Karjalainen: Suomen suurin pienoisrautatie odottaa yhä ottajaansa

[Juha Kutvonen]

Kokoelmissani on siis Hkk, Ggk/Ggv, Gd/Gdt/BG, Gg/Ggl, Gb, Mas, Oa, Hk, Ggh ja Hdk -vaunujen seikkaperäiset rakennusohjeet sen ajan materiaaleja käyttäen. Onkohan muita olemassa - ainakin Vv13 piirustus ilman ohjeita kuuluu sarjaan?

Myös Dm7:n piirustus on julkaistu - ilman rakennusohjeita "edistyneemmille mallirakentajille".

Isäni rakensi näiden Taitajan ohjeiden mukaan Gb:n ja Ek:n H0-mallit, jotka minä sitten lapsena tuhosin...

[Petri Sallinen]

Muistan ensinnäkin, miten pojille suunnatuissa Kolumbus-tietokirjoissa oli erilaisia sähköaskartelun ohjeita, oli mm. jännite- tai virtamittarin teko-ohjeet.

Kirjahyllystäni löytyy "Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja". Sen kannessa on kuva nuoresta miehestä, joka ajaa ympyrää sähköratikalla. Kirjasta löytyykin ohjeet sähköratikan rakentamiseksi — kiskoista ja mottorin rakentamisesta lähtien. Kauko Kuosma on kertonut kyseisen artikkelin innostaneen häntä aloittamaan pienoisrautatieharrastuksen.

[Petri Sallinen]

Silloin elettiin vielä Suomessa pula-aikaa, Eihän sodan päättymisestä niin hirveän pitkä aika ollut kulunut. Pienoisrautatieharrastajien tarpeistoa ei yksinkertaisesti ollut saatavilla, vaan kaikki mikä voitiin tehdä itse, tehtiin itse.

Amerikkalaisella pienoisrautatieteollisuudella on aina mennyt paremmin kuin eurooppalaisella. Yksi syy tähän on varmasti ollut se, että USA:n sisällissodan jälkeen maassa ei ole sodittu — eli yhteiskunnan infrastruktuuria ei ole säännöllisin väliajoin tuhottu maan tasalle, kuten Euroopassa. Sotien jälkeen Euroopassa oli olennaisempaakin tekemistä kuin panostaa harrastuksiin tai harrastustuotteita valmistavaan teollisuuteen.

Pienoisrautatieteollisuuden osalta on merkillepantavaa se, kuinka pitkälle kehittynyttä amerikkalainen pienoisrautatieteollisuus oli jo hyvin varhain. Oheisessa piirustuksessa näkyy Robert Lindsayn suunnittelema pienoisjunan moottoriteli vuodelta 1948 — siis kaupallinen tuote. Telissä oli jo tuolloin pieni moottori ja pyöräkerroissa ennen kaikkea NMRA:n standardin mukaiset pienet laipat — asia, jonka kanssa suomalaiset harrastajat jaksavat yhä nikotella.

[Sami Hiltunen]

Radan tarkasta sijainnista ei ole tarkkaa muistikuvaa, mutta se sijaitsi Kolarin ja Sallan välillä erään huoltoaseman/liikenneaseman yläkerrassa.
Rautatiedioraaman vieressä oli myös pari muutakin isoa dioraamaa, ja joku varmaan tunnistaa dioraamojen esittämän paikan.

Tuo huoltoasema Kolarin ja Sallan välillä on Kontiomäen Shell Paltamossa, valtatie viiden varrella. Olisihan siitä suorempaankin päässyt Rovaniemen ja Kemijärven kautta 

[Jouni Halinen]

Ylen elävästä arkistosta löytyi 4 videoa aiheesta  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kiteella_pienoisjunat_kiisivat_alppimaisemassa_ja_kwaijoen_sillalla_101500.html#media=101599   

[Kimmo T. Lumirae]

http://yle.fi/uutiset/kitee_haluaa_pitaa_pienoisrautatien_alueellaan_-_katso_arkistofilmit/7043881

[Jussi Westerbacka]

Kävin rautatiestä keskustelut Kiteen kaupunginjohtajan kanssa ja kaupunginhallitus päätti 12.9.2013 ettei luovu siitä Urjalan aseman hyväksi.
"Tiedusteluja on tullut valtavasti. Rataa on kyselty esimerkiksi kesätapahtumiin ja museoihin, kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen kertoo." Noo, mitä tarkoitetaan sanalla valtavasti, mutta kymmenkunta tahoa sitä on ainakin kysellyt.

[Jouni Hytönen]

Ne tahot, jotka kyselevät ko. rataa joihinkin kertaluonteisiin tapahtumiin tms. eivät varmasti ymmärrä, millainen operaatio on purkaa tuollainen rata ja pystyttää se uudelleen toiseen paikkaan ja vieläpä niin, että se toimii myös uudessa sijainnissa. Onko rataa edes rakennettu sitä ajatellen, että se pitäisi joskus purkaa? Äkkiä tulee mieleen, että purkuvaiheessa joudutaan tekemään raakoja ratkaisuja, joiden korjaaminen kestää aikansa.

[Martin Hillebard]

Suurehkoa pienoisrautatiejärjestelmää, joka on rakennettu pysyvästi pysyväksi johonkin huoneistoon, ei käsitykseni mukaan voi "purkaa" osiin, vaan suoranaisesti särkeä, tai paloitella jonkinlaisella moottorisaha-murhaaja -menetelmällä. Sen sijasta on olemassa kerhoja, jotka rakentavat lay-out'tinsa niinkutsutuista moduleista, jotka voidaan napsautella irti toisistaan, kuljettaa tilavassa pakettiautossa ja sitten taas koota esim. jossakin näyttelyssä ajettavaksi.
     Olen Tukholman liepeillä nähnyt yhden tällaisen järjestelmän eri messuilla ym., en muista mikä porukka sen haltija on mutta mittakaava on N siis tuota, oliko 1:160 joka tapauksessa pieni. Hyötynä se että samaan tilaan mahtuu paljon enemmän tavaraa, kuin HO skaalan kyseessäollessa.

[Andreas Ehnberg]

Tuo rata on kolleegan mukaan aika kulunut ja vaatii kunnon rempan ennen kuin sitä voi ottaa kunnolla käyttöön taas.

Tuon radan siirtäminen toisiin tiloihin vaatii moottorisahan ja jälki tulee olemaan sen mukainen tekisi sen miten varovasti tahansa. Sitäpaitsi se toinen tila tuskin on samanmuotoinen kuin nykyinen tila, joten radalle pitää joka tapauksessa tehdä sovitustöitä. Olisi kuitekin varmaan kivaa puuhaa! Projektissa olisi oma työnsä miettiä mitkä osat voi kuntonsa puolesta säästää ja sovittaa uuteen rataan ja mitä pitäisi rakentaa uutta.

Jos haluatte katsoa siirrettäviä moduuliratoja voitte piipahtaa Espoon Tapiolassa Hekintorilla. Siellä pystytämme parhaillaan taas Alppirataa ja paria muuta rataa Talvirieha-tapahtumaa varten. Ne radat on tehty siirrettäviksi, mutta niidenkin kuljettaminen, pystyttäminen ja purkaminen vaatii myös omat työtuntinsa...

[Kimmo T. Lumirae]

Siiskosen Pekka toi ajatuksen moduli- tai lohkoradoista Suomeen Englannista 1980-luvun puolivälissä. Yhteistyötä eri tahojen kanssa tehtiin vaihtelevalla menestyksellä ja SUomalaista LOhkoRataStandardia nimeltään SULORASTAS, mietittiin. Tapiolan kerho enemmän tai vähemmän Pekan johdolla on kehittänyt asiaa eteenpäin, aluksi omista lähtökohdistaan ja sittemmin sovittamalla eurooppalaista FREMO-lohkorataa suomalaiseen harrastusmaailmaan. Ideana on ollut standardoida radan palojen liittymäkohta niin, että rata voidaan koota eri harrastajien tykönään rakentamista moduuleista; kunhan itse rakennettu ratamoduuli täyttyy sovitut standardit, se voidaan yhdistää osaksi isoa rataa.

Fremo-standardiin pohjautuvaa Fremo - Fin -moduulirataa on lukuisilla harrastajilla yksi tai useampia moduuleita, ja ne kootaan ajoittain yhteen isoksi radaksi. Fremoa on nähty ainakin Model Expossa, Museon Pienoisrautatietreffeillä ja Pienoisrautatiepäivillä.

Purettavia näyttelyratoja ovat ainakin Pienoisrautatiekerho ry:n Löylymäki sekä Andreaksen mainitsema Alppirata. Käsittääkseni Turun Kiskoliikennekerhon rata on purettavissa näyttelykäyttöön, samoin Pirkanmaan Rautatieharrastajien Kerholla Pirakella on purettavaa ja liikuteltavaa rataa.