus poistettu]]

Voipi olla maailma muuttunut, mutta en edelleenkään usko, että pelkkä todistamaton valokopio olisi juridisesti pätevä. Noissa tavallisissa kaupoissa on kyse sen verran pienistä summista, että tuskin kauppias rupeaa oikeutta käymään.

[Juhani Pirttilahti]

Eikä läheskään kaikkea enää edes ole paperilla. Elektroniset matkaliput häviävät matkan jälkeen kokonaan, sähköpostikirjeenvaihto lakkaa käytännössä olemasta, jollei sitä tulosta paperille, valokuvien säilyminen on paljon entistä sattumanvaraisempaa, jos ne ovat olemassa vain digitaalisina jne.

Elektroniset matkaliput ainakin tallentuu tietokantoihin tietyksi ajaksi (varmaan noin vuosi tai pari ainakin). Oikeastaan kun tarkemmin asiaa pohtii niistä jää paljon laajempi "jälki" kuin paperisista lipuista, vaikka nuo ei paperilla olekaan.

[Juha Puusaari]

Noista takuukuiteista ainakin jotkut liikkeet sanoo että heillä on tieto ostosta ja näinollen sitä takuukuittia ei tarvitse jos takuuasioista on kyse.

[Janne Ridanpää]

Ihan yleisohjeena voin sanoa, että kavahtakaa kaikkia muovitaskuvirityksiä mitä ikinä säilytättekin. Varovainen kannattaa myös olla niittien ja muiden metallisten lisukkeiden kanssa: jos säilytysympäristö on kostea, niitti levittää ruostetta yllättävän nopeasti ympäri paperia.

Mikäli kokoelmiaan haluaa säilyttää vähän ammattimaisemmin, niin melko edullisia standardit täyttäviä arkistotarvikkeita voi tilata vaikkapa Saksasta: http://www.archivbox.com/

[Timo Salminen]

Ihan yleisohjeena voin sanoa, että kavahtakaa kaikkia muovitaskuvirityksiä mitä ikinä säilytättekin. Varovainen kannattaa myös olla niittien ja muiden metallisten lisukkeiden kanssa: jos säilytysympäristö on kostea, niitti levittää ruostetta yllättävän nopeasti ympäri paperia.

Mikäli kokoelmiaan haluaa säilyttää vähän ammattimaisemmin, niin melko edullisia standardit täyttäviä arkistotarvikkeita voi tilata vaikkapa Saksasta: http://www.archivbox.com/

Noinhan sen pitäisi mennä. Käytäntö on sitten kirjavampi itse kullakin.   

[Heikki Suonvieri]

Voipi olla maailma muuttunut, mutta en edelleenkään usko, että pelkkä todistamaton valokopio olisi juridisesti pätevä. Noissa tavallisissa kaupoissa on kyse sen verran pienistä summista, että tuskin kauppias rupeaa oikeutta käymään.

Ihan turhaa rahan tuhlaamista ja hermojen kiristelemistä ostaa suomesta ja tapella takuuasioiden kanssa. Kun tilaa ebay:sta suoraan maailmalta niin mahdolliset takuut tuntuu pelaavan omien kokemuksieni perusteella tuhat kertaa paremmin kuin missään suomalaisessa putiikissa.