Sekalaisia pieniä keskusteluja

[Tuukka Ryyppö]

Ei objektin sijamuoto oikein riitä erottelemaan verbin todellista merkitystä.

Hö? Miksei? Vähän vastaava on monissa kielissä tapana. Esim. venäjässä ja saksassa sanojen kuten v/in ja na/auf merkitykset vaihtelevat objektin sijan mukaan. Tuntuu riittävän erotteluun. Miksei sama voisi toimia verbejen merkityksen erotteluun - kun se kerran näyttäisi toimivan?

Mites vaikka nämä?
Lyön sinut
Lyön sinua

[Joni Lahti]

Ei objektin sijamuoto oikein riitä erottelemaan verbin todellista merkitystä.

Hö? Miksei? Vähän vastaava on monissa kielissä tapana. Esim. venäjässä ja saksassa sanojen kuten v/in ja na/auf merkitykset vaihtelevat objektin sijan mukaan. Tuntuu riittävän erotteluun. Miksei sama voisi toimia verbejen merkityksen erotteluun - kun se kerran näyttäisi toimivan?

Mites vaikka nämä?
Lyön sinut
Lyön sinua

Tässä esimerkissä lyödä verbi on yksiselitteinen. Ei sillä ole kovinkaan suurta harhauttavaa kaksoismerkitystä. Kyllähän suomalainen ymmärtää, että "söin kalaa" objekti  partitiivissa ja "söin kalan" objekti akkusatiivissa ovat eri asioita kuten myös "join viinaa" vs. "join viinan". Verbeillä ei kuitenkaan ole harhauttavaa merkitystä, merkitys on kutakuinkin sama, mutta objekti tarkentaa, mitä oikein tehdään.  

Jos Iltasanomien lainauksen ”….Miten haluaisit itsesi huomioitavan sängyssä?" objekti muutetaan partitiiviin  "itseäsi", tuleeko merkitysero selväksi? Mielestäni ei.

PS. Vielä lainaus Kaksplus -lehden keskustelupalstalta: "tiedän, että olen tyhmä kun odotan miehen huomioivan mua äitienpäivänä vaikka en olekaan hänen äitinsä...." Tässä objekti on partitiivissa, mutta kirjoittaja varmaankin tarkoittaa odottavansa miehensä ottavan huomioon hänet äitienpäivänä, ei tarkkailevan/huomioivan/tähystävän jne. Merkitys on hukassa, vain asiayhteydestä voi jotain päätellä, tai voiko?

[Kurt Ristniemi]

Germaaninen "skaunis" on meillä nykyään "kaunis". "skeks" on "keksi" tai joidenkin tosi vanhojen puheessa vielä "seksi", kun ovatkin toisen niistä kahdesta vokaalista päätyneet poistamaan.

Ilman tätä sekoilua juttusi olisi voinut olla uskottavampi. Vanhat ihmiset eivät kyllä todellakaan, kuten Tervoki jo artikuloi, sano keksiä seksiksi. Eivätkä pipariksi.

Tottahan karjalanmurteessa keksiä on seksiksi sanottu. Tosin esim. muodossa 'seksilöi'.  Ja tämä on omin korvin moneen kertaan kuultu, ei siis toisen käden kuulopuheita. 

Taitaa olla puhdas lapsus tuo alkuperäisen tekstin maininta poispudotetusta vokaalista? Konsonanttihan siinä on pudotettu.

[Timo Salminen]

Tottahan karjalanmurteessa keksiä on seksiksi sanottu.

Sopinee pikemminkin länteen. Kuuluu samaan tuoreehkojen ruotsalaislainojen sarjaan kuin sinkku ja sirahvi. Niidenkin alkukirjain on sittemmin muuttunut.

[Kurt Ristniemi]

Tottahan karjalanmurteessa keksiä on seksiksi sanottu.

Sopinee pikemminkin länteen. Kuuluu samaan tuoreehkojen ruotsalaislainojen sarjaan kuin sinkku ja sirahvi. Niidenkin alkukirjain on sittemmin muuttunut.

Eivät tainneet karjalaiset olla tietoisia siitä, että vain lännessä saisi noin sanoa Niinpä pajattivat surutta seksilöistä. Ja kuten sanottu: itse moneen kertaan kuultu.

Mutta ruotsinkielen vaikutuksesta saattaa kyllä ola kyse, vaikkei sana alakaan tyypillisillä suhuässämäisesti ääntyvillä sk:lla tai g:llä. Ilmeisesti ruotsinkielen 'kex' on lainattu suomeen vanhassa (tai murteellisessa?) äänneasussa 'tseks'.

En tiedä, miten sana on äännetty länsimurteissa, mutta nimenomaan karjalanmurteissa 'seksi'-asu on säilynyt hyvin pitkään.

Ja koska aiheen pakeilla on aiemminkin moitittu kuulopuheiden ja luulojen levittelystä, niin vedotaanpa sitten oikein auktoriteettiin, eli Valkjärveltä (Karjalan kannaksella) kerättyyn murresanastoon: 'seksi, seksilöi: keksi, keksejä'. Ks.  http://www.kolumbus.fi/valkjarvi.luovutettu/SANALUET.rtf

[Tuukka Ryyppö]

Ennen käytettiin ilmausta "autokolari". Synonyymi lienee "auto-onnettomuus". Loogisesti ajatellen junakolari olisi siten junaonnettomuus. Onnettomuustyyppi ei kuitenkaan em. ilmaisusta selviä, joten ehkä olisi ollut parasta kirjoittaa "tasoristeysonnettomuus". Kivahan näillä on saivarrella.

"Autokolari" ei ole "auto-onnettomuuden" synonyymi. Auto-onnettomuuksia, jotka eivät varmastikaan ole autokolareita ovat ainakin:
 - suistuminen jäiseltä tieltä mutkassa pellolle niin, ettei takaisin tielle enää pääse, mutta auto ei ole vaurioitunut
 - sillan romahtaminen sillä ajettaessa
 - keskelle tietä varsin harmillisesti unohtuneen 3,5 kuukautta vanhan lapsen yliajaminen
( - nukahtaminen sellaisen autoromuttamon, jonka työntekijät ovat tavallisesti kännissä, nosturin alle pysäköidyn Datsun 100A:n rattiin)
 - tiilen irtoaminen sillasta ja putoaminen tuulilasin läpi autoa ajavan johtajan naamaan. (bun not intended)

Asioita, jotka jonkun mielestä ehkä ovat autokolareita, mutta mielestäni eivät:
 - törmääminen kallioleikkaukseen
 - törmääminen ihmiseen tai alle 150 kg painavaan eläimeen
Tämä siksi, että koen kolariin tarvittavan joko kaksi ajoneuvoa tai yhden ajoneuvon, sekä helposti liikkumaan kykenevän kooltaan vähintään auton kanssa samassa suuruusluokassa olevan objektin. Näin olle kallioleikkausta tai talon seinää päin ajaminen olisi minun kielenkäytössäni törmäys, mutta ei kolari.

Tätä taustaa vasten ei ole myöskään syytä olettaa, että junakolari tarkoittaisi kaikkia junaonnettomuuksia, vaan vain sellaisia, joihin sisältyy vaurioita aiheuttava törmääminen.

[Joni Lahti]

Pitää vielä palata Tuukan hauskaan ja mietityttävään piparirilli ketjuun. Mielenkiintoista on sanojen merkityksen muuttuminen kielten välillä ja kielten sisällä. Kukapa muistaa, mitä tarkoittaa ”mennä tolaltaan” alun pitäen? No, tolahan on polku, jotos tai kulkureitti kuten hiiren tola hangessa. Sanonta on muuttunut abstraktioksi. Näitähän on kielessämme paljon, jopa uusiakin.

Mutta kielten väliset merkityserot ovat jopa hauskoja tai murhaavia. Tuttuja ovat suomen ja viron kielten väliset eksytyssanat, joita on tosi vaikea ymmärtää oikein. Kamalin virke, johon aivan vasta törmäsin – anteeksi sen viron kielinen muoto, mutta sallittakoon vain esimerkkinä - on ”Ma vaatasin kassi, see sai kulli kätte.” Totta kai suomalainen ymmärtää sen väärin, vaikka kysymyksessä on aivan viaton toteamus ”Katsoin kissaa, se sai haukan (tai nappasi haukan).” Ja näitä riittää.

Unkari ja suomi ovat kiistatta sukulaiskieliä, vaikkei niissä näytä mitään samaa olevan. On jotain ja jopa sanoissakin, vai mitä sanot sanonnoista ” Jég alatt télen eleven halak uszkálnak - Jään alla talvella elävät kalat uiskentelevat” tai ”Kövektől véres volt veje keze - Kivistä verinen oli vävyn käsi”. Äännettäessä pitää lyhyt e sanoa reippaasti ä:n kaltaisena. No, tietysti nämä esimerkit ovat haettuja, mutta tosia.

Olisi mukava kuulla lisää esimerkkejä suomen kielen sanojen sisältöjen muutoksista tai alueellisista eroista. Yhtenä päivänä kuulin sanonnan ”jalka suri”. Kuvittelin ensin, että jalka on mennyt kuolioon tai kuollut, kuten virolaisittain voisi ymmärtää. Ei, se tarkoittaa erään varsinaissuomalaisen kunnan paikallismurteessa sitä, että jalka on puutunut ja kun sitten lähti liikkeelle, sitä pisteli… Näin sen lopulta ymmärsin.

[Topi Lajunen]

Lisätään toinen mahdollisesti havahduttava "kukapa muistaa"-tyylinen juttu.

Varsin yleisessä käytössä on sana(-pari) "suhtkoht" tai "suht. koht.", mutta mistäpä se on lyhennetty?

No nyt kun sitä jokainen sekunnin pohtii, niin tietysti se on ilmiselvästi sanoista "suhteellisen kohtalaisen". Mutta eipä taida kukaan enää käyttää sanoja lyhentämättömänä lyhennelmän sijaan.