Valokuva toisesta Helsingfors -veturista

[Erkki Nuutio]

Luebeck-Buechener Eisenbahn Gesellschaftin veturi 25 oli Preussin P1-tyyppiä ja nimeltään Helsingfors, valmistaja BMEG (eli Schwartzkopff) 1873/459 . Veturi ilmeisesti poistettiin vuonna 1896.
Kuva ja tietoja: http://www.luebeck-buechener-eisenbahn.de/index.php/die-lokomotiven/1853-1917/personenzugloks
Veturi oli jokseenkin samanlainen kuin Hangon radan Gisiko ja Arnold (BMEG 294-295/1872).
Arnoldista on hieno kuva Saimaan kanavan kääntösillalla Viipurissa (Kirkkosaaren silta) vuonna 1892.
Kuva löytyy mm. äsken poistuneen Juha Lankisen kirjasta Kaupan ja teollisuuden Viipuri sekä Sven Hirnin + Lankisen kirjassa Viipuri kansaivälinen kaupunki.
Jälkimmäisessä kirjassa kuvalähteeksi mainitaan Etelä-Karjalan museo Lappeenranta.

Hangon radan Helsingfors oli BMEG 1872/257 ja epäkelpo hankinta, vaikkakin hylkäys tapahtui vasta vuonna 1893

[Ilkka Hovi]

Joudun olemaan ilon pilaaja, mutta minusta tuo P1 tyyppi ei ole samanlainen kuin Hangon radalta saatu D1.
Ensinnäkin D1 oli selvästi varustettu nk "venälaisellä tenderillä" ja minusta veturiosassa ei ole muuta samaa kuin puörästöjärjestys. D1 malli on esillä Suomen Rautatiemuseossa veturitallissa jonkin VR:n veturin vieressä. Sieltä voisi tarkistaa olenko oikeassa. Veturin soveltuvuudesta Suomessa olen samaa mieltä E.Nuution kanssa.
Tällä asialla voinkin ratsastaa ja mainita, että olen ollut D1 veturissa. Ainakin tenderin takapuskinpalkin päällä.
Kouvolassa oli vielä 1970-luvulla palotenderinä yksi D1 tenderi, jonka ylitin mennessäni raiteelta toiselle. Ihmettelin, kun tenderilaatassa oli D1 ja numero 7kymmentä jotain. Miten sekoittaneet Vr2 (D1) veturin tällaiseen tenderiin?
Puskinpalkin päällys oli leveä sillä siinähän oli alkujaan työkalu (nostoriuuvi ym).
IH

[Erkki Nuutio]

Ilkka et ole ilonpilaaja, koska olen tässä asiassa vain kääntöpöydän liikauttaja. Totuuden ilo on meidän ainoa ilomme, ja kumpikin on ihaillut Hyvinkäällä hienoa pienoismallia oudonnäköisestä veturista. Kuitenkin outoa veturia osattiin käyttää Suomessa vuosikymmeniä aina Karjalaa myöten, ja vieläpä tenderiä Ilkan astinlautana.

Lyypekin yhtiön Helsingfors oli Preussin P1-tyyppiä. Jan-Erik Wiik (Kampen om Spåret) katsoi D1:n (72/73, Arnold, Gisiko) edustavan P1-3 tyyppiä.  En tiedä onko näin.
Suomalaiset kuvat D1:stä (SVR 1862/1912 II:n ja kanavasillan kuvat) ja myöskin Wiikin kirjan kuva (s.100) Venäjälle tehdystä samanlaiselta näyttävästä veturista poikkeavat merkittävästi Lyypekin Helsingforsista, kuten Ilkka totesi ja kuten nettikuvastakin näkee.
Eroavuutta on kauttaaltaan, eli enemmän kuin raideleveyden erisuuruus aiheuttaa.

Tietoja ja kertomuksia D1:n sopivuudesta ei taida olla olemassa. Saksalaiset, kuten Schwartzkoppf myi Venäjälle suuren määrän tämän suomalaissilmiin oudon pyöräjärjestyksen mukaisia vetureita (henkilöjuniin). Oliko siis ihan hyvä, vai lahjukset sopivia?
Olisi mukavaa saada kanavasillan 73 (Arnold) Vorgiin.