Asia on Jt:n kohdassa 4.4.1 kuvattu sangen tiiviisti:
Diesel- ja höyryveturikalusto on pyrittävä pysäyttämään siten, että pakoputki tai savutorvi ei ole seuraavissa kohdissa:
• erotusjakso
• ryhmityseristin
• erotuskentän eristin.
Jt:n teksti perustuu lähinnä siihen, että varsinkin höyryveturin savutorvesta tupruava sähköä johtava lika (noki, hiili) heikentää eristimien eristyskykyä ja varsinkin erotusjaksoissa syntyy valokaaren syttymisen ja sitä seuraavan maasulun vaara. Olen itsekin havainnut, että jännitteisen ajolangan alla olevan höyryveturin savutorvesta nousevassa saasteessa saattaa esiintyä mielenkiintoisia sinertäviä valoilmiöitä, todennäköisesti likaa ja vesisumua sisältävän kaasupatsaan ionisoitumisen seurauksena, jolloin se muuttuu osin sähköä johtavaksi.
Höyryveturin savutorvesta tulevassa saasteessa lienee melko paljon nokea, josta sinänsä ei ole haittaa ajolangan pinnassa ottaen huomioon, että siinä muutenkin on pinnassa virroittimista irtoavaa ja lankaa voitelevaa grafiittia (eli hiiltä). Sellaista argumenttia, että höyryvetureiden saaste heikentäisi virranottoa en tunnista, mutta sen sijaan tiedämme historiasta, että joillain ulkomaisilla rataverkoilla on siirryttäessä höyryvedosta sähkövetoon eristimet likaantumisen estämiseksi pussitettu sähköradan käyttöönottoon saakka ja että joissain paikoissa ovat kaupallisen liikenteen höyryvetureiden päästöt aiheuttaneet korroosiota sähköratarakenteisiin. Satunnaisilla museohöyryjunilla ei tokikaan ole olennaisia sellaisia käytännön seurauksia.
Mitään sellaista sääntöä, että museokalustolla olisi 80 km/h nopeusrajoitus ei ole olemassa. Sen sijaan rautateillä on lukuisia muita yksikön nopeutta ja tilannenopeutta rajoittavia sääntöjä. Ymmärtääkseni Suomessa museoyhdistyksillä on tällä hetkellä kolme vetokalustoyksikköä, joilla on JKV-varustuksen myötä mahdollista liikennöidä yli 80 km/h nopeuksin. Vaunuja on todennäköisesti huomattavasti enemmän.