Viime syyskuussa unohtui matkalaukku junaan, kun olin menossa viikon työmatkalle. Tulin Kokkolasta Helsinkiin junalla S 46, ja vasta kun olin menossa ratikkapysäkille huomasin, ettei oikeassa kädessä ollutkaan lentolaukkua. Palasin laiturille vain ehtiäkseni nähdä pendorungon lähtevän kohti Ilmalaa.
Olin samana iltapäivänä jatkamassa Kouvolaan, joten halusin tietenkin laukun takaisin mahdollisimman pian. Ainoa mahdollisuus oli kuitenkin soittaa Suomen Löytötavarapalveluun, jossa kerrottiin että aikaisintaan seuraavana päivänä klo 16 jälkeen sitä voi tiedustella.
Viikko meni uusia vaatteita ym. shoppaillessa, ja loppujen lopuksi (ja monen puhelinsoiton jälkeen) laukku löytyi vasta torstaina, neljäntenä päivänä. Onneksi työpaikan pääkonttorin palvelualtis virastomestari kävi hakemaan laukun Löytötavaran Helsingin toimistolta ja tuomaan sen minulle Tikkurilaan perjantaina, kun vaihdoin siellä junaa palatessani Lappeenrannasta Kokkolaan.
Ehdin kyllä monta kertaa ajatella, että mahdottoman vaikeaksi tuokin asia oli tehty ulkoistamalla löytötavarapalvelu. Olisin tiennyt täsmälleen, missä kohtaa junaa laukku oli, mutta tietenkään VR ei saanut luovuttaa laukkua minulle Ilmalasta, koska Suomen Löytötavarapalvelun piti saada siitä löytötavaramaksu.
