IL: Pyörätuolilla liikkuva hylättiin juna-asemalle

[Topi Lajunen]

Täällä viikinkien maassa --

Pönkittävätkö ruotsalaiset tosiaan vieläkin egoaan viikinkilegendoilla?

[Kimmo T. Lumirae]

Siitä en tiedä, mutta olen muutaman kerran "joutunut" oikomaan käsityksiä, kun ensinnäkin saksalaiset ja jotkut muut mannereurooppalaiset ensinnäkin nimittelevät meitä skandinaaveiksi, joita emme tietenkään ole, mutta puhuttelevat meitä vieläpä viikinkeinä. Tässä on pari kertaa ollut Pohjoismaiden historian lyhyen oppitunnin paikka: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia" 

[Mikko Nyman]

Tässä on pari kertaa ollut Pohjoismaiden historian lyhyen oppitunnin paikka: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis suomalaisia"  

Tässä on Kimmolle päivitetty versio tuosta: länsimaisia emme ole, emmekä sellaisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis erikoisia.

[Tuukka Ryyppö]

Kysymys ei ole vain käytettävissä olevasta tekniikasta vaan myöskin asenteista. Kun sydämen paikalla on kylmä kivi niin eipä invanostimetkaan auta.

Minkähänlaisesta pyörätuolista on ollut kysymys? Sähköpyörätuolin olen kerran nostanut matalalaituriselta asemalta matalalattiaiseen junaan, eli yhden korkean askelman verran. Porukkaa oli muistaakseni neljä henkeä, ja kyseinen operaatio oli silti vaikea. Nostaminen sinisen vaunun kyytiin menee jo yksiselitteisesti mahdottomaksi. Kolmeen pekkaan nostettaessa jo yksinkertaisempi ja kevyempi rullatuolikin on sen verran painava, ettei sitä ole kovin fiksua yrittää nostaa laiturilta korkeaan vaunuun asti. Yksi horjahtaa, niin pyörätuolista tullaan 1,5-2 metriä suorinta tietä alas. Ehkä silti hengissä selviten.

[Kimmo T. Lumirae]

Tässä on Kimmolle päivitetty versio tuosta: länsimaisia emme ole, emmekä sellaisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis erikoisia.

Eiköhän tässä ole jo vähän aikaa juostu kilpaa virolaisten kanssa länsimaistumisesta. Tällä hetkellä taidamme olla kisassa vielä pari natoa jäljessä.

Eurooppalaisia meistä sen sijaan ei tällä vauhdilla tule, ainakaan tässä näiden nettisivujen viitekehyksessä. Euroopan isoimpia rekkoja korvataan Euroopan isoimmilla rekoilla +33% ja samaan aikaan rautateiden liikennettä tarkoituksellisesti vähennetään, ilmeisesti siksi, että niille uusille ja kalliille rekoille riittäisi kuljetettavaa.

Ratikkaliikenteen kehityksessä olemme 30 vuotta jäljessä ja rautateiden paikallisliikenne on pelkkä huono vitsi, jossa on yhdistetty voitontavoittelu valtion maksajarooliin.

[Mikko Nyman]

Ratikkaliikenteen kehityksessä olemme 30 vuotta jäljessä ja rautateiden paikallisliikenne on pelkkä huono vitsi, jossa on yhdistetty voitontavoittelu valtion maksajarooliin.

Vaikka tämä Kimmon kommentti saattaakin kuulostaa dramatisoidulta, tämä on kuitenkin valitettavasti täysin totta. Ehkäpä jatkospekulaatiot tästä aiheesta kuuluvat johonkin toiseen ketjuun.

[Toni Hartonen]

Tässä on Kimmolle päivitetty versio tuosta: länsimaisia emme ole, emmekä sellaisiksi emme halua tulla. Olkaamme siis erikoisia.

Eiköhän tässä ole jo vähän aikaa juostu kilpaa virolaisten kanssa länsimaistumisesta. Tällä hetkellä taidamme olla kisassa vielä pari natoa jäljessä.

Eurooppalaisia meistä sen sijaan ei tällä vauhdilla tule, ainakaan tässä näiden nettisivujen viitekehyksessä. Euroopan isoimpia rekkoja korvataan Euroopan isoimmilla rekoilla +33% ja samaan aikaan rautateiden liikennettä tarkoituksellisesti vähennetään, ilmeisesti siksi, että niille uusille ja kalliille rekoille riittäisi kuljetettavaa.

Ratikkaliikenteen kehityksessä olemme 30 vuotta jäljessä ja rautateiden paikallisliikenne on pelkkä huono vitsi, jossa on yhdistetty voitontavoittelu valtion maksajarooliin.

Nyt hieman sekoitetaan asioita tässä kohtaa,  kuorma-autojen maksimipainot on vastaus kilpailukyvyn parantamiseen kuljetuksissa kansantalouden näkökulmasta. Vois sanoa että harvoja järkeviä päätöksiä mitä tulee logistiikkaan. ja on nää satatonniset , muutamia autoja Suomen maassa ja tarkat reitit. testihommia.
Suomi iso maa ja harvaanasuttu, rautatieinfran palvelutaso tässä lähtökohdasta rajoittunutta.
Tietysti jos otetaan Saksan malli jossa polttoaineverotulot pitää kanavoida tie ja rautatieinfraan , on ihan lakiin kirjattu. niin saatais infra kuntoon täälläkin joka kolkassa.
Onko Vr:llä kehityshankkeita tavarapuolella?

Paikallisliikenteen osalta ollaan "syvää" pimeyttä mitä tulee valtakunnantasolla..

[Martin Hillebard]

Täällä viikinkien maassa --

Pönkittävätkö ruotsalaiset tosiaan vieläkin egoaan viikinkilegendoilla?

Ei. Jos käydään hiuksia halkomaan, niin norjalaisten ja tanskalaisten esi-isät olivat viikinkejä, ruotsalaisten taas nk. varjaageja. Viikingit seilasivat länteen, viimeksimainitut yli Itämeren ja nykyisen Venäjän jokia myöten jopa Turkin sulttanin valtakuntaan asti - heidän erittäin merikelpoiset mutta keveät laivansa voitiin vetää vedenjakajan yli maata myöten.
     Nykyisin näistä asioista polemisoidaan, Enimmäkseen huumorin höystäminä.

[Tuukka Ryyppö]

Täällä viikinkien maassa --

Pönkittävätkö ruotsalaiset tosiaan vieläkin egoaan viikinkilegendoilla?

Ei. Jos käydään hiuksia halkomaan, niin norjalaisten ja tanskalaisten esi-isät olivat viikinkejä, ruotsalaisten taas nk. varjaageja. Viikingit seilasivat länteen, viimeksimainitut yli Itämeren ja nykyisen Venäjän jokia myöten jopa Turkin sulttanin valtakuntaan asti - heidän erittäin merikelpoiset mutta keveät laivansa voitiin vetää vedenjakajan yli maata myöten.
     Nykyisin näistä asioista polemisoidaan, Enimmäkseen huumorin höystäminä.

Pönkittävätkö ruotsalaiset tosiaan vieläkin egoaan varjaagiilegendoilla?

[Martin Hillebard]

Ruotsi on ihmisten maa. Tänne pakeni Suomesta 1960/1970 luvulla satojatuhansia alkuperäisen kotimaansa alituista epäoikeudenmukaisuutta, kansalaisilleen kintaalla viittaavien johtajien piittaamatonta julmuutta.

Tämä on kyllä samaa uuvuttavaa, perusteetonta provoilua aina vaan, mutta suurimmalla osalla näistä ihmisistä muuton syynä oli vain ja ainoastaan se, ettei Suomessa ollut töitä kun taas Ruotsissa oli. Ehkä joukossa oli myös joitakuita, jotka jättivät työnsä muuttaakseen Ruotsiin, mutta puhe sadoistatuhansista "poliittisista pakolaisista" on roskaa.

Jouni,
En kirjoittanut POLIITTISIA pakolaisia.

Siis elintasopakolaisia?

Miksikäs ei. Ruotsi oli selvinnyt Toisesta maailmansodasta vaurioitumattomalla tuotantokalustolla ja kykeni heti toimittamaan hajalle pommitetuille Euroopan alueille. Suomi menetti Karjalan; niskaan tuli evakkojen - 300.000 - 400.000? asuttaminen - ja sotakorvausten maksaminen, joka toisaalta KEHITTI maamme teollisuutta. Yhteiskuntakehitys mm. "urbanisoituminen" sensijaan lykkääntyi Ruotsiin nähden - se sai vauhtia vasta 1960-luvulla.
     Ruotsissa meni vielä tuohon aikaan erittäin lujaa, Tarvittiin työvoimaa ja Suomessa oli paljon kansalaisia jotka elivät jossakin Kainuussa ja varsinkin nuoret eivät enää tahtoneet jatkaa isien elämänmuotoa. Pohjolassa oli vapaa työvoiman liikkuvuus jo kauan ennen EY:n vastaavaa, ja niinpä toteutui, sanoisimmeko, Kysynnän ja tarjonnan laki.
     Itse muutin Ruotsiin syyskuulla 1971, tosin eri syistä kuin useimmat edellä mainituista. Kirjoittajana olen joutunut jossakin määrin tutustumaan kohtaloihin yksityistasolla eikä ne yleensä mitään kullan vuolemista puuveitsellä -tarinoita ole olleet. Hikeä,vähän vertakin ja kyyneleitä ... jossakin tuvan nurkassa eihän miehen sovi itkeä.
     Massamuutto taisi kestää alulle 1970 -luvun, jolloin energiakriisit alkoivat lujasti puraista myös Ruotsia. Sen jälkeen on tosi moni asia muuttunut. 
     
     

[Jorma Rauhala]

     Itse muutin Ruotsiin syyskuulla 1971, tosin eri syistä kuin useimmat edellä mainituista. Kirjoittajana olen joutunut jossakin määrin tutustumaan kohtaloihin yksityistasolla eikä ne yleensä mitään kullan vuolemista puuveitsellä -tarinoita ole olleet. Hikeä,vähän vertakin ja kyyneleitä ... jossakin tuvan nurkassa eihän miehen sovi itkeä.
     Massamuutto taisi kestää alulle 1970 -luvun, jolloin energiakriisit alkoivat lujasti puraista myös Ruotsia. Sen jälkeen on tosi moni asia muuttunut.

Lähdit pois Suomesta parikymppisenä ja tarkat tiedot Suomen päivänpolitiikasta katkesivat silloin. Etkös sä maininnut jossain yhteydessä olleesi 1980-luvulla Porissa Rosenlewillä töissä?

[Martin Hillebard]

     Itse muutin Ruotsiin syyskuulla 1971, tosin eri syistä kuin useimmat edellä mainituista. Kirjoittajana olen joutunut jossakin määrin tutustumaan kohtaloihin yksityistasolla eikä ne yleensä mitään kullan vuolemista puuveitsellä -tarinoita ole olleet. Hikeä,vähän vertakin ja kyyneleitä ... jossakin tuvan nurkassa eihän miehen sovi itkeä.
     Massamuutto taisi kestää alulle 1970 -luvun, jolloin energiakriisit alkoivat lujasti puraista myös Ruotsia. Sen jälkeen on tosi moni asia muuttunut.

Lähdit pois Suomesta parikymppisenä ja tarkat tiedot Suomen päivänpolitiikasta katkesivat silloin. Etkös sä maininnut jossain yhteydessä olleesi 1980-luvulla Porissa Rosenlewillä töissä?

Olin kyllä. Marraskuulta 1984 uudellevuodelle 1986/87 jolloin Rosenlew-Yhtymä lakkasi olemasta senaikaisen Rauma-Repola -konsernin nk. vihamielisen valtauksen tuloksena. Toimenkuvani oli firman sisäinen tiedotus.
     Työtehtävä oli erittäin antoisa, yksityiselämä Porissa ei. Palkkataso "ylemmälle toimihenkilölle" vastasi suunnilleen ruotsalaisen Tukholman metron lipunmyyjän tienaamaa: työ johon kelpasi ulkomaalainen ilman minkäänlaista koulupohjaa, ja auttavan ruotsinkielentaidon kanssa. Viimeksimainittu sitäpaitsi nautti runsaista viikonloppu- ja ylityökorvauksista kun sellainen tilanne tuli. Minulla oli kiinteä kuukausipalkka riippumatta siitä kuinka paljon tein omalla ajallani.
     Kuten seuraava. Oy W. Rosenlew Ab:n kuvitettu vuosikertomus sai vuodesta toiseen parhaat pisteet; Sen pääasiallinen laatija oli tiedoituspäällikkömme Olli Ora, noihin aikoihin mainittu Suomen parhaaksi mainospäälliköksi. Minun tehtäväkseni jäi saksankielisen version oikolukeminen sentakia, että olin tuohon aikaan viimeisiä firmassa jotka osasivat kunnolla saksankielen. Yksi viikonloppu siihen meni, kotona ja samalla tein myös "taiton" siis pumashkan josta kirjapaino näki kuinka teksti ja kuvat pitäisi sijoitella.
     Palkka: Null pfennig.
     Jorma ja kaikki muutkin: Tiedän että kommenttini näillä sivuilla useinkin ovat marinaa purnausta ja varsinkin vanhaa kaunaa. Voin vain vakuuttaa, että en ole mitään keksinyt omasta päästäni van se korutont' on kertomaa.
     Normaali mies kestänee aika paljon turpiin mutta ALITUISEEN EPÄOIKEUDENMUKAISUUTEEN taipuvat vain orjat.
     Heillä kun ei ole vaihtoehtoa. Minulla oli - taas kerran - tammikuisessa vuoden 1987 pimeydessä.
     Laivalippu Ruotsiin, turvalliselle Lidingön koti-saarelle.
     Aurinko laskee ja pihalta kuuluu viellä leikkivien lasten iloiset äänet. Hyvää yötä ystävät.
     

[Erno Pintinen]

     Itse muutin Ruotsiin syyskuulla 1971, tosin eri syistä kuin useimmat edellä mainituista. Kirjoittajana olen joutunut jossakin määrin tutustumaan kohtaloihin yksityistasolla eikä ne yleensä mitään kullan vuolemista puuveitsellä -tarinoita ole olleet. Hikeä,vähän vertakin ja kyyneleitä ... jossakin tuvan nurkassa eihän miehen sovi itkeä.
     Massamuutto taisi kestää alulle 1970 -luvun, jolloin energiakriisit alkoivat lujasti puraista myös Ruotsia. Sen jälkeen on tosi moni asia muuttunut.

Lähdit pois Suomesta parikymppisenä ja tarkat tiedot Suomen päivänpolitiikasta katkesivat silloin. Etkös sä maininnut jossain yhteydessä olleesi 1980-luvulla Porissa Rosenlewillä töissä?

Olin kyllä. Marraskuulta 1984 uudellevuodelle 1986/87 jolloin Rosenlew-Yhtymä lakkasi olemasta senaikaisen Rauma-Repola -konsernin nk. vihamielisen valtauksen tuloksena. Toimenkuvani oli firman sisäinen tiedotus.
     Työtehtävä oli erittäin antoisa, yksityiselämä Porissa ei. Palkkataso "ylemmälle toimihenkilölle" vastasi suunnilleen ruotsalaisen Tukholman metron lipunmyyjän tienaamaa: työ johon kelpasi ulkomaalainen ilman minkäänlaista koulupohjaa, ja auttavan ruotsinkielentaidon kanssa. Viimeksimainittu sitäpaitsi nautti runsaista viikonloppu- ja ylityökorvauksista kun sellainen tilanne tuli. Minulla oli kiinteä kuukausipalkka riippumatta siitä kuinka paljon tein omalla ajallani.
     Kuten seuraava. Oy W. Rosenlew Ab:n kuvitettu vuosikertomus sai vuodesta toiseen parhaat pisteet; Sen pääasiallinen laatija oli tiedoituspäällikkömme Olli Ora, noihin aikoihin mainittu Suomen parhaaksi mainospäälliköksi. Minun tehtäväkseni jäi saksankielisen version oikolukeminen sentakia, että olin tuohon aikaan viimeisiä firmassa jotka osasivat kunnolla saksankielen. Yksi viikonloppu siihen meni, kotona ja samalla tein myös "taiton" siis pumashkan josta kirjapaino näki kuinka teksti ja kuvat pitäisi sijoitella.
     Palkka: Null pfennig.
     Jorma ja kaikki muutkin: Tiedän että kommenttini näillä sivuilla useinkin ovat marinaa purnausta ja varsinkin vanhaa kaunaa. Voin vain vakuuttaa, että en ole mitään keksinyt omasta päästäni van se korutont' on kertomaa.
     Normaali mies kestänee aika paljon turpiin mutta ALITUISEEN EPÄOIKEUDENMUKAISUUTEEN taipuvat vain orjat.
     Heillä kun ei ole vaihtoehtoa. Minulla oli - taas kerran - tammikuisessa vuoden 1987 pimeydessä.
     Laivalippu Ruotsiin, turvalliselle Lidingön koti-saarelle.
     Aurinko laskee ja pihalta kuuluu viellä leikkivien lasten iloiset äänet. Hyvää yötä ystävät.
     

Hienoa, mutta voitteko jatkaa yksityisviesteillä?

[Kari Suominen]

Eipä ole ensimmäinen keskustelu vorgin palstoilla, jossa yhden otsikon alla voi osallistua useampaan keskusteluun samanaikaisesti  .

[Tuukka Ryyppö]

Eipä ole ensimmäinen keskustelu vorgin palstoilla, jossa yhden otsikon alla voi osallistua useampaan keskusteluun samanaikaisesti  .

Ei, mutta ongelma tämä tietyllä tavalla on silti. Ihmiset jättävät aika helposti vastaamatta kirjoitukseen, jos sen jälkeen on hirveä määrä höpötystä jostain ihan muusta aiheesta. Joistain kai tuntuu oudolta tavallaan "vaihtaa" puheenaihetta, eli tavallaan puoliväkisin kammeta keskustelua takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Vaikka eihän siinä olla aihetta vaihtamassa, vaan nimenomaan siinä pysymässä. Toinen on, että perässä olevat viestit haluaa toki lukea läpi ennen kuin jotain kirjoittaa, koska ehkäpä joku on jo sanonut saman asian, joka itsellään oli mielessä sanoa. Kun sitten on keskustelua aiheen vierestä, saattaa sen loppuun päästyään olla jo unohtanut, että oli tarkoitus kirjoittaa kommentti. Joku voi myös pitkästyä ja lähteä pesemään ikkunoita. Nämä asiat aiheuttavat herkästi mielenkiintoisenkin keskustelun tyrehtymisen.

Vielä yksi asia: jos mä nyt tässä tämän viestin lopussa kirjoittaisin jotain alkuperäiseen aiheeseen liittyvää, se saattaisi jäädä monelta lukematta, koska tietyn pisteen jälkeen loppu tekstini helposti hypätään yli siksi, että senkin oletetaan olevan offtopikkia.

[Tuukka Ryyppö]

Joka tapauksessa, keskustelu pohjaa huonosti laadittuun keltaisen lehdistön artikkeliin, jossa asiaan on ilmeisesti lisätty väriä, jota tapahtumaan alun perin joutuneet eivät oikeasti ole sellaisena kokeneet. On siis mahdotonta päätellä luotettavasti edes summittaisesti, että mitä tuolla oikeasti on tapahtunut. Selittää aika hyvin, miksi aiheesta itsestään ei enää kukaan näe mieltä keskustella.

[Eero Karttunen]

Joka tapauksessa, keskustelu pohjaa huonosti laadittuun keltaisen lehdistön artikkeliin, jossa asiaan on ilmeisesti lisätty väriä, jota tapahtumaan alun perin joutuneet eivät oikeasti ole sellaisena kokeneet. On siis mahdotonta päätellä luotettavasti edes summittaisesti, että mitä tuolla oikeasti on tapahtunut. Selittää aika hyvin, miksi aiheesta itsestään ei enää kukaan näe mieltä keskustella.

Kyllä minulle ainakin tuli tuosta artikkelista kaikkein olennaisin heti ensimmäisellä lukemisella selväksi. Tiivistettynä: Koko ongelmaketju aiheutui siitä, että VR meni myymään invalidilipun sellaiseen junaan missä junassa ei ollut invamahdollisuutta. Siitä aiheutui tuolle invalipun ostajalle ja hänen saattajilleen erinäisiä ongelmia. Nämä ongelmat olisi voitu minimoida, jos VR olisi välittömästi tilannut invataksin viemään kaltoin kohtelemansa inva-asiakkaansa Tampereelta Seinäjoelle.

[Mikko Nyman]

Sanotaan nyt vielä kertaalleen, että junahenkilökunta teki kaiken voitavansa mainitussa junassa, josta propsit heille. Kielimuuria tai ei, joka tapauksessa pokaa palveltiin niiden tietojen varassa, mitkä olivat sillä hetkellä saatavilla.

Vaikka moni pitääkin VRLeaksia ns. tietyn ruumiinosan toisinaan aukiolevana aukkona, ei meillä ole mitään ongelmaa kehua VR:ää, mikäli asiat tehdään oikein, kuten tässä tapauksessa VR:llä on tehty.

[[Tunnus poistettu]]

Joka tapauksessa, keskustelu pohjaa huonosti laadittuun keltaisen lehdistön artikkeliin, jossa asiaan on ilmeisesti lisätty väriä, jota tapahtumaan alun perin joutuneet eivät oikeasti ole sellaisena kokeneet. On siis mahdotonta päätellä luotettavasti edes summittaisesti, että mitä tuolla oikeasti on tapahtunut. Selittää aika hyvin, miksi aiheesta itsestään ei enää kukaan näe mieltä keskustella.

Kyllä minulle ainakin tuli tuosta artikkelista kaikkein olennaisin heti ensimmäisellä lukemisella selväksi. Tiivistettynä: Koko ongelmaketju aiheutui siitä, että VR meni myymään invalidilipun sellaiseen junaan missä junassa ei ollut invamahdollisuutta. Siitä aiheutui tuolle invalipun ostajalle ja hänen saattajilleen erinäisiä ongelmia. Nämä ongelmat olisi voitu minimoida, jos VR olisi välittömästi tilannut invataksin viemään kaltoin kohtelemansa inva-asiakkaansa Tampereelta Seinäjoelle.

Ei vaan kyse oli siitä että junaan jossa normisti olisi kuulunut olla invamahdollisuus oli myyty invalippu, mutta välillä sattuvien kalustorikkojen sun muiden syiden vuoksi kyseisessä junassa ei korvaavan rungon vuoksi ollutkaan inva-paikkaa.

[Eero Karttunen]

Sanotaan nyt vielä kertaalleen, että siis juridisesti kaikkein olennaisin asia tässä jutussa on, että lehtiuutisen mukaan VR oli myynyt invalidiasiakkaalle invalidilipun tietyyn junaan. Tuo invalidi meni tuon VR:n hänelle myymän lipun kanssa juuri siihen junaan, mihin hänelle oli lippu myyty, mutta tuossa junassa ei ollut invamahdollisuutta. Eikä VR  myöskään tavalla tai toisella hoitanut häntä turvallisesti tähän junaan eikä myöskään hoitanut häntä välittömästi invataksilla perille. On juridisesti aivan yksiselitteisen selvää, että VR on mokannut ja  VR vastaa myös juridisesti  mokaamisestaan. Tämä on tässä jutussa se pointti.

Tämän juridisen faktan kannalta muu  tapahtunut on toissijaista. Mitä tulee erityisesti esitettyyn (siis asiassa toissijaiseen) väitteeseen, että "junahenkilökunta teki kaiken voitavansa", niin tulee ensimmäiseksi mieleen, että käytännössä varsin useinkin VR toimittaa asiakkaitaan taksikyydillä perille. Kun siis taksikyytiä käytetään ongelmatilanteissa muutoinkin, niin eipä VR nyt tässä tapauksessa toimittanut asiakastaan taksilla perille, vaikka kysymyksessä oli vielä jo pitkän reissun tehnyt invalidi, jolla oli vaivansa johdosta jopa kaksi saattajaa. En  siis ole oikein vakuuttunut siitä, että junahenkilökunta on tehnyt tässä invaliditapauksessa kaiken voitavansa, koska henkilökunta ei järjestänyt invataksikyytiä tälle invalidille ja hänen saattajilleen.

Mutta jos invalippu oli myyty tiettyyn junaan eikä invamahdollisuutta tuohon junaan ollut, niin kaikki muu on lähinnä "VR:n sisäistä selvittelyä" enkä asiaan perehtymättömänä halua tähän pohdintaan enempää osallistua. On tietysti selvä, ettei kukaan halua myöntää ainakaan omaa virhettään. Invalidi nyt jäi vain pyörätuolinsa ja saattajien kanssa laiturille katsomaan, kun se juna, johon heillä oli liput, lähti, oli artikkelin sanoma.

[Matti Kotiniemi]

Joka tapauksessa, keskustelu pohjaa huonosti laadittuun keltaisen lehdistön artikkeliin, jossa asiaan on ilmeisesti lisätty väriä, jota tapahtumaan alun perin joutuneet eivät oikeasti ole sellaisena kokeneet. On siis mahdotonta päätellä luotettavasti edes summittaisesti, että mitä tuolla oikeasti on tapahtunut. Selittää aika hyvin, miksi aiheesta itsestään ei enää kukaan näe mieltä keskustella.

Kyllä minulle ainakin tuli tuosta artikkelista kaikkein olennaisin heti ensimmäisellä lukemisella selväksi. Tiivistettynä: Koko ongelmaketju aiheutui siitä, että VR meni myymään invalidilipun sellaiseen junaan missä junassa ei ollut invamahdollisuutta. Siitä aiheutui tuolle invalipun ostajalle ja hänen saattajilleen erinäisiä ongelmia. Nämä ongelmat olisi voitu minimoida, jos VR olisi välittömästi tilannut invataksin viemään kaltoin kohtelemansa inva-asiakkaansa Tampereelta Seinäjoelle.

Ei vaan kyse oli siitä että junaan jossa normisti olisi kuulunut olla invamahdollisuus oli myyty invalippu, mutta välillä sattuvien kalustorikkojen sun muiden syiden vuoksi kyseisessä junassa ei korvaavan rungon vuoksi ollutkaan inva-paikkaa.

Täytyy muistaa, että TraFin esteettömyydestä rautatiejärjestelmässä antama määräys edellyttää, että junassa on oltava sen pituuden mukaan tietty määrä invapaikkoja, jollei kyse ole moottorivaunusta. Eli jos luetaan kuin piru raamattua, niin tuo korvaava runko oli TraFin määräysten vastainen.

Tätä suuremmalla syyllä nyt force majeure-tapauksessa nousee esiin korvaavan kuljetuksen järjestäminen ja varmistaminen, jossa VR lehtitiedon ja naamakirjakirjoittelun mukaan yksiselitteisesti munasi.

Vähän särähtää korvaan tuossa se, että esteettömästä matkustamisesta puhutaan mahdollisuutena. Ei se ole mahdollisuus, se on Liikenteen Turvallisuusviraston määräys.

[Petri Nummijoki]

En  siis ole oikein vakuuttunut siitä, että junahenkilökunta on tehnyt tässä invaliditapauksessa kaiken voitavansa, koska henkilökunta ei järjestänyt invataksikyytiä tälle invalidille ja hänen saattajilleen.

Voiko konduktööri luottaa, että invataksi saadaan ilman ennakkotilausta paikalle myöhään illalla ja se pystyy ottamaan yön selkään 5-6 tuntia kestävän keikan Tampereelta Seinäjoelle? Konduktööri tuskin voi itse jäädä valvomaan, että taksi todella saapuu ja aseman lipunmyynti on jo kiinni, joten välttämättä ketään muutakaan talon henkilökuntaan kuuluvaa ei löydy, joka voisi ottaa asian vastuulleen. Sen sijaan konduktööri on voinut olla kohtuullisen varma, että perässä tulee paremman invalidivalmiuden omaava juna. Jos asiaa yrittää ajatella myös konduktöörin kannalta niin ei tilanne tunnu ollenkaan yksinkertaiselta.

[Aki Leppänen]

En  siis ole oikein vakuuttunut siitä, että junahenkilökunta on tehnyt tässä invaliditapauksessa kaiken voitavansa, koska henkilökunta ei järjestänyt invataksikyytiä tälle invalidille ja hänen saattajilleen.

Voiko konduktööri luottaa, että invataksi saadaan ilman ennakkotilausta paikalle myöhään illalla ja se pystyy ottamaan yön selkään 5-6 tuntia kestävän keikan Tampereelta Seinäjoelle? Konduktööri tuskin voi itse jäädä valvomaan, että taksi todella saapuu ja aseman lipunmyynti on jo kiinni, joten välttämättä ketään muutakaan talon henkilökuntaan kuuluvaa ei löydy, joka voisi ottaa asian vastuulleen. Sen sijaan konduktööri on voinut olla kohtuullisen varma, että perässä tulee paremman invalidivalmiuden omaava juna. Jos asiaa yrittää ajatella myös konduktöörin kannalta niin ei tilanne tunnu ollenkaan yksinkertaiselta.

Ilman ennakkotilausta saa keskellä yötä paaritaksinkin. Ei se ole siitä kiinni. Toissa päivänä aseman edustalla oli ainakin kaksi taksia joista takapenkit kääntyy inva-asentoon reilussa minuutissa. Ja kyllä mun tuntemani  taksikuskit ajavat Tampereelta Seinäjoelle ja takaisin jos niille siitä maksetaan, kuuluu vähä niin kuin työhön..

Kalustorikkoja tapahtuu, niille ei mahda mitään. Mutta ei voida sanoa että on tehty kaikkensa jos ei ole edes kysytty invataksin mahdollisuutta.

[Eero Karttunen]

En  siis ole oikein vakuuttunut siitä, että junahenkilökunta on tehnyt tässä invaliditapauksessa kaiken voitavansa, koska henkilökunta ei järjestänyt invataksikyytiä tälle invalidille ja hänen saattajilleen.

Voiko konduktööri luottaa, että invataksi saadaan ilman ennakkotilausta paikalle myöhään illalla ja se pystyy ottamaan yön selkään 5-6 tuntia kestävän keikan Tampereelta Seinäjoelle? Konduktööri tuskin voi itse jäädä valvomaan, että taksi todella saapuu ja aseman lipunmyynti on jo kiinni, joten välttämättä ketään muutakaan talon henkilökuntaan kuuluvaa ei löydy, joka voisi ottaa asian vastuulleen. Sen sijaan konduktööri on voinut olla kohtuullisen varma, että perässä tulee paremman invalidivalmiuden omaava juna. Jos asiaa yrittää ajatella myös konduktöörin kannalta niin ei tilanne tunnu ollenkaan yksinkertaiselta.

Kun asia ei ole vieläkään mennyt kaikille perille saakka, niin seuraava lisäys:

Matkustajien kuljettajana ei olekaan yksittäinen konduktööri vaan VR. Sen takia asiaa ei katsotakaan pelkästään yksittäisen konduktöörin näkökulmasta vaan VR:n yhtiönä näkökulmasta, eli tutkitaan mitä VR:n olisi pitänyt tehdä tällaisessa tilanteessa. Mitä VR:n olisi pitänyt tehdä, onkin paljon laajempi juttu, kuin mitä tuon onnettoman yksittäisen konduktöörin olisi pitänyt hänelle mahdollisesti yllättävässä tilanteessa tehdä.

Onhan invapaikkatilanne ollut VR:n tiedossa ainakin kaksi tuntia ennen junan saapumista Tampereelle, jos kerran käytettiin Helsingistä lähtenyttä vararunkoa, jossa ei ollut asianmukaisia invapaikkoja. Kun kerran matkustaja oli ostanut normaalirunkoon invalipun, niin  täytyihän VR:n asianomaisen "sotkuista vastaavan virkailijan" tai jonkun muun virkailijan saada VR:n lippujärjestelmästa tieto, että junaan oli ostettu invalippu. Eikös VR:llä ole ongelmatilanteita varten erityisiä toimihenkilöitä juuri tällaisia tilanteiva varten? Ainakin minulle kerrottiin niin kun pääsin excursiolle Vilhonkadun kyseisiin tiloihin. VR:n yhtiönä kannalta katsoen tilanne ei ollut siis VR:lle mitenkään ennalta arvaamaton, kun VR:llä oli ainakin tuo pari tuntia aikaa järjestellä asiaa. Mahdollisesti olisi voinut keskustella tuon invalidin kanssa puhelimitsekin tilanteen järjestämisestä, jos hänen puhelinnumeronsa oli tiedossa, ja ainakin yhteyden olisi saanut Pieksämäeltä tulevan junan konduktöörin kautta.

Epäilen vahvasti, että VR:n väite ylivoimaisesta esteestä ei menisi tuomioistuimessa lävitse, koska tilanteesta oli saatavissa tieto jo näin aikaisin, jos VR:n systeemi vain olisi toiminut. Jos kuitenkin VR selittäisi jotain ylivoimaisesta esteestä, niin silloin invalidin kannattaa tehdä väite, että vararunko ei ollut  edes Liikenteen turvallisuusviraston antamien määräysten mukainen koskien invapaikkoja. Silloin tuomioistuin ottaa huomioon Liikenteen turvallisuusviraston määräykset myös invapaikkojen osalta, ja ellei junarunko ollut määräysten mukainen, niin huono juttu VR:lle.

Kun Liikenteen turvallisuusviraston määräys invapaikoista perustuu vielä EU-direktiiviin, niin tuomioistuin joutuu vielä tarkastamaan viran puolesta, vastaako Suomessa annettu kansallinen määräys EU-direktiivin minimiehtoja invapaikkojen osalta.

Kaikki osapuolet olisivat säästyneet koko harmilta, jos VR olisi ryhtynyt jo junan ollessa lähdössä Helsingissä tutkimaan, onko invapaikkoja vailla olevaan junaan tulossa jostain asemalta invahenkilöitä, ja kun oli, niin ryhtyä jo siinä vaiheessa asiassa ripeisiin toimenpiteisiin. Toki valvoville viranomaisille ja mahdollisesti juttu on varmaan kiinnostava..

[Petri Nummijoki]

Ilman ennakkotilausta saa keskellä yötä paaritaksinkin. Ei se ole siitä kiinni.

Saattaa näin ollakin. Ajattelin vain, että ennakkotilauspalvelut ovat olemassa sen vuoksi, ettei taksia aina noin vain saa mutta ehkä ennakkovarauksen ainoa tarkoitus on kerätä ylimääräistä rahaa niiltä hyväuskoisilta, jotka erehtyvät moista palvelua käyttämään.