Myönteisenä esimerkkinä esittäisin muinaisen Finnjetin. Sen liikenne oli huippumenestys, koska vaivauduttiin valjastamaan koko Länsi-Euroopan matkailuväki ja -toimistot tarjoamaan aktiivisesti matkapaketteja ja matkustajakohtaisesti räätälöityjä matkoja - rehellisiä matkoja eikä ryyppyristeilyjä. Jopa Walesin Swanseassa matkatoimisto teki alttiisti ja osaavasti minulle räätälöidyn matkan perille asti Helsinkiin.
Valitettavasti polttoainekriisi supisti Finnjetin matkailijavirran lähinnä Pohjois-Saksan ja Suomen väliseksi.
Huippumenestys lienee jo ylisanoja. Finnjet kaiketi poltti alkuperäisen omistajansa Enso-Gutzeitin rahoja satoja miljoonia markkoja. Silja Linen liikenteessä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella se ilmeisesti oli kannattava mutta tämä taisi sittenkin jäädä melko lyhytaikaiseksi vaiheeksi aluksen historiassa ja myöhemmin siitä tuli Siljallekin enemmän painolasti.
Finnjetin (1977) hyötykuormakaan ei ollut häävi aluksen kokoon suhteutettuna. Rahtitilaa oli laskennallisesti autokannella 715 m ja kannen läpiajokorkeus vain 4,25 m, joka ehkä oli 70-luvun 4 m korkuisille rekoille tarpeeksi mutta uudemmalla aikakaudella riittämätön. Matkustajahyttejä oli alun perin noin 536 kpl (määrä vaihtelee hieman eri lähteissä) ja näistä noin 460 kpl oli vessalla ja suihkulla varustettuja. Jälkimmäisestä joukostakin noin 2/3 oli hyttejä, joissa oli vain yksi alavuode.
1981 valmistuneet Helsinki-Tukholma-lautat Finlandia ja Silvia Regina olivat bruttotonneissa mitattuna vain hieman suurempia mutta niissä oli rahtitilaa 1044 m ja autokannen läpiajokorkeus 4,9 m. (Rahtitila tosin supistui aavistuksen alkuvuodesta 1982 tehdyissä keulan muutostöissä). Matkustajahyttejä löytyi 647 kpl ja kaikissa näissä oli suihku, WC ja kaksi vuodetta alatasossa.
