Boggievaunujen ilmanvaihto perustui painovoimaiseen ilmanvaihtoon. Poistoilman imu saatiin aikaiseksi ajoviiman ja torpedotuulettimien avulla. Liikkuvassa junassa ajoviima puhalsi torpedotuulettimen ohi ja sai aikaan tuulettimen putken sisälle alipaineen. Alipaine imi vaunusta ilmaa.
Rakennusselostusten perusteella korvausilman ottamista varten ei vaunuissa ollut varsinaisia korvausilmaventtiileitä. Sen sijaan siitä löytyy mainintoja, että vaunuja ei rakennettu täysin tiiviiksi pulloiksi, jolloin korvausilmaa saatiin rakenteiden väljyyksistä. Yhtenä ratkaisuna mainitaan myös ovien alareunoihin jätetyt raot. Ilmeisesti oven alareunasta tehtiin tarkoituksellisesti horo.
Yleisesti ottaen vaunujen ilmanvaihtoratkaisuista on kirjoitettu aika vähän ja aika yleisellä tasolla — tai sitten en vain ole (vielä) törmännyt perusteellisempiin kuvauksiin.
Monissa vanhoissa rakennuksissa ilmanvaihto perustui painovoimaiseen ilmanvaihtoon. Saneerauksien yhteydessä niistä on saatettu tehdä liian tiiviitä, jolloin ilmanvaihto ei enää toimi. Tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia, koska talossani on painovoimaan perustuva ilmanvaihto. Kun vaihdoin uuden tiiviimmän ulko-oven, kääntyi eteiseen rajoittuvan vessan ilmanvaihto. Ilmeisesti vessa oli saanut korvausilmaa eteisen ja ei-niin-tiiviin ulko-oven kautta. Remontin seurauksena vessan ilmanvaihtohormiin piti asentaa puhallin, joka ylläpitää ilmavirran oikeaa suuntaa ajastimen avulla (suunta voi vaihdella ilmanpaineen mukaisesti).
Mitä ilmeisimmin vaunuihin saatiin korvausilmaa myös ikkunoista, jos niitä laskettiin alas tai jos terveysikkunoita availtiin. Tämä tuskin oli talvella käytössä ollut tapa saada vaunuun korvausilmaa.
Lyhyemmissä kaksi- ja kolmiakselisissa vaunuissa saattoi olla ikkunoiden yläpuolelle asennetut ritilät, joita säätämällä saatiin korvausilmaa. Boggievaunuissa niitä ei kuitenkaan ollut.
Boggievaunuissa lämmitys hoidettiin höyryn avulla, mutta monissa muissa vaunutyypeissä oli kamiina. Kun kamiinassa palaa tuli, tarvitsee sekin jostain korvausilmaa.