Eikös tuossa jutussa oltu haastateltu VR:n edustajaa (tiedottaja) ja kirjoitettu sähköletkuista sen pohjalta. Liekö se sitten huuhaa/höpöhöpömaisteri vai mikä koulutukseltaan?
No, tuollainen haastattelu voi mennä vaikka miten ja sitten lehteen kirjoitetaan jotain sattumanvaraista.
Haastattelu on voinut mennä vaikka näin:
Toimittaja: Juna myöhästyi, missä oli vika?
PR-öttiäinen: 1500 V kaapeli oli hajonnut.
T: Eli jokin sähköjohto siis?
P: Tavallaan joo. Se tosin on kaapelin paksuinen. Sitä ilman eivät vaunutjen ovet ja ilmastointi toimi, eivätkä jarrutkaan täydellä teholla.
T: Vai niin. Ja kuka tämän letkun sitten korjasi?
P: Kuljettaja korjasi, hänet on siihen koulutettu.
T: Selvä, selvä. Oliko kuljettajalla muita henkilöitä apunaan?
P: Tällaisissa tilanteissa on tapana, että kuljettaja tekee puhelun, jossa kertoo tapahtuneesta ja jossa hänelle voidaan samalla antaa neuvoja, jos niitä tarvitaan. Eli langan päässä on ollut henkilö auttamassa.
T: Tehtiinkö tällainen puhelu tälläkin kertaa?
P: Kyllä, sellainen tehdään aina.
T: Kiitoksia paljon, tässä onkin kaikki mitä tarvitsen.
Ja sitten kirjoitetaan yllä luettavissa oleva artikkeli.
Ja ihan oma kysymyksensä on sitten neuvontapalvelun haitallisuus: Ennen ei ollut matkapuhelimia, eikä siten mitään realistista keinoa ylläpitää mitään vikaneuvontapalvelua. Jos veturi meni rikki, eikä kuljettaja jostain syystä muistanut sitä yhtä koulutuksessa sanottua asiaa, joka tulee vastaan kerran työurassa yhdelle viidestäkymmenestä kuljettajasta, sitten seistiin jumissa. Nykyään on mahdollisuus soittaa tekniseen tukeen ja kysyä asioita, jos tarvitsee. Yleensä ei tietenkään tarvitse, koska veturinkuljettajat käyvät pitkän ja laadukkaan koulutuksen. Mutta olisiko oikeasti parempi, että tuota lisämahdollisuutta tosiaan ei olisi?
Nykyään on mahdollisuus käyttää järjestelmää, jolla saadaan täsmällisyyttä parannettua. Kyllä sellainen järjestelmä mielestäni pitääkin silloin käyttöön ottaa.
