MaK koevetureista Suomessa

[Teppo Niemi]

Kiitos Petri, annoit ajattelemisen aihetta. Hauska yksityiskohta kertomassasi tuo huulivihreä  

Minulla KDh3:sta eli Jenbach JW-400 samanlaista tietoa. Ensin VR:n punaisena kermanvärinen raita kiertämässä konepeittoa ja kermanvärinen hytin yläosa, sitten puna-kerma -väritys ilman mainittua raitaa. Serlachiuksella Mäntässä veturi oli maalattu oranssiksi.

Höyryllä Valkoon- tapahtumassa oli Valkossa jollakin Loviisalaisella porukalla myynnissä väripostikorttia, jossa  KDh3 eli Jenbach JW-400 oli junan edessä Loviisan aseman edessä. Lindrothin Johan vinkkasi asiasta minulle ja pakko oli käydä korttostoksilla....

[Eljas Pölhö]

Pekka Honkanen löysi turkulaisen veturinkuljettajan, jolla oli varma muistikuva pikku-MaKin (KDh 2) väristä. Se oli siniharmaa. Nyt se on varma tieto, vihdoinkin.

[Esko Ampio]

Teli- MaK:n olen nähnyt sinisenä, vähän hailakan. Keulassa oli jotain pyöreätä muotoa. Näin jossain Järvelä- Herrala- linjalla. Ps. Turun Pansiossa, entisellä telakka-alueella näkyy makoilevan mm. MaK-laivadiisseli.

[Kimmo T. Lumirae]

Kiitos, Eljas. Tuo MaK :in tehdassininen voisi ehkä olla oikea väri, ja alusta tummanpunainen?

http://loks-aus-kiel.de/index.php?nav=1406157&lang=1&file=mak_400021_53&action=image&position=1

[Kimmo T. Lumirae]

Tuo Jimin piirros pitänee korin osalta hyvinkin paikkansa, ja koristeraidat ovat joko valkoiset tai hyvin vaalean harmaat; sopivat etupään merkkeihinkin ja sävy lienee vaaleampi kuin puskinten alapuolella olevan varoitusraidoituksen väri, joka näin lienee keltainen. Otetangot lienevät keltaiset tai harmaat.

[Harri Haavisto]

Pankromaattisella filmillä punainen toistuu lähes täydellisen mustana. Pankromaattinen filmi toistaa sinisen lähes samaan tapaan kuin ortokromaattinen filmi, eli vaaleana.

KDh2-veturista otetussa kuvassa ainakin etupään merkkien raidat ovat tunnetusti punaiset. Kuvassa ne toistuvat melko tummina ja valaistuksen kannalta ne ovat kuitenkin keskeisellä paikalla — eivät jää siis varjoon. Koska raidat eivät ole täysin tummat, voisi päätellä että kyseessä on ollut ortokromaattinen filmi — pankromaattisella filmillä raidat olisivat mustat.

Päättely taisi mennä tässä väärinpäin. Ortokromaattinen filmi oli sini-viherherkkää eikä siis toistanut ollenkaan punaisia sävyjä, pankromaattinen taas reagoi koko spektriin. Joten pankromaattisella filmillä punainen on (suodatuksesta ja valotuksesta riippuen) tummanharmaata, ortokromaattisella käytännössä mustaa. 

[Petri Sallinen]

Pankromaattisella filmillä punainen toistuu lähes täydellisen mustana. Pankromaattinen filmi toistaa sinisen lähes samaan tapaan kuin ortokromaattinen filmi, eli vaaleana.

KDh2-veturista otetussa kuvassa ainakin etupään merkkien raidat ovat tunnetusti punaiset. Kuvassa ne toistuvat melko tummina ja valaistuksen kannalta ne ovat kuitenkin keskeisellä paikalla — eivät jää siis varjoon. Koska raidat eivät ole täysin tummat, voisi päätellä että kyseessä on ollut ortokromaattinen filmi — pankromaattisella filmillä raidat olisivat mustat.

Päättely taisi mennä tässä väärinpäin. Ortokromaattinen filmi oli sini-viherherkkää eikä siis toistanut ollenkaan punaisia sävyjä, pankromaattinen taas reagoi koko spektriin. Joten pankromaattisella filmillä punainen on (suodatuksesta ja valotuksesta riippuen) tummanharmaata, ortokromaattisella käytännössä mustaa. 

Olet oikeassa — orto ja pan ovat vaihtaneet paikkaa tekstissäni

[Kimmo T. Lumirae]

Tuossa lienee yksi mahdollinen värityskaavio, WLE:n V 65:n Arnoldin N-mittakaavan malli

http://www.hr4920.de/WebRoot/Store2/Shops/es60730/4FD8/D08A/AA93/9A6E/441A/50ED/8960/74C8/L1800822.JPG

Ovatko muutkin raadin jäsenet kanssani samaa mieltä siitä, että ketjun alussa ollut KDh2:n mustavalkokuva mahdollistaa, että veturin alusta on musta ja pyörät punaiset?

Edelleen, nuo keltaiset otetangot näyttäisivät "sopivan kuvaan".

[Juhani Pirttilahti]

Ovatko muutkin raadin jäsenet kanssani samaa mieltä siitä, että ketjun alussa ollut KDh2:n mustavalkokuva mahdollistaa, että veturin alusta on musta ja pyörät punaiset?

Mallivalmistajilla on joku fiksaatio punaisiin pyöriin. Onko se koko totuus, vai osa totuutta, on hämärän peitossa. Itse veikkaisin pyöriä mustiksi tai tummanharmaiksi.

[Kimmo T. Lumirae]

MaK:n koneissa on ollut paljon punaisia pyöriä, ja musta alusta näyttäisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuvassa pyörät erottuvat varjossakin joten kuten, mutta esim. puskimet näyttäisivät olevan mustat. Ääni mustan alustan ja punaisten pyörien puolesta.

Mutta vielä tuohon mustavalkokuvaan: lisää tutkimusta ja päätelmiä: tuossa on KDh1, ennen kuin siitä tuli KDh1, eli neliakselisena ja DB:n punaisena: http://www.loks-aus-kiel.de/index.php?nav=1406157&lang=1&file=mak_2000001_69&action=image&position=1

Sen sijaan tässä ko. veturi (niitä oli siis tasan yksi prototyyppi) on tutun näköisillä etupään merkeillä ja ilman lumiauroja, jotka siinä oli Norjan-koeajoissa ja kas, kas, väritys tässä kuvassa muistuttaa kovasti tuon KDh2:n väritystä, ja koska tiedetään, että KDh1 oli MaK:n "tehdasväri" hieman harmahtava sininen, niin vahva veikkaus on, että myös KDh2 oli saman värinen http://www.loks-aus-kiel.de/index.php?nav=1406157&lang=1&file=mak_2000001_76&action=image&position=1

[Eljas Pölhö]

Jos joku lukijoista on niin outo, etta MaK Suomessa kiinnostaa vielä enemmän kuin tullut esille, niin laita minulle privaattiviesti eljaspolho@mac.com tiedolla "MaK kiinnostaa" (ei tarvita muuta), niin laitan ensi viikolla sen mitä minulla on. Osa kuvista ym on sellaista, jota en voi laittaa julkisesti esille ja jokainen saaja hyväksyy saman rajoitteen moraaliselta kannalta aineiston lainmukaiseen vanhenemiseen saakka (faktat sinänsä eivät ole minkään tietosuojan alaisia, vain muoto, jossa ne esitetään on suojattu).

[Peter Beloch]

Näin kuvan KDh2 ja myös muut veturit. Nämä ovat kaksi pyöreä punainen ja valkoinen merkkejä veturin eteen, mitä ne tarkoittavat ja mikä on niiden tehtävä?

[Topi Lajunen]

Näin kuvan KDh2 ja myös muut veturit. Nämä ovat kaksi pyöreä punainen ja valkoinen merkkejä veturin eteen, mitä ne tarkoittavat ja mikä on niiden tehtävä?

Merkit ilmaisevat, kumpi pää on etupää. Toinen pää on siten takapää. Höyryvetureiden aikaan etupää oli selvä, mutta dieselveturit saattoivat olla symmetrisen muotoisia, jolloin etupää piti merkitä näkyvästi.

Asialla oli merkitystä vaihtotöissä vaunuja siirrellessä, sillä vaihtotyönjohtajan antaessa käskyjä veturinkuljettajalle, täytyi kummallakin olla sama käsitys siitä, kumpi suunta on veturin kannalta eteen ja kumpi taakse.

Nykyään etupään merkkejä ei enää käytetä, ja liikesuunnat vaihtotöissä ilmaistaan toisella tapaa.

[Esko Ampio]

Niin, takapää on etupäässä takapäässä.  Näin olisi voinut sanoa eräs tunnettu suomalaishahmo.

[Peter Beloch]

Kiitos puheenvuorostanne ja valistuksen 

[Eljas Pölhö]

Jos joku lukijoista on niin outo, etta MaK Suomessa kiinnostaa vielä enemmän kuin tullut esille, niin laita minulle privaattiviesti eljaspolho@mac.com tiedolla "MaK kiinnostaa" (ei tarvita muuta), niin laitan ensi viikolla sen mitä minulla on. Osa kuvista ym on sellaista, jota en voi laittaa julkisesti esille ja jokainen saaja hyväksyy saman rajoitteen moraaliselta kannalta aineiston lainmukaiseen vanhenemiseen saakka (faktat sinänsä eivät ole minkään tietosuojan alaisia, vain muoto, jossa ne esitetään on suojattu).

Nyt jokainen joka lähetti minulle viesti "MaK kiinnostaa" on saanut ensimmäisen paketin. Jos joku ei ole saanut, niin laita uusi viesti. On tärkeää, että sana MaK on otsakkeessa ensimmäisenä, jotta löydän sen kaikkien muiden viestien joukosta.

[Eljas Pölhö]

Aiemmin en ollut noteerannut, että mallissa 400C (KDh2 oli tätä mallia) vakiona oli keskiakselilla pyörissä ohennetut laipat, mutta tilauksesta sai sivusuunnassa liikkuvan akselin parantamaan kulkua jyrkissä kaarteissa (satamissa ja tehdasalueilla). Jatkokehitetyssä mallissa 450C oli kaikissa vetureissa sivusuunnassa liikkuva keskiakseli.

[Jimi Alppimaa]

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tästä aiheesta. KDh2-veturin väritys on yhä ollut mielessä. Veturi on siis ollut todennäköisesti siniharmaan värinen Suomessa ollessaan, mutta esim. runkorakenteiden ja pyörien väri on yhä arvoitus.

Tein uuden piirroksen veturista netissä olleiden kuvien perusteella, joissa sama veturi esiintyy myöhemmässä käytössä. Suomen vierailun aikainen maalauskuvio on tähän keskusteluun aiemmin linkittämäni vanhan mustavalkokuvan pohjalta tehty.

Tässäpä kolme omaa väriehdotusta ja tulkintaa. Aihe kiinnostaa, sillä tästä veturista voisin ehkä tehdä pienoismallinkin jossain vaiheessa. Toki pienoismallin rakentajan täytyy joskus tehdä kompromisseja ja käyttää mielikuvitusta, jos esikuvasta ei löydy kaikkea tarvittavaa tietoa.

Ensimmäisessä piirroksessa runko on musta. Pyörät sekä kytkintangot olisivat punaiset.


Musta alusta olisi ollut tämän näköinen.


Kokopunainen alusta olisi näyttänyt tältä.

[Kimmo T. Lumirae]

Hyvä juttu, Jimi. Arvelen siis itse tuota ensimmäistä väriversiota ja työn alla oleva H0-malli saa tuollaisen värityksen.

[Jimi Alppimaa]

Itsekin olen tuon ensimmäisen väriehdotuksen kannalla. Sitä väritystä aion myös käyttää omassa malliprojektissa aikanaan. H0-mallin näkeminen tästä veturista olisi todella kiinnostava juttu. Muitakin näistä koevetureista näkisin mielelläni pienoismalleina, ovathan ne kaikki pieni osa rautatiehistoriaamme.

[Kimmo T. Lumirae]

En ole perfektionisti, vaan illusionisti  En pyri tekemään täydellistä mallia, vaan uskottavan näköisen. Käytän pohjana muovikuorista Fleischmannin V 60:ää, ja sovitan siihen V 65:n MaK-tyyppisen hytin (toinen sellainen saattaa muuten jäädä yli tästä hankkeesta ja saattaisin luopua siitä, katsotaan). Sitten vain pientä sovittelua, kourallinen uskottavia yksityiskohtia kuten nuo MaK:ille tyypilliseen tapaan runsaalla taivutussäteellä taivutetut otetangot ja muuta, sekä sitten tämä väritys, josta tuli vielä mieleeni, että onkohan hytin katto siniharmaa vai esim. vaaleanharmaa?

[Jimi Alppimaa]

Ohjaamon katto on luultavasti ollut vaalean harmaa samalla tavalla kuin esim. V65-veturissa. Rocon V65-malli on hyllyssä, ja siinä se on juurikin tuon värinen. Luultavasti saman värinen on tuon koeveturinkin katto ollut.

[Kimmo T. Lumirae]

Saattaa olla, mutta tuossa ylempänä linkkaamassani Arnoldin V 65 -tyypissä katto oli sininen. Ja jos valokuvia ei löydy enempää, saattaa lopulta mennä taiteilijan vapauden puolelle; molempi parempi 

[Reino Kalliomäki]

Tampereen  Teknillisen Kirjaston  ”aarteisiin”  kuului  kirja  ”50 Jahre Diesellokomotiven”,  H.K.Stockklausner  (Birkhäuser Verlag 1963). Koululaisena sitä tuli tutkittua,  ja vuosikymmenen lopussa sain sen  ostettuakin.  Siinä sivulla 64 on vaatimaton kuva MAK-Kiel   B´B´  1600 hv veturista,  ja maininta, että lähinnä skandinaavisiin koeajoihin tehtiin 2000 hv:n  C´C´-malli.
Sivulla 68 kerrotaan meidän koevetureistamme lyhyesti .   Mainitaan Kdh1 ,  Kds1 , ja Kdh3.  Kdh2-veturia ei edes mainita.
Kirjassa käsitellään dieselveturien kehitystä , pääpaino on mielestäni käyttökelpoisen tehon lisääntymisen ylistyksessä.  Sitä varmaankin kieli vyön alla odotettiin.  VR ilmeisesti kaipasi jotain tehokkaampaa, kuin  Hr12. Tästä ajasta katsoen tuntuu tosi  nopealta  päätökseltä tilata Alsthomilta Hr13 jo vuoden kuluttua koeajoista. Oliko MGO-moottori ratkaiseva?
Seuraavassa kappaleessa sivulla 69 kerrotaan, että  vuonna 1963 alkoi myös B´B´-tyyppisen veturin toimitus. ”Sukulaisuussuhde SNCF malliin 040 DG on ilmeinen”.  Taas MGO (1400hv), mutta Voith. Ranskan osiossa sivulla 73 kerrotaan,  että tyyppi 040 DE (sähköinen voimansiirto) oli helppo huoltaa , ja kun sarja 040 DG:n myötä  akselipaino laski 18 tonniin (1961), saatiin matkaveturi  syrjäisemmillekin radoille. Liitteenä  kirjan kuva. Veturia tehtiin muillakin moottoreilla. Hassua, että mielenkiinto näin nopeasti siirtyi Saksasta Ranskaan. Mitä kulisseissa tapahtui?
Kirjassa ”VR Suomi – dieselien aikaan”, J.Auvinen &  J.Ahtiainen (Gummerus 2008), on sivulla 81 tuo Kimmo Alangon kokoelmasta tuleva värikuva Kdh1:stä. Vaalean sininen.  Mustavalkokuva on taas kirjassa ”Suuri Raideliikennealbumi” , Mikko Alameri (Uittamon Kustannusliike Oy,1980), sivulla 85. Telit ovat tosiaan 3-akseliset.
Kdh2:sta ei mitään. Vasta nyt havaitsen, että Kdh2 ja 3 olivat saman tehoiset. Ilmeisesti  Jenbach tyydytti enemmän, vuokra-aika oli ainakin noin 5v versus  1v MAK:lla.  Eonsuu-Honkanen-Pölhö kirjassa ”Suomen Veturit 2” sanotaan, että vuokra-ajan jälkeen veturi ”luovutettiin”  Saalastille.  Annettiin?  Palasi mieleeni, että pian sen jälkeen  koeajettiin Nokialla kapearaiteinen Jenbach Saalasti Oy:n toimesta.                                       
En mitenkään malta olla liittämättä kuvaa suoravetodieselistä v. 1928 (samasta kirjasta). Näistä 35:ssä vuodessa Hr13:sta! Paineilmalla päästiin alkuun höyryveturin tapaan, 6-14 rpm nopeudessa diesel käynnistyi. Teho nopeudella 10 kmh 210 hv, 75 kmh 935 hv. Ei selvinnyt koeajoista. Ei ollut käyttökelpoinen.
MAK-esitteitä tutkittiin jo 1951-52. Aloitan heti tässä perässä, koska sivuja ei ole neljällä jaollinen määrä . Joku on ehkä näitä katsellessaan haaveillut dieselvetureista.

[Reino Kalliomäki]

Esitejatkoa. V80 sai tyylikkyytensä vuoksi aikanaan lempinimen "Yacht on rails"