Eljas Pölhö
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 2547
|
|
« : Tammikuu 17, 2015, 19:50:34 » |
|
Tämä on tosi mennyttä aikaa, eli hyppää yli jos ei kiinnosta. Tähän ketjuun voi laittaa näitä lisää, jos tekee mieli kirjoittaa.
Tämä ei ole edes minun tarinani. Sen kertoi yksi mummeli tänään junassa, kun istuimme nokitusten Snälltågin osastovaunussa. Meitä oli oikeasti kuusi eli 1. luokan osasto oli täynnä, mutta muut olivat nuoria ja naurahtelivat meidän vanhusten muisteluille (mutta selvästi seurasivat mitä juteltiin). Periaatteessa inhoan osastovaunuja ja olin pettynyt kun avo-osasto oli loppuunmyyty. Kuitenkin aina joskus sattuu sopivaa juttuseuraa. Rouva näki matkalukemistossani (4 junalehteä) olevan "Industrilandskap i Bergslagen, Nr 9, Kloten" ja kysyi olenko minäkin siltä seudulta kotoisin. Oli kyllä jo kohteliaisuustervehdyksestä huomannut, että minulla oli suomalainen aksentti, mutta kysyi kuitenkin.
Rouva kertoi, että vuonna 1956 oli jonkun kirjailijan tai kirjallisuuteen liittyvä (rouva kyllä muisti, mutta minä jo unohdin kuka) merkkivuosi ja koko kesän sai matkustaa SJ:llä yhdellä 100 kruunun lipulla. Muistutin, että se oli Ruotsin rautateiden 100-vuotisjuhlavuosi. Koska lipussa oli kuitenkin jonkun kirjailijan nimi, niin päättelimme kahden juhlajärjestäjän lyöneen hynttyyt yhteet ja tehneen mainion yhteistarjouksen (vink, vink). Rouva oli silloin ollut opiskelijana opettajakoulussa ja rahojen olleen todella tiukalla. Kuukauden kesäduunilla hän kuitenkin pystyi ostamaan lipun ja käytti loppukesän matkustamiseen ympäri Ruotsia usein asuen makuuvaunuissa, koska ei ollut rahaa matkustajakoteihin.
Viimeisenä matkanaan hän kävi Narvikissa ja Torneåssa (Torniossa) ja osti kummastakin jotain matkaevastä (kalaa ja leipää). Bodenissa ennen viimeistä yöjunaa etelään hänellä oli rahaa vain 25 äyriä. 10 äyriä piti säästää, jotta sai lunastettua polkupyörän säilytyksestä kotiasemallaan. Hän meni termospullon kanssa asemaravintolaan ja pyysi, että saisi 15 äyrin edestä kahvia termokseen. Sai enemmän kuin odotti saavansa, oli niin kiltti ravintolan pitäjä.
Ei ollut enää varaa makuupaikkaan, joten puupenkkinen 2 luokan vaunu (sama kuin juuri ennen kesää 3. luokan vaunu) puupenkkeineen sai riittää viimeiseksi yöksi. Osastoon (8 hengen hytti) tuli vain yksi pariskunta, joka oli pettynyt kun junassa ei ollut ravintolavaunua. Hän jakoi sitten Norjasta ja Suomesta ostamansa eväät ja Bodenista saamansa kahvin heidän kanssaan. Sitten he kävivät nukkumaan. Hän ja vaimo pitkittäin penkeille ja mies jotenkin poikittain penkkien väliin (ei kuulosta järin mukavalta). Aamulla, ehkä Ångessa, junaan liitettiin ravintolavaunu ja pariskunta halusi ehdottomasti tarjota hänelle aamiaisen ja kahvit siellä. Se oli kuin juhlava päätös kahden kuukauden reilaamiseen.
Jotenkin tämä kuulosti minusta kivalta muistelulta, joka sopii meille ikälopuille. Tuli mieleen omat päättömät matkat 60-luvuta.
|
