Keski-Euroopassa on pidetty bussilinjan "kipurajana" 30 000 matkustajaa per arkivuorokausi, ennen kuin sitä kannattaa nostaa kiskoille. Sitä ennen tietenkin vanhanaikaisia, mutkittelevia hitaita bussilinjoja tulee niputtaa runkolinjoiksi. Näiden runkolinjojen muuttaminen raideliikenteeksi tullee kysymykseen sitten jossain vaiheessa.
Toisaalta olen kuullut myös sellaisen nyrkkisäännön, että Keski-Euroopassa pidetään raitiotien kannattavuusrajana 2000 asukasta kävelyetäisyydellä pysäkeiltä per ratakilometri. Jos pysäkit ovat strasbourgilaisittain noin 500 m välein ja hyväksyttävänä kävelyetäisyytenä pysäkille pidetään 500 m linnuntie-etäisyyttä, niin tuosta tulee asukastiheydeksi noin 1300 as/km^2. Esimerkiksi Helsingin kaupungin alueella tämä väestöntiheys toteutuu jopa viheralueet huomioiden kaikkialla muualla paitsi Laajasalon saarella, Itä-Pakilassa, Tuomarinkylässä ja Östersundomin liitosalueella.
Noin yleisellä tasolla päästökysymystä minusta ylikorostetaan. Silloin se on minusta oleellinen, jos halutaan tuoda joukkoliikennepalvelu kävelykadulle ja silloin kun puhutaan suuruusluokkatason eroista tyyliin kymmeniä dieselbusseja vs. raitiovaunut katukuiluissa. Ja melukysymys toki.
Toinen mitä minusta keskusteluissa usein ylikorostuu, on logistiikkanäkökulma, eli kuinka monta ihmistä voidaan kuljettaa tunnissa paikasta A paikkaan B mahdollisimman halvalla. Kun pitäisi miettiä kokonaisuutta kaupungin ja kaupunkiympäristön kannalta.
