Jouni Halinen
Käyttäjä
Paikalla
Viestejä: 844
|
« Vastaus #2 : Huhtikuu 17, 2014, 23:24:34 » |
|
OSA 3 eivät mahtuneet yhteen kommenttiin
OHY-678 ensimmäisen omistajan MLE:n kirjallinen lausunto tapahtuneesta. ”Mun täytyy vain ihmetellä, ettei tuo asia ole edennyt puuta pitemmälle. Etkös sinä saanut sieltä Orimattilan poliisilta sitä kuulustelu pöytäkirjaa, minunhan piti laittaa se valtakirjakin sinne että saat ne paperit sieltä ja myös kaikki jutun paperit Volviasta. Minulla ei kyllä ole tuohon paljon lisättävää autohan oli ollut kaksi viikkoa ajamatta ennen kuin kyseisenä päivänä lähdin Padasjokea kohti ajamaan. Turvatyynythän siinä ohitus kaistalla 120 vauhdissa laukesivat. Olin just siinä hirvikuilun kohdalla menossa jossa on ne rautakaiteet. Autosta lensi vasen etupyörä ja minä raahauduin sitä kaidetta pitkin, En pystynyt ohjaamaan autoa, koska en nähnyt mitään, koska turvatyynyt olivat lauenneet. Olen sen verran pieni 152 senttiä että turvatyyny peitti koko kasvot. Auto raahautui noin 200 metriä ilman renkaita. Siitähän lähti tukivarsi tai joku tanko irti tai poikkesi, en enää muista mikä. Minua ei syytetty liikenteen vaarantamisesta”.
Hän on ilmoittanut minulle myös suullisesti, että takana tullut autoilija totesi, ”onnettomuuspaikalla” hänelle ja poliisille, että edellä kulkenut auto lähti äkisti heittelemään kaistallaan vailla minkäänlaista törmäystä, tämä on myös kirjattu poliisin esitutkintaan (häntä kuultiin todistajan asemassa tässä jutussa). Valmis poliisitutkinta myös päättyi samaan tulokseen, eli että kysymyksessä on poliisinkin mukaan autoon tullut tekninen vika, eikä ns. normaali suistumisonnettomuus, eikä MLE näin ollen syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Tämän kallistuksenvakaaja/raide/tukivarsi/tanko eli ”jokutanko” asian kertoi MLE:le Autosalpa Oy:n (Valtuutettu Volvo-huolto) K Salminen, Hän ihmetteli ääneen miten sellaista on voinut tapahtua, se oli hänestä täysin poikkeavaa ja omituista. hän vahvisti asian myös minulle. K Salminen teki autolle myös ns. korjauskustannus laskelman. Se oli noin 26 000 euroa, eli näin paljon korjaus olisi tullut maksamaan jos se olisi tehty laillisin keinoin. Tämän ”jokutanko” tiedon MLE myös ilmoitti suullisesti ja vahinkoilmoituksessa IF/Volvialle
Auton ohjaustuntuma oli myös tavanomaisesta poikkeava ennen ”onnettomuutta”, 3 eri ihmistä kokeili autoa ennen ”onnettomuutta”, ja totesi asiantilan. Auto oli tarkoitus viedä tämän takia huoltoon viikonlopun jälkeen, mutta sitä ei siis ehditty tekemään.
Aika ”hampaatonta” on myös Trafin touhu, minua ovat siellä ”pomputtaneet” 5 eri ”päällikköä” edestakaisin, minkäänlaista. apua en ole sieltä saanut, he ovat Yksikönpäällikkö Eerik Asplund, Osastojohtaja Toni Pallaspuro, Tarkastaja Tuomas Peltokangas, Tarkastaja Tatu Siivonen ja Erikoisasiantuntija Teemu Toivanen (yhteystiedot alla)
Trafin sivuilta kopioitua ”sanahelinää”.
”Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on turvaamassa jokapäiväistä liikkumistasi. Trafi toimii usein taustalla niin, että et välttämättä huomaa saavasi palvelua Trafista. Trafi pitää mm. huolen, että saamasi opetus autokoulussa on laadukasta ja että kuljettamasi ajoneuvo täyttää turvallisuus- ja ympäristövaatimukset. Trafin asiantuntijat ovat mukana valmistelemassa sekä EU- että kansallisen tason säädöksiä”.
Kun Sapoma Oy / Seppo Hiekkaranta on myynyt näin korjattuja autoja kymmeniä, niin eikö herra Hiekkarantaa voi täydellä syyllä kutsua pahemman luokan huijariksi, ja kaikkia muita asiaan osallisia IF/Volviassa ja Tattarisuon autokatsastuksessa avunannosta näihin huijauksiin. Eli eikö sitä voi sanoa petokseksi (päälle vielä lain 1258/2002 4 § rikkominen) jos myyt auton jonka ostohinta + korjauskustannukset kustantaa enemmän kuin vastaava uusi auto, ja silti auton jälleenmyyntihinta on huomattavasti alhaisempi kuin vastaavan kolaroimattoman auton.
Herra Hiekkaranta on ollut myös Suomen autoromuttamo liiton (SAL) puheenjohtaja, eli jos pääjehun moraali on tätä tasoa, niin mitä se on liiton rivijäsenillä. Ihmettelen tätä asiaa myös sen takia, että miksi hän on yleensä lähtenyt harjoittamaan tällaista ”autonraatojen” täysin moraalitonta ja lainvastaista korjaustoimintaa, koska hän on muuten alallansa ansioitunut, saanut mm. tasavallan presidentin myöntämän ympäristöneuvoksen arvonimen, ja hänen jo 70 luvulla perustamansa Sapoma Oy http://www.sapoma.fi/www/ on alansa ehdotonta huippua.
Hän on ollut myös vahvasti vaikuttamassa romuautojen kierrätyslainsäädäntöön Suomessa. Eli vain yksi liiketoimintasektori tuntuu menneen pahasti pieleen. Tai kyllä minusta hieman ”hämyiseltä” tuntui myös se Hiekkarannan harjoittama liiketoiminta, jossa hän romutti ”yksinoikeudella” Helsingin kaupungin katujen varsilta keräämiä autonraatoja, vuositasolla useita tuhansia. Käsitykseni mukaan Sapoma ei maksanut näistä autoista (ainakaan ”suoraan” kaupungille) mitään, kaupunki myös kuljetti kustannuksellaan ko. autot Sapomaan, hyvässä lykyssä kaupunki vielä maksoi tästä, Hiekkaranta rakensi samoihin aikoihin myös ”pramean” saunaosaston romuttamonsa toimitiloihin, tämä kertoo omalta osaltansa miten homma on mahdollisesti hoidettu.
Tämä liiketoiminta nosti kuitenkin Sapoman liikevaihdon ja liikevoitto %:tin tolkuttoman korkealle tasolle, lähes 50 %:tiin liikevaihdosta, tämä vuoden 2008 paikkeilla, kun Kiina veti kaiken mahdollisen metalliromun, ja hinta oli sen mukainen. Lisäksi tuloja kerrytti kaikista romutukseen menevistä autoista puretut myyntikelpoiset varaosat, jotka jälleenmyyntiin. Yksityiselle joka toi Sapomaan autonsa kierrätykseen, Hiekkaranta antoi kympin ostosetelin läheiselle Nesteelle. Myyntituotot (romumetalli +myydyt varaosat) olivat kuitenkin näistäkin autoista satojen eurojen luokkaa per auto, Lisäksi puretuista autoista otettiin polttonesteet talteen ja ne myytiin pimeästi eteenpäin. Tänä päivänä nyky Sapoma varmaan hoitaa tämän metallien talteenoton kilpailutuksen jälkeen tehdyn (vuosi) sopimuksen perusteella?. Tämän voisi kuitenkin Helsingin kaupungin tarkastusvirasto tarkistaa, jotta asiat ovat näiltä osin nykyjään veronmaksajien edun mukaisessa kunnossa. Uskon näin kuitenkin olevan. Netistä poimittua: HUOM: Tämä ei liity suoraan OHY-678 tarinaan, vaan kertoo kolariautojen problematiikasta ns. yleisellä tasolla. Lisään tähän myös pienen historia osion 80 luvulta.
”Auton kasaaminen kahdesta eri autosta on havaittavissa altapäin pohjaa tutkimalla ja hitsaussaumoja etsimällä, hitsaussaumoja kannattaa etsiä myös sisältä mattojen alta. Konehuoneesta voi tarkastaa, pitävätkö runko- tai valmistusnumerot yhtä rekisteriotteen kanssa. Korjatuista kolariautoista liikkuu hurjia juttuja. Yksi niistä kertoo tapauksesta, jossa kolaroidun auton turvatyyny on korvattu betonilla, mutta turvatyynyn merkkivalo toimii kuten pitääkin. Itse tiedän myös tapauksen, jossa lauenneen turvatyynyn paikalle on laitettu pelkkä vastus ja merkkivalo on antanut ymmärtää, että tyyny toimii normaalisti”, kertoo vakuutusyhtiöiden lunastamia kolariautoja korjattavaksi myyvän Autovahinkokeskuksen tekninen asiantuntija Tomi Mauravaara. ”Esimerkiksi turvatyynyn toimivuutta tavallinen ostaja ei millään pysty varmistamaan: se selviää vain auton purkamisella”, Mauravaara sanoo. ”Lunastukseen menneet autot poistetaan aina rekisteristä ja kun ne halutaan korjauksen jälkeen takaisin liikennekäyttöön, pitää ne rekisteröinti katsastaa uudestaan”. Mauravaaran mielestä kolariauton ostaminen ei välttämättä ole huono ostos, jos tietää sen historian. Jouni Halisen välikommentti: Edellä olevan johdosta minulle heräsi epäilys, josko OHY-678:sa on kuljettajan turvatyynyä ollenkaan, faktaa: siihen ei ole tehty turvatyynyjärjestelmän tarkistusta korjauksen jälkeen ollenkaan, ja varoitusvalo palaa nytkin, ja vikakoodien luenta antoi ”väärän” tuloksen ”kuljettajan turvatyyny lauennut”, Olen kuullut, että nykyjään kätevin, helpoin ja halvin tapa ”korjata” kuskin turvatyyny on korvata se uretaanilla, muut turvatyynyt voi jättää ”kylmän rauhallisesti” kokonaan asentamatta, ja laittamalla yllä olevan mukaiset vastukset hämäämään SRS järjestelmää.
”Mitään virallista tietoa Suomen maanteille palanneista korjatuista kolariautoista ei ole. Autovahinkokeskuksen kolariautojen myyntitilastojen perusteella voisi päätellä, että niitä on tuhansia. Osa korjatuista kolariautoista on tuontiautoja. Hiljattain tuli vastaan Saksasta tuotu niin sanotusti parempi auto, joka jätti omistajansa kerta toisensa jälkeen tien päälle. Ostohetkellä suomalaisella omistajalla ei ollut sen kolarihistoriasta mitään tietoa. Itse en ostaisi minkäänlaista kolariautoa”, sanoo Autoliiton Turvapalvelut yksikön päällikkö Jonne Luomala.
”Kun kolariauto myydään meiltä eteenpäin, varmistamme, että ne saatetaan turvallisesti liikenteeseen. Kunnostuksen osalta laitamme korjaajalle ehtoja erityisesti turvarakenteiden osalta, Koritekniikan kehittymisen myötä korjatun kolariauton tunnistaminen on yhä vaikeampaa. Suurin ongelma ovat kolariautot, joita vakuutusyhtiöt eivät lunasta: ne korjataan usein niin, että korjauksesta ja kolarista ei jää mitään merkintää rekisteriotteeseen”, sanoo Autovahinkokeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Isotalo.
Ajoneuvojen kolarikorjauksen historiaa 30 vuoden takaa, Tapahtuuko tätä nykypäivänä?, siitä minulla ei ole mitään tietoa, mutta niin kuin Tomi Maulavaara ylempänä totesi ”Korjatuista kolariautoista liikkuu hurjia juttuja”.
Näinhän voidaan toimia vielä nykyjäänkin ”Suurin ongelma ovat kolariautot, joita vakuutusyhtiöt eivät lunasta”, Ilkka Isotalo AVK.
Autot ovat nykyjään kuitenkin täynnä erinäisiä tunnisteita, esim. etäluottavia siruja ja autojen osissa on usein myös viivakoodit ja auton tietokoneisiin on ”piilotettu ”auton ”sotu-tunnus”, joista tiedoista pystyy jäljittämään auton historian hyvinkin tarkasti. Joten homma on nykyjään selkeästi hankalampaa. Tähän taitaa kyllä olla katsastuskonttoreilla/Trafilla tänä päivänä hyvin vähän kykyä ja resursseja, ja tuskin suuremmin halujakaan. Tarvitaan varmaan ensin poliisilta vahva epäily, ennen kuin asia johtaa tarkempaan tutkintaan. Tämä hommahan ”pelitti” ainakin takavuosina niin, että ostettiin (yksityiseltä) ensin ns. ”auton paperit”, kyseessä oli pahoin vaurioitunut Suomen autorekisterissä oleva uudehko auto jota vakuutusyhtiö (yllä olevaan viitaten) ei ollut syystä tai toisesta (esim. rattijuopon auto, tai Kaskoton auto) ollut lunastanut, ja joka oli kuitenkin totaalisen korjauskelvoton, ja täten edullinen ostaa. Olivat kuulemma halvempia ”yksityiseltä” (kilvellisenä) ostettuna (vrt. IF Sapoma kauppa), kuin vastaavat ”aihiot” maksoivat silloisessa AVK:sa, joista ostettujen autojen samanlainen ”rakentelu” silloisten löyhien säädösten takia toki myös onnistui. AVK:ta ostetut autot olivat kuitenkin poistettu rekisteristä = ”2 Kilpisellä” oli silloin(kin) vähäisempi jälleenmyyntihinta.
Seuraavaksi ”tilattiin” alan miehiltä samanlainen auto (jopa väriä myöten), eli ostettiin ns. ”auton tekniikka”. Auto käytiin sitten varastamassa jostain, usein toisesta Pohjoismaasta, mutta myös muualta Euroopasta. Auto ajettiin sitten ”aihion” kilvillä (maatunnus= SF piti myös muistaa vaihtaa) Suomeen jonnekin teollisuushalliin. Rajoillakaan autoon ei kiinnitetty sen kummemmin huomiota, olihan auto aivan vastaava kun suomalaisessa rekisteriotteessa luki, ja pari lasta takapenkillä kuulemma vielä ”sujuvoitti” rajojen ylitystä. Vaikka poliisi olisi auton tienpäällä pysäyttänyt ja rekisteriotetta vilkaissut, niin tuskin se olisi johtanut tarkempaan syyniin. Ainoa asia josta juttu olisi selvinnyt tienpäällä, oli autossa ollut väärä valmistenumero. Mutta jos kuskin kortti oli kunnossa, ja ”vaimo ja lapset” istuvat autossa, niin poliisi olisi toivottanut vain hyvät ”päivänjatkot”. Kuulin myös tapauksesta jossa auto oli ”varastettu” (virtalukkokin säilyi ehjänä) Ruotsissa sulassa sovussa sen Ruotsalaisen omistajan kanssa, ja jolleka vakuutusyhtiö oli maksanut siitä korvauksen, ja hän maksoi sitten varkaille sovitun korvauksen auton ”hävittämisestä” =viennistä pois maasta (Suomeen).
”Aihiosta” ”rälläköitiin” sitten se/ne osa(t) irti missä oli(vat) auton valmistenumero(t), ja ne liitettiin varastettuun autoon. Usein ne olivat ns. rintapellissä (moottoritilan/ohjaamon välinen seinämä). 80 luvun Bemareissa ne olivat ainakin minun muistaakseni kätevästi kuljettajan oven alla olevassa palkissa. Lattiaverhoilun alle vaihdettiin sitten puolen metrin palkinpätkä, jossa oli Suomen rekisterissä olevan ”aihion” valmistenumero.
Loppu ”aihio” laitettiin talteen seuraavan projektin ”varaosalähteeksi”, tai siitä myytiin ehjät osat markkinoille, ”katetta” siis syntyi siitäkin. Jäljelle jäänyt ”puhdas” metallikori piti käsitellä niin, että siitä ei pystynyt havaitsemaan puutuvaa puolen metrin palkinpätkää tai rintapeltiä. Käytännössä kori polttoleikattiin pieniksi paloiksi, jotka toimitettiin sitten metallinkierrätykseen.
Jos ”aihiossa” oli vielä mallisarjan tehokkaampi ehjä kone (esim. sarja BMV 318>320>323>325), niin sekin saatettiin vaihtaa, varastetun auton takaluukusta (esim. 318) irrotettiin mallimerkintä, ja korvattiin 325 merkinnällä. joskus myös korin ulko/sisä puoleisia ns. ”Facelift” osia vaihdettiin, jotta (esim. 318:ta) auto oli myös ulko/sisä puolelta (esim. 325:sen) oloinen, näin moottorin numero myös säilyi oikeana. Silloin(kaan) ei isommin tarkisteltu katsastuksessa moottorin numeroita, ja lisäksi silloiset katsastusmiehet olivat varsinaisia ”seteliselkärankaisia”, joten moottorin numeroilla ei ollut suurta merkitystä. Samoin varastetun auton rikkinäinen virtalukko vaihdettiin ”aihion” ehjään virtalukkoon, se saatettiin vaihtaa myös heti varastamisen jälkeen. Vielä päälle matkamittarin ”säätö”, ja ei muuta kuin ilmoitus Hesariin,
Näin Etelä Suomalaisessa teollisuushallissa 80 luvulla kaksi tällaista 300 sarjan Bemaria, Kummatkin olivat ”papereiden” mukaan 1/ 2 vuotta vanhoja, autot olivat uudenveroisen näköisiä, toinen oli viininpunainen ja toinen valkoinen, Varastettu auto saattoi tosin olla vanhempaa ”samankoppaista” vuosimallia, eli tässä saatettiin myös vedättää ostajaa.
Auton ”korjanneella” henkilöllä oli aivan laillisesti toimiva autoalan yritys, joka harjoitti pääsääntöisesti aivan tavallista laillista autokauppaa. Hän ei tehnyt muuta rikollista kuin vaihtoi osaan autoista pajanpuolella valmistenumerot, josta hänen oli kuitenkin lähes mahdotonta jäädä kiinni. Nämä ”muutostyön” läpikäyneet autot taidettiin myydä kuitenkin bulvaanien (yksityishenkilöiden) avulla (pimeästi) eteenpäin. Myytävä auto saattoi olla siis Esim. BMV 325 i vm. 1985, ajettu 12 000 km mutta todellisuudessa se oli Routsista varastettu BMV 318 vm 1982. ajettu 108 000 km
Auton varastaneet henkilöt taas olivat todellisia ammattirikollisia, pieni oli heilläkin riski jäädä kiinni, rikokset kun vielä usein tehtiin 2:sa eri maassa (esim. Suomi/Norja). Mutta virallisesti heillä ei ollut mitään tekemistä ”autokauppiaan” kanssa. Hyvässä lykyssä ”aihioautoa” ei ollut nähnyt ”mällin” jälkeen yksikään viranomainen, ja jos varastettuun autoon vaihdettiin kaikki valmiste/sarjanumerot, niin sen ajan viranomaisten ”tietotekniikalla” oli täysin mahdotonta selvittää mistäpäin Eurooppaa auto oli varastettu.
Mutta kun tapauksesta on jo 30 vuotta ja asianomainenkin on kuollut jo 90 luvulla, niin ei tästä tämän enempää. Nykyjäänhän tällaisen voi todeta laitteilla, joilla mitataan mm. spakkelikerroksen paksuutta, käsittääkseni muutakin kehittynyttä tekniikkaa löytyy.
Tällä hetkellä olevien tietojen mukaan Autoromuttamo Sapomassa Oy:sä tai siis SH-Invest Oy:sä (Seppo Hiekkaranta) ei ole harjoitettu tällaista rikollista liiketoimintaa, mutta varmahan siitä ei voi olla. Kun ottaa vielä sen huomioon, että autoromuttamot ovat (olleet) oiva kulissi harjoittaa ko. rikollista toimintaa, niihin kun on kautta maailman sivu vastaanotettu ”sopivia” ”aihioautoja” suuria määriä.
Mutta ehkä joku Hiekkarannan liiketoimet (1977 -2014) takavuosilta paremmin tunteva henkilö voi valottaa asiaa enemmän. Asiasta voi soittaa minulle tai lähettää S-postia. Yhteystietoni ovat alla. Myös kaikki muut jotka kokevat tulleensa Seppo Hiekkarannan huijaamaksi voivat olla minuun yhteydessä, hänellä on omaisuutta sen verran runsaasti jäljellä, että siitä on mahdollista saada korvauksia varmennettujen huijausten perusteella, vahingonkorvauslain 10 vuoden vanhenemisajan puitteissa.
Jos tämän näköinen henkilö siis yrittää myydä sinulle autoa Haka-niementorin nurkilla, niin neuvoisin miettimään kahdesti,
Tässä pitäisi olla tämän huijarin kuva, ei kuitenkaan kopioidu tänne. ja Renault ja Volvo merkkisiä autoja pitää varoa vielä erikseen. Palautetta asian tiimoilta voi laittaa suoraan asiasta tietäville henkilöille.
SH Invest Oy (Sapoma) seppo.hiekkaranta@saunalahti.fi 0400 402102
Volvolle thomas.hallback@volvocars.com Puhelinvaihde: (09) 504 451
eila.lohilahti@tattarisuonautokatsastus 040 5105499
Vakuutusyhtiö IF:le eero.heini@if.fi 105142404
erik.asplund@trafi.fi toni.pallaspuro@trafi.fi tuomas.peltokangas@trafi.fi
tatu.siivonen@trafi.fi teemu.toivanen@trafi.fi Trafin vaihde 029 534 5000
Jouni Halinen ifhuijaa@gmail.com 044 0969196
|