Varmaan kohta pitää hakea sitten ylikäytävään lupa että saa ylittää ja autoilijat pitää lupaa pyytää että saa sillan ylittää..

"There'll Never Be Another You" The Stylistics 1978 Mercury Rec. s. Teddy Randazzo.

Fenniarail ilmestyi hämysti kuin Terminator Joensuuhun. Äänekoski-Onttola, elikkä siis Raatekankaan lastauspaikalla tapahtuu lastaus. https://juliadata.fi/timetables?s=7253&d=23.12.2025
Onhan tämä näemmä jo toinen kerta, enpä ole huomannut.

Uskon että ostoksilla käydään jotta päästään markkinoille. Ja samalla aukeaa Euroopan liikenne.

Koen myös paikkaliput Inter Railin vapautta rajoittavana. Tietysti jos haluaa mennä suoraviivaisesti ja mahdollisimman nopeasti jostakin jonnekin, se usein hoituu nopeimmilla junilla, joissa yleensä on pakollinen paikanvaraus. Poikkeuksiakin kyllä löytyy, esimerkiksi juuri Sveitsi ja Alankomaiden sisäinen liikenne. Nämä kaksi ovat parhaita kokemuksia siitä, kuinka junaliikenne voi olla tasaisen palvelun virta ilman, että täytyy lukittautua mihinkään tiettyyn yhteyteen. Tuoreempana kokemuksena minulla Alankomaat ja NS, jonka sovelluksesta vain ostettiin lippu pisteestä A pisteeseen B ja sovellus ehdotti parhaat yhteydet lennossa. Jos jokin juna oli myöhässä, siitä ei ollut mitään haittaa, koska listalla oli heti tyyliin viisi muuta yhteyttä, jotka saattoivat mennä eri väliasemien C, D tai E kautta. Jos Alankomaissa joku saisi kuningasidean vaatia kaikilta pakollista paikanvarausta, systeemi halvaantuisi täysin ja palvelukokemus romahtaisi nykyisestä.

Omilla reileillä olen mennyt spontaanisti käyttäen milloin mitäkin junia ja vähäliikenteisempiä ratoja. Ensimmäisen reilin (1999) vapauden tunne oli huumaava. Olimme esimerkiksi Münchenin asemalaiturilla katsomassa lähtevien junien aikatauluja ja siitä valittiin juna sillä perusteella, missä junassa saa lepäillä pisimpään ennen sen saapumista pääteasemalle. Siispä München-Oostende-junaan ja Belgiaan. Myöhemmin samalla matkalla aikana ennen euron tuloa kohteita valittiin sillä perusteella, minkä maan rahaa oli vielä jäljellä.

Nykypäivänä vanhemmiten majoitus osuu useammin hotelliin, mutta silti rakastan edelleen yöjunia. En kyllä matkusta enää istumapaikalla koko yötä, mutta tuon vuoden 1999 reilin aikana oppi, missä maissa on parhaat vaunut nukkumiseen. Esimerkiksi Itävallassa oli vaunuja, joiden hyttien penkit sai laskettua täysin alas vaakasuoraan ja tällöin syntyi hytin kokoinen tasainen nukkumatila.

Nillitys? Olen pahoillani jos koit tekstini häiritsevänä.

Jos matkustaa spontaanisti, kuten Interraililla parhaimmillaan voi, jopa niin että vasta (jollain suurella) asemalla miettii että minneköhän sitä seuraavaksi menisi, on jokainen ylimääräinen askel joka estää valitsemasta tiettyä junaa ylimääräinen harmi. Ei sen kummempi nillitys.

Jos matkustaa tavallisella lipulla, sellaisen yhtiön kaukojunalla jossa paikkavaraus on pakollinen, esimerkiksi Renfe, SNCF, SJ, Trenitalia, se tietysti kuuluu lippuun eikä sen hintaa edes erikseen ilmoiteta. Kuten myös VR:llä vaikka paikkavaraus sinänsä ei ole pakollinen jos on esimerkiksi Interrail lippuna. Samoin jos ostaa tavallisen lipun sellaisenkin yhtiön junaan jonka kaukojunissa paikkavaraus on vapaaehtoinen, kuten DB, sen lisääminen lippuun on vain yksi klikkaus.

Mutta esimerkiksi Sveitsissä paikkavaraus ei kuulu tavalliseen SBB:ltä ostettuun lippuun, ja ymmärtäkseni harvat matkustajat sellaisia ostavat. Ellei kyseessä ole ryhmä joka ehdottomasti haluaa istua ihan vierekkäin ja on ajankohta jolloin matkustaa tavallista enemmän ihmisiä.


Toki Roomaan pääsisi myös maata pitkin, juna–laiva–juna, parissa päivässä. Itse en ole lentänyt vuoden 2019 jälkeen. Rakastan junalla matkustamista, inhoan ahtaita lentokoneita ja lentokenttäruljanssia, pystyn tekemään töitä, sen verran kun teen (pari päivää viikossa) myös junassa, enkä jaksa innostua muka-halvoista lennoista. (Tulevat sukupolvet maksavat.)


En ymmärrä miksi keskustelu siirtyi koskemaan sillan alla nukkumista. Totta kai itsekin nukun hotellissa (tai lyhytvuokra-asunnossa). Luuletko että taloudellisista syistä olin käyttämättä paikkalippuja äsken Ranskassa? Tärkein syy on että TGV-junat usein myydään loppuun ja paikkalippujen hankkiminen on ylimääräinen vaiva, ja pitäisi päättää tarkka reitti monta päivää tai viikkoa etukäteen. Haluan matkustaa spontaanisti. Päätin reittini kotiinpäin Cerbèrestä vasta edellisenä päivänä ja Basel–Hamburg lepovaunupaikan (ns Mini Cabin) ostin samana päivänä, vasta kun olin varma että ehdin siihen junaan.

Saas nähdä. Jotenkin en usko sitä tapahtuvan. Tavaraliikenne on Ruotsissa valmiiksi verisesti kilpailtua. Tietenkin aina voi ostaa jonkin valmiin operaattorin, mutta saako sillä aikaan kannattavaa kasvua, on eri asia.

VR:n oman tiedotteen mukaan  yhtiö hakee Ruotsista kasvua ja odotetaan koska nähdään VR tavaraliikenteessä Ruotsisissa

Lähijuna tarvitsee seisakkeita – ”Kaikki suunnitellut seisakkeet tulee toteuttaa pika-aikataululla”

"Viime aikoina on uutisoitu Tampereen seudun lähijunasuunnitelmista. Suunnitelmista puuttuu kunnianhimoa erityisesti seisakkeiden määrän lisäämisessä. Lähivuosina suunnitellaan vain muutamaa lisäseisaketta. Tämä on ongelma liikennöinnin kannattavuudelle.

Jokainen lisäseisake kasvattaa eksponentiaalisesti tarjolla olevia yhteysvälejä. Tämä on verkostoteorian perusaksiooma. Yhteysvälien määrän kasvattaminen houkuttaa lisää matkustajia, koska junasta tulee hyvä vaihtoehto yhä useammalle. Sitä suurempi on lipputulo ja sitä pienempi subventiotarve. Seisakkeiden turhan vaatimaton määrä uhkaa liikennöinnin yhteiskuntataloudellista kannattavuutta.

Nyt ei ole aika himmailla vaan kaikki suunnitellut seisakkeet tulee toteuttaa pika-aikataululla, jolloin ne maksavat investointinsa takaisin nopeasti.

Jani Hyvärinen"

https://www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000011708991.html

"Wishing On A Star" Rose Royce 1977 Warner Rec.s. B.Calvin.