Pätkäraiteen (lyhytraide) yhden pätkäosan pituus?

[Pekka Porkkakoski]

Mitä ymmärsin, niin UIC54/UIC60 vs K54/K60 -kiskojen ero on vain kiskon poikkileikkausprofiilissa,  kuormitusarvot ja sitä mukaan metallin laatu ovat samat?

UICn työryhmä (kansalliset rautatievirastot) suunnitteli 50-luvulla sekä 54 kg/m että 60 kg/m kiskoja. Sittemmin tuli UICn ja CENin kanssa sopimus 90-luvulla, että CEN voi kopioida UICn tuotokset omiksi standardeiksi. Std tuli vuonna 2003 ja siinä esiintyy myös 54 E 1 (eli UIC54) ja 60 E 1 (UIC60). Sekä UIC että CEN ilmoittavat massan molemmista kiskoista erisuuriksi.

UIC54 otettiin standardiksi Suomen lisäksi Hollannissa ja modifioituna Sveitsiin. Länsi-Eurooppa valitsi UIC60-kiskoikseen
Suomessa matkittiin, ehkä jo 60-luvulla, saksalaista merkintätapaa: K = kisko, S = sidekisko, metrimäärä ilmoitettiin myös saksalaiseen tapaan K54 ja K60. Vasta kun UIC60 tuli Suomeen, päätettiin puhua UIC54, UIC60 ja K60 -kiskoista.

Nyttemmin vakiintunut kieliasu on 54E1, 60E1 ja K60.

K60 ja 60E1 ovat hamaraltaan erilevyisiä ja kiskot erikorkeuksisia.

[Jouni Hytönen]

K60 taisi olla jollain tapaa epäonnistunut kiskotyyppi, kun sen käyttö pääraiteissa jäi lyhytaikaiseksi. K60 taisi olla myös naulakiinnitteinen? Nykyään K60-kiskoja löytyy enää joistakin sivuraiteista. Tosiaan 60E1 on täysin eri kiskotyyppi.

[Jarmo Puntanen]

Kiitoksia vaivannäöstäsi, mutta itse putosin ikävä kyllä noilta UIC-standardikärryiltä jossakin vaiheessa.

Siis K54 ja K60 olivat alkuaan jotaikin puhtaasti suomalaisia standardeja?
Ja olemassa on nyt kolme standardia, kansallinen, sitten UIC (50-luvulla) ja lopuksi CEN (2000-luvulla)?
Ja kaikki hieman erilaisia ("massa molemmista [UIC/CEN?] kiskoista eri suuri")?

Jos viilaan pilkkua, niin nimekkeissä kysessä on varmaan kilomäärä per metri, ei metrimäärä?

Jos K60 ja 60E1 ovat hamaraltaan erilevyisiä ja kiskot erikorkeuksisia, niin ovatko K54 ja 54E1 sitten keskenään erilaisia vaiko samanlaisia? Ihmettelin kun vain toinen painoryhmä oli keskenään erilaiseksi mainittu.

Eli toisin sanoen reaaliset erot kontra pelkät terminologiset erot jäi mulle epäselväksi.

[Erkki Nuutio]

Kiitos kommenteista, jotka selventävät asiaa.
Oma yleisluonteinen kommenttini ainoastaan valottaa ongelmia, jotka standardeihin usein liittyy.

Yksi näistä on sikamainen hinta, jonka kansalliset yhdistykset (kuten SFS) asettavat julkaistuille standardeille (myös vuosikymmeniä vanhoille)  toimimisestaan toisten tekemän laatimistyön vahvistajana ja julkaisijana.
Kuitenkin työläin ja kallein osuus, standardin laatimis- ja varmistamistyö on valtaosin tehty veloituksetta virka- ja vapaaehtoistyönä yritysten ja yhteisöjen (kuten EU) toimesta.

Hinta vaikeuttaa standardien käyttöä.  Kokoelmakirjoihin halvemmalla hinnalla otetaan vain murto-osa standardeista.

Yksittäinen kansainvälimen (ISO) tai eurooppalainen (EN) standardi on luonnollisesti hyödyllinen, jos se onnistuu yhtenäistämään hajanaisen käytännön, ja sen tarjoama ratkaisu on vähintään yhtä hyvä kuin soveliain aikaisemmista käytännöistä.

Läheskään aina näin ei ole. Esimerkiksi usein syntyy uuden kansainvälisen standardin myötä vain yksi uusi ratkaisu, jota useat maat eivät suvaitse ottaa käyttöön. Ne pysyvät omassa ratkaisussaan.
Esimerkiksi "Good old English units" - kuten nauloja neliötuumalle on edelleen US-käytäntö, vaikka maa hyväksyi metrijärjestelmän (SI-yksiköt) yli sata vuotta sitten.

Toinen hyvä (eli huono) esimerkki on kaikkialla käytetty rakenneteräs.  Se oli St37 tai St52.  Koska Saksa hävisi sodan, siitä tuli Fe37 tai Fe52. Koska Newton poisti kilopondit (ja kp = 9.81N) , siitä tuli Fe360 tai Fe F510.
Kun juolahti mieleen, että vauriokriteeri onkin myötö-, eikä murtoraja, siitä tuli S235 tai S355.
Samaa terästä koko ajan.  Tuskin jää viimeiseksi muutokseksi.

Jokaisen muutoksen edellä porukka, jonka hallinnassa standardi on, on koolla päiväkaupalla iloisissa merkeissä Trinidadissa, Fidzi-saarella tai muussa inspiroivassa paikassa. Pahempi kuitenkin on että joka muutoksen seurauksena muutos pitäisi päivittää miljooniin piirustuksiin ja muihin tietohin. ATK toki tätä nykyään nopeuttaa.

[Teppo Niemi]

K60 taisi olla jollain tapaa epäonnistunut kiskotyyppi, kun sen käyttö pääraiteissa jäi lyhytaikaiseksi. K60 taisi olla myös naulakiinnitteinen? Nykyään K60-kiskoja löytyy enää joistakin sivuraiteista. Tosiaan 60E1 on täysin eri kiskotyyppi.

K60 kisko oli naula- tai jousinaulakiinitteinen.

[Teppo Niemi]

Siis K54 ja K60 olivat alkuaan jotaikin puhtaasti suomalaisia standardeja?
Ja olemassa on nyt kolme standardia, kansallinen, sitten UIC (50-luvulla) ja lopuksi CEN (2000-luvulla)?

Jos K60 ja 60E1 ovat hamaraltaan erilevyisiä ja kiskot erikorkeuksisia, niin ovatko K54 ja 54E1 sitten keskenään erilaisia vaiko samanlaisia? Ihmettelin kun vain toinen painoryhmä oli keskenään erilaiseksi mainittu.

K60 ja 60E1 ovat eri profiilin kiskoja, sen sijaan K54 ja 54 E1 ovat vanhempi (kansallinen) ja uudempi (kansainvälinen merkintä) samalle kiskolle.

[Pekka Porkkakoski]

Ja olemassa on nyt kolme standardia, kansallinen, sitten UIC (50-luvulla) ja lopuksi CEN (2000-luvulla)?

UIC54 = K54 = 54E1
ja
UIC60 = 60E1

Ja kaikki hieman erilaisia ("massa molemmista [UIC/CEN?] kiskoista eri suuri")?

UIC54 = K54: 54,43 kg/m
54E1: 54,77 kg/m
ja
UIC60: 60,34 kg/m
60E1: 60,21 kg/m
ja
K60: 59,74 kg/m

[Jarmo Puntanen]

Ja olemassa on nyt kolme standardia, kansallinen, sitten UIC (50-luvulla) ja lopuksi CEN (2000-luvulla)?

UIC54 = K54 = 54E1
ja
UIC60 = 60E1

Ja kaikki hieman erilaisia ("massa molemmista [UIC/CEN?] kiskoista eri suuri")?

UIC54 = K54: 54,43 kg/m
54E1: 54,77 kg/m
ja
UIC60: 60,34 kg/m
60E1: 60,21 kg/m
ja
K60: 59,74 kg/m

No tuohan haiskahtaa ihan vankasti standardilta. Onkohan nuo pituudet mitattu eri standardilämpötiloissa?

[Jukka Viitala]

Haminan ratapihoille tuli asenneltua -83 ja -84 tasan 22 m pitkiä K43 rautoja. Ne oli elvytetty Kaipiaisissa vanhoista romuista hitsaamalla pätkiä yhteen periaatteella pisin pätkä keskelle ja tumpit päihin, samassa kiskossa saattoi olla kolmen eri tehtaan tuotoksia. Jostakin kumman syystä lekan lipsahtaessa neukkukiskoon se sanoi vain "klomp" englantilaisten päästäessä kirkkaan soinnin. On terästä ja Terästä.

[Jarmo Puntanen]

Haminan ratapihoille tuli asenneltua -83 ja -84 tasan 22 m pitkiä K43 rautoja. Ne oli elvytetty Kaipiaisissa vanhoista romuista hitsaamalla pätkiä yhteen periaatteella pisin pätkä keskelle ja tumpit päihin, samassa kiskossa saattoi olla kolmen eri tehtaan tuotoksia. Jostakin kumman syystä lekan lipsahtaessa neukkukiskoon se sanoi vain "klomp" englantilaisten päästäessä kirkkaan soinnin. On terästä ja Terästä.

Tai sanoisin on teräksen seosmetalleja ja toisia metalleja. Kiskoissa mahd. olleet materiaaliviat on kyllä pitänyt havaita jo "kierrätyskeskuksessa". Kyllä neukkurauta on hyvin pysynyt kasassa vuosikymmenet.
Lähteen mukaan NL:stä on tuotu (mainittavia?) määriä vain ukrainalaisen Azovstalin kiskoja vv 1951-64.
Ehkä jotain Aunuksesta pöllittyä materiaalia on sitten muuallakin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Azovstal_iron_and_steel_works

Viittaan taas tätän erinomaiseen http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf3/lts_2011-01_ratakiskon_elinkaari_web.pdf
 

[Jukka Viitala]

Karkkilan radan historiikissa väitetään Kytäjä-Pyhäjärvi välillä käytetyn lättäpäistä Vaasan radan K22 -kiskoa pituudeltaan 6,4 m. Ylempänä käy ilmi, että kisko olisi ollut 8-metristä uutena, mahtoikohan ratavaltio sahailla kiskoja ja lypsää niitä yhteen jo reilut 100 vuotta sitten? Silloinen sideruuvin reiän porauslaite, siis linjalla käytettävä, voisi olla melkoinen kapine... kiskosahasta puhumattakaan.

[Pekka Porkkakoski]

Onkohan nuo pituudet mitattu eri standardilämpötiloissa?

EN standardi: + 15 °C

Karkkilan radan historiikissa väitetään Kytäjä-Pyhäjärvi välillä käytetyn lättäpäistä Vaasan radan K22 -kiskoa pituudeltaan 6,4 m.

21' = 21 x 0,3048 m = 6,40 m.