Baldwin Locomotive Works oli maailman suurin veturitehdas. Se teki mahdollisimman pitkälti vakio-osiaan käyttäen asiakkaan tarpeisiin muunneltuja vetureita, suunnittelusta luovutukseen tehtaalta kahdeksassa viikossa.
1899 se teki SVR:lle mm Sk4-veturit 242-253 (ja 1900 306-313).
Tehdas teki 1899 Midland Railway:lle Britanniaan 2501-sarjaan luetut veturit 2501-2510 ja 2521-2540 (uudelleennumeroituina vuonna 1907 2200-2229) :
https://waidephoto.smugmug.com/Trains/Waide-Collection-of-Vintage/i-GDp3RFR/A . Veturit koottiin Derby:ssä.
Sivukuva osoittaa yhtäläisyyksiä, ja erojakin Sk4:ään verrattuna (mm. tender ja tietenkin raideleveys).
Näihin aikoihin SJ sai 3 Baldwinia yhtä Nydqvist&Holmia kohti. Mikähän mahtoi olla hintasuhde Tampellaan nähden?
Valuuttakurssien suhteilla ei kyllä silloinkaan tainnut olla yhtään helpommin ymmärrettäviä perusteita kuin myöhemminkään esimerkiksi sukkahousun ja BolsuRuplan tai Juanin ja Euron välillä.
Paperbackina myytävä John K. Brownin The Baldwin Locomotive Works 1831-1915 (The Johns Hopkins University Press, 2001, 32+240s. +88s. viitteitä ja liitteitä). ,
www.press.jhu.edu) on erittäin suositeltava teollisuushistorian ja -talouden, yritysjohtamisen, työväenkysymysten ja konepajahistorian kirja.
Pitää kuitenkin olla valmius lukea huolella noin 300s. selkeätä tekstiä, jota keventää runsas kuvitus.
Kirjassa olisi paljon opittavaa tänäkin päivänä etenkin raskaassa teollisuudessa toimivalle johtajalle, sellaiseksi pyrkivälle tai vain reaalitaloutta ymmärtämään pyrkivälle.
Todettakoon että 1910 vaiheille asti koko valtava, suurimmillaan 18000 henkilön yritys oli vain muutaman toimivan kumppanin kollegiaalisesti omistama ja johtama kumppanuusyhtiö, kumppanien rajoittamattomalla henkilökohtaisella vastuulla.
Organisaatio oli käsittämättömän kevyt ja (eläköitymisen tai kuoleman kautta) poistuneet kumppanit (jotka veivät omistusosuutensa rahana eläkkeekseen tai testamentiksi) korvattiin valtaosin yhtiössä kasvaneilla ja kyvykkäiksi todetuilla henkilöillä. Näistä useimmat olivat aloittaneet juoksupoikina, viilareina, piirtäjinä jne.
Tällaisten uusien kumppanien ei tarvinnut sijoittaa rahaa kumppanuusosuutensa vastineeksi, vaan kyseinen raha kerrytettiin yhtiön tulevien vuosien voitoista. Ja voitot tulivat siitä, että sekä johtajien että työläisten kannatti pistää kaikkensa peliin. Molemmat rikastuivat, tai ainakin vaurastuivat kovaa työtä vastanneilla kovilla palkoilla.
Erinomaisen opettavaa ja opiksikin otettavaa, ja varsin etäällä yksioikoisesti ajatellusta riistokapitalismista.