Sekavuus — ja ohjeiden puuttuminen — ulottuu S.V.R.-ajalle aina(kin) 1910-luvun loppuun saakka. Tämä koskee erityisesti henkilöliikenteen vaunuja. Varjostamalla maalatut tekstit olivat yleisiä, mutta niitä ei ollut kaikissa vaunuissa. Käytäntö oli epäyhtenäinen tai jos sääntöjä oli, ne eivät ole tiedossani.
Varjostamalla maalattuja tekstejä oli vielä ensimmäisissä E(i)-sarjan vaunuissa, joissa oli uusi korimalli ja poppelista tai haapalaudasta rakennettu kori — samoin lanterniinikattoisissa telivaunuissa. Millä väreillä varjostukset oli maalattu? Museon kokoelmiin kuuluva C-sarjan vaunu lienee yksi harvoista lähteistä. Vaunu on saneerattu 1960-luvun alussa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, millä perusteella ja mitä lähteitä käyttämällä tekstit on maalattu. Dokumentoitiinko vaunu saneerauksen yhteydessä?
Kaikissa vaunuissa ei ollut varjostuksia, mutta kuvien perusteella tekstien väri ei ollut myöskään valkoinen. Pyrittiinkö maalauksella jäljittelemään messinkiä tai peräti kultaa? Otettiinko maalauksissa mallia muiden maiden rautatieyhtiöiden käytännöistä. Aika monessa maassa on onnistuttu selvittämään tekstien väritykset ja maalareiden käyttämät menetelmät ja materiaalit.
Kirjalliset dokumentit aiheesta ovat vähissä. Saas nähdä löytyykö Kansallisarkistosta koskaan mitään
