Kyllä "ennen vanhaan" junalipun ostaminen oli vaivattomampaa, kuin auton noutaminen tallista. Riitti kun käveli rautatieasemalle, ja meni sisällä lippuluukulle: kertoi minne oli matkalla ja yksisuuntainen vaiko meno-paluu. Maksu käteisrahalla.
Miten tämä nähdäksesi eroaa nykytilanteesta? Siten toki, että joutuu sanomaan samalla, että "ensimmäisellä junalla", mutta eipä kai sitten muuten?
Nythän on niin, että asun pysyvästi Ruotsissa, enkä ole matkustanut kaukojunalla Suomessa vuosiin eli en oikein tunne nykyisiä kommervenkkejä. Jos täällä tulee asiaa esim. Göteborgiin, niin aikataulut on mukava katsoa Internetistä - just niinkuin Suomessakin - mutta liput käyn itse lunastamassa Tukholman keskusaseman lipputoimistosta mikä tapauksessani ei ole mitenkään aikaa eikä vaivaa vaativa toimenpide. Pidän muutenkin henkilökohtaisesta palvelusta, siitä että kulloinenkin tyttö tai poika katsoo omalta ruudultaan onko minulle sopivaan lähtöön paikkoja, ja mitä muita seuraavaksi parhaiten passeleita vaihtoehtoja on - ja millä hinnoilla.
Edellisessä kommentissani kuvaamanani aikana matkalippu oli pieni ruskea pahvilappu, eikä siinä ollut mitenkään määritelty minkä numeroisessa kaukojunassa oli lupa matkustaa, vaan ainoastaan mille asemavälille tiketti kelpasi ja Voimassa kolme päivää.
Ihan lyhyille matkoille taisi olla vain yhden päivän. Ja kuten sanottu ainakin joihinkin Dm nelosiin joitakin lisäpykäliä. "Moottorikiitojuniin" siis.