Helsingin Sanomat 7.8.1914 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1172483?page=2
"Matkustajavaunujen määrää lisätty"
"Liikennettä on viime päiwinä pidetty varsinkin paikallisjunissa yllä wanhoilla tawarawaunuilla, joita on warustettu penkeillä. Noin 50 tällaista waunua, jotka owat olleet warastossa Hywinkäällä, on täällä laitettu kuntoon tätä tarkoitusta warten. Lisäksi muutetaan wielä 20-30 waunua täkäläistä matkustajaliikennettä warten. Ulkomailta palaawien maanmiestemme waralta ollaan aikeissa asettaa uusi juna Tornion-Helsingin radalle."
Sodan alun siviili-evakuoitumista ja näiden tavaravaunujen käyttöä kuvaa pakinoitsija Kynä,
Uusi Suometar 8.8.1914
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1197305?page=4 Koska teksti näkyy haileasti, olen sen toistanut tähän vain vähän supistaen:
Aseman edustalla - Palanen Helsingin elämää Uusi Suometar 8.8.1914 s.4
...... Viaporin linnoituksen komendantin lievähkö huomautus siitä että ne joita ei täällä tarvita, voisivat olla muuallakin, herätti laajaa vastakaikua. Sangen moni rupesi tutkistelemaan ja huomasi olevansa täällä tarpeeton, ryhtyi pistämään pillit pussiin ja lähtemään täältä.
Mutta kun lähteviä oli paljon ja junia vähän, esiintyi varsin omituinen, vaikka ei aivan odottamaton ilmiö. "Hetken rientojen" joukkoon tuli asemalle pyrkiminen melkoiseksi tekijäksi, ja koska ikivanhan säännön mukaan se ennen jauhattamaan pääsee, joka ensin myllyyn on tullut, alkoi kilpailu siitä, kuka ensin pilettiluukulle pääsee.
Odottajia rupesi olemaan tässä viime aamuina klo 2:lta, jopa parina viime yönä klo 1:ltä. Odottajilla on aluksi sievä, lievä hämärä, jossa sopii hiukan torkkuakin. Onhan olo niin huoletonta siinä, kaunis ilma, sateeton eikä kovin viileä, ja poliiseja lisääntyy pitämään turvassa jonoon astuneiden "saavutetut oikeudet"; kaksikymmentäkin poliisia on tähän tarkoitukseen varattu.
Tarkemmin esitettynä on jonojen järjestys seuraava: yksi jono odottaa Pohjanmaan junaa, toinen Pietarin, kolmas paikallisjunaa. Sitä myöten kun pilettejä saadaan myydyksi, ilmestyy kunkin jonon rinnalle toinen, piletillä varustettujen jono, joka odottaa puolestaan junaan pääsyä.
Junat ovat pitkät, tavallisia matkustajavaunuja, työläis- ja tavaravaunuja. Jos ei syntyvä sijaa katso, niin ei myöskään vihdoin asemasillalle pääsevä : onhan pääasia että vaunun sisäpuolelle päästään : portaita tai sanoisiko tikapuita pitkin kiivetään tavaravaunuun, ja sen ihmeen tekevät nykyaikaisetkin hameet että näitä tikapuita mennä sipsutetaan vähemmin arastellen kuin issikan ajopeleihin astuessa tavallisissa oloissa.
Tuossa on vaunu, joka tänne on saapunut ruokatavarajunassa. Sen seinällä luetaan: "Lihaa, Kött". Penkit on sinnekin asetettu ja neitosia, toinen toistaan pyylevämpiä, näemme astuvan sinne sisään, - joku epäröi, mutta kun muuallekin näyttää olevan paljon menijöitä, aloittaa hänkin päättäväisesti kiipeämisen.
Kurkistetaanpa vieläkin hiukan tuolle torille. Jono ulottuu aseman rappusilta pohjoiseen, sitten rautatiehallituksen ja piirihallituksen rappusien ohi itään. Teatterikujalla kääntyy taas pohjoiseen ja jatkuu toisinaan Kaisaniemen joutsenlammikolle asti. Evästä on lähtijöillä, lukemisia myös, mikäli sanomalehti- ja lisälehtipojat kauppailevat lisää. Tuossa tuodaan eräälle jonossa odottavalle rouvalle tyhjää laatikkoa istuimeksi, useilla on omat matka-arkkunsa siihen tarkoitukseen sopivat; näkeepä sitäkin että jonossa odottavalle tuodaan kotoa kahvitilkka.
Siinä on täyttä Helsingin elämää: kahta kieltä puhutaan, ikäkaudet ovat edustettuina lapsista ja imeväisistä alkaen, eri sukupuolet ja eri säädyt. Mitään nurinaa ei tietenkään kuulu, lojaalista alistumista hetken välttämättömyyteen vain.
Kun jono on vihdoin loppunut ja myöhästynytkin juna lähtenyt, tulevat rautatienpalvelijat - jotka jos koskaan nyt saavat kantaa päivän kuorman ja helteen - lakaisemaan ja korjaamaan pois jonoja erottaneet köydet ja kaiken sen pehkun, joka on jälellä siinä missä tuhansia ihmisiä on monet tunnit viettänyt. Siinä näkee suuria matka-arkkuja, jotka kai viime hetkellä on huomattu tarpeettomiksi ja sen vuoksi jätetty rautatien säilytettäväksi. Nyt kun hätäisimmät ovat jo rientäneet täältä pois, ei aivan ylöttömiä jonoja enää tarvinne odottaa. Mutta hyvä on edelleenkin ajoissa saapua asemalle. Klo 7 avataan aseman ovet.
Yksi ja toinen kyllääntyy jonossa odotukseen ja luulee paremman keinon keksineensä. Käyvät vielä kotona aamiaisella ja menevät muilla keinoilla Fredriksbergin asemalle saakka, arvellen että jono ei voi siellä olla aivan pitkä. Sanotaan sielläkin myydyn sadoittain pilettejä yli tavallisen määrän näinä päivinä. Tämä on kumminkin sellainen Ulivili-keksintö, joka voi tuottaa pettymystä itselle ja muille. Sillä jos siellä piletin saakin, eihän ole sanottu että tupaten täteen junaan enää mahtuu lisää eikä vaununkatoille lasketa. Hyvässä laskussa voi tällainen ihan täysi juna porhaltaa aseman ohi....
Hufvudstadsbladet 7.8.1914 esittää pilakuvan Helsingin aseman pilettijonosta ja muutakin:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183905?page=37.8.1914 se esittää Venäjän sotavoimien ylipäällikön Suuriruhtinas Nikolai Nikolajewitschin kiitoksen SVR:n henkilöstölle esikuvallisesta toiminnasta (perustuen 22. armeijakunnan päällikön, kenraali von Brinckenin asiaa koskeneeseen kiitokseen) :
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1183904?page=3 . Venäjä tuhosi nauttimansa lojaliteetin itse pian esille tulleen venäläistämisohjelman myötä.
