Matkustaminen Helsingissä vuonna 1911

[Joni Lahti]

Helsingin Opas ja Matkailijakartta vuodelta1911 kertoo raitiovaunuilla matkustaville matkailijoille ohjeistuksen seuraavasti:

”5. Raitiotiet.

Maksu raitioteillä: Täysikasvuisilta 15 penniä, 2-12 vuotta vanhoilta lapsilta 10 penniä. 20 lippua ostettaessa 2 mk. 50 penniä. Ellei samassa vaunussa pääse haluamaansa paikkaan, saa muuttopiletin toiseen vaunuun ilman erikoista maksua. Ken ei itse tunne vaunujen kulkuteitä, niin hänen on parasta kysyä konduktööreiltä onko tarpeen muuttaa toiseen vaunuun ja pyytää huomauttamaan milloin se on tehtävä.

Kumminkin mukavimmasti ja varmimmin voi liikkua käyttämällä ajureita, vaikka se tulee tuntuvasti kalliimmaksi.”

Kieli tuntuu tänään hupaisalta. Mielenkiintoinen ohje on käyttää ajuria [vossikkaa] mukavamman ja  varmemman liikkumisen vuoksi, vaikka se olikin kalliimpaa kuin raitiovaunulla kulkeminen. Olikohan ajuriyhdistys sponsannut oppaan kustantaja Kalenteri-Osakeyhtiötä? Vossikkakyydin hinnasta päivällä sanotaan: ”Maksu ajan mukaan: päivällä kuomittomilla jos ajo välillä keskeytetään 1:25 puolelta tunnilta, jos ajetaan puolituntia keskeyttämättä 1:50. Kuomi-ajoneuvoilla edell. tapauksessa 2:- jälk. 2:25.” Vaunun kuomu siis nosti matkan hintaa merkittävästi. Yöllä oli sitten toiset taksat. Rautatieasemalta oli joitakin kiinteähintaisia matkoja.

[Tuukka Ryyppö]

Toi "jos raitiovaunu tuntuu epävarmalta, voit toki käyttää taksiakin, kunhan olet valmis maksamaan tuntuvasti lisää" on hyvin yleinen maininta nykyajankin matkaoppaissa. Aina on ollut hassuja ihmisiä joukossamme