Vähän termeistä:
Ainakin maailmalla erotetaan kuolleen miehen kytkin (dead man's switch) ja tuo "nostotoiminto" (driver's vigilance device) toisistaan. Ensimmäinen siis on vaikkapa pohjassa pidettävä poljin tai painike, tai ajokahvan käsitunnistin, tai vaikkapa moottorikelkan ranneremmi. Jälkimmäinen voi olla vaikkapa tietyin väliajoin painettava nappula (sellaisia löytyy maailman kiskokalustoista).
Suomessa rautateillä nämä toiminnot on siis yhdistetty samaan vekottimeen, nimeltään "turvalaite".
Erilaisiin työkoneisiin asennettujen turvallisuuslaitteiden kohdalla kyse voi olla jopa hieman funktionaalisemmastakin erosta. On vaikea kuvitella, että varastossa työskentelevä jumalastaseuraava nukahtaisi tukipyörätrukkiinsa seisaalteen. Sen sijaan pohjassa pidettävällä jarrupolkimella kuitataankin kai lähinnä hyllyjen välissä koheltavan trukinkuljettajan kyydissäoloa.
Valtatie- ja katupuolen jumalastaseuraavilla ei ole aivan vastaavaa turvallisuuslaitetta siitä yksinkertaisesta syystä, että heihin ymmärrettävästikin luotetaan järkähtämättömämmin kuin varasto- ja kiskopuolen jumalastaseuraaviin. Onhan maanteilläkin turvavyötä, alkolukkoa (koulukaskuljetuksissa pakollinen), kaistavahtia yms., mutta mitään Topin edellä kuvailemaa turvalaitetta ei (yleensä*) tarvita.
*Sellaisesta keissistä kuitenkin kuulin joskus puhuttavan, että paikallispussin jumalastaseuraava olisi lähtenyt varikolta ajelemaan linjan lähtöpisteeseen, mutta ei ollut ehtinyt tallinpihasta pois, kun oli jo muuttunut kuljettajasta matkustajaksi nojattuaan numerovuoroautoista tutun karsinansa oveen. Karsinan oven salpa oli yllättäen antanut periksi, jolloin ovi oli auennut ja laskenut siihen nojanneen kuljettajan ovimontun pohjalle. Paikkurin seuraava pysäkki oli koritehtaalla pelti- ja lasitöiden merkeissä.
Kuolleenmiehenkytkimen nostotimeouttoiminto epäilemättä estäisi onnettomuudet, jotka aiheutuvat turvallisuuslaitteen kuittaamisesta tiiliskivellä, mutta voisin kuvitella, että kaikkein kieroimmat, vuosikausien ja -kymmenten rutinoimat ja orientoimat kuljettajat saattaisivat jopa osata kuittailla turvallisuuslaitetta unissaankin. Kerrotaanhan legendoja veturinkuljettajien sängynpäätyjen kulumajäljistä.
Osaavat varmasti, mutta miten moni prosentti päätyy niin todella tekemään?
Mitään eksaktia prosenttilukua en osaa antaa, mutta Tuukan kysymyksen aiheuttaman lisäpohdiskelun ansiosta onnistuin palauttamaan mieleeni, että hiljakkoitenhan televisiosta näytettiin keskieurooppalainen dokumentti vuorotyön rasituksista tai vastaavasta. Siinä haastateltiin ainakin lentokoneenkuljettajia kuin myös rautateiden jumalastaseuraavia. Joku veturinkuljettaja siinä muistaakseni kertoi, että jotkut olisivat todella onnistuneet huijaamaan turvallisuuslaitetta ja itseään, eli nukkuneet veturissa x-pituisia ajanjaksoja turvallisuuslaitteesta huolimatta ja turvallisuuslaitteen siihen puuttumatta. Mutta kehitteillä on älykkäämpiä turvallisuuslaitteita, jotka seuraavat mekaanista nostotimeouttoimintoa kattavammin kuljettajan fysiologisia vasteita ja vireystilaa.
