Edellisestä linja-autonkuljettajan työvuorostani on kohta tasan 20 vuotta, mutta silti edelleen silloin tällöin toimitetaan bussiunia, joissa kaava on aina sama: tulo töihin myöhässä, ei osata reittiä ja oikein mikään ei mene putkeen. Ehkä tuossa on taustalla sama vastuuteema kuin veturinkuljettajilla, vaikkakin pienemmillä massoilla ja henkilömäärillä. Jarrutuksien pitkäksi meno aiheuttaa helposti tuhoa ja reitiltä eksymisestä on sitten muunlaista haittaa.
Itsekin olen joskus nähnyt bussiunen, se tosin sujui hyvin. Ajoin Pyhtään Liikenteen Kutter 9S:ää (RCX-330) tilausajona hankalaa ja kovin kiemurtelevaa tietä mäen päällä olevalle "turistiloukulle". Hidasta kyytiä, mutta perille vain mentiin. Matkustajille tarjottiin siellä kahvit ja pikkupullaa ja itsellenikin kahvin ja pullan sain. Tämä siis Kutter-busseista kiinnostuneena, kertaluontoisena.
Mutta se, mikä itselleni uniin tuli, oli alumiinitehtaan aikaisen työurani muistutteita: asiakas lähettää luonnostelupiirustuksen, jonka pohjalta pitäisi minun osata laatia paitsi tuotantokelpoinen ja myös asiakkaan tarpeisiin sopiva pursotettavan alumiiniprofiilin poikkileikkauspiirustus.
Luonnos on hirveää sotkua, josta puuttuu mittatiedot kokonaan. CAD-laite käynnistyy toivottoman hitaasti, Vertex-ohjelma työn piirtämiseksi ei toimi kunnolla, komennot tyystin vääriä. Ei tule mitään. Raaka-aine sentään on selvää: "Almaksia" eli AlMgSi0,5 T-6. Puhelinsoitto asiakkaalle, joka puhuu romanikielen, esperanton ja iirin sekoitusta, josta huonon kuuloni takia en saa vähäistäkään tolkkua.
Alumiinin pursotuksen periaate yksinkertaistettuna: menet kauppaan ja ostat kuningatar Silvian lempiruokaa: - Kallen mätitahnaa. Saadaksesi tahnan ulos tuubista, on korkissa tähden muotoinen uloke, jolla puhkaiset tuubin kärkeen tähden muotoisen reiän. Reikä simuloi pursotustyökalua ja tahnan tähdenmuotoinen poikkileikkaus vastaa juuri tuon "työkalun" muotoon.
