Valtion rataverkko

[Rainer Silfverberg]

Turun tunninjunalla ja Itäradalla on vain negatiivinen vaikutus Suomen huoltovarmuuteen, sillä ne vievät rahaa hyödyllisemmiltä projekteilta.

Kaikki infrahankkeet Helsingistä länteen parantavat huoltovarmuutta, myös länsirata.

Kun ei edes Kaskisten radalle saada siltaa korjattua niin on aika kaukana perustella länsirataa huoltovarmuudella.

Tämä esimerkki vain alleviivaa sitä kuinka mitättömän pienillä (länsirataan verrattuna) investoinneilla saisi merkittäviä parannuksia huoltovarmuuteen ja länsi-itä-yhteyksiin.

Kaskisissa sentään valmis satama, rata laiturille asti ja Ruotsi reilun kivenheiton päässä.

Jos edes puolet länsiradan kustannuksista kohdennattaisiin tuollaisiin täsmäkohteisiin niin huoltovarmuus kohenisi huimasti.

Kaskisista on aika pitkä matka rautatietä pitkin Helsinkiin ja etelä-Suomeen. Pohjanmaalla on Vaasan rata kanssa ja pääradan varrella useita satamakaupunkeja.

[Jari Välimaa]

Suomi on allianssimallin edelläkävijä – tiivis yhteistyö tuo säästöjä ja innovaatioita

"”Voin rohkeasti sanoa, että Suomi on Euroopan ykkönen allianssimallin käytössä. Jos lasketaan infrahankkeiden lisäksi mukaan myös talonrakennuspuoli, allianssihankkeita on maassamme toteutettu noin sata kappaletta”, sanoo hankintajohtaja Pekka Petäjäniemi Väylävirastosta.

Voisiko australialaisten allianssimalli toimia myös Suomessa? Väyläviraston edeltäjä Liikennevirasto kääri hihat ja lähti selvittämään. Isona kysymyksenä oli, pitääkö kilpailutettavalla hankkeella olla kokonaishinta vai taipuuko hankintalaki myös muunlaiseen hinnoittelutapaan.

Selvisi, että palveluntuottajan palkkiota voi käyttää hintavertailussa. Kilpailutuksessa on siis hinta mukana, mutta valinnassa painotetaan laadullisia tekijöitä. Esimerkiksi sitä, miten projektia johdetaan ja millä tavalla yhteistyötä tehdään.

”Kun laillisia esteitä ei ollut, lähdimme toden teolla etsimään allianssimallille pilottihanketta. Ensimmäiseksi hankkeeksi valikoitui noin sadan miljoonan euron Lielahti–Kokemäki-radanparannushanke. Hanke polkaistiin käyntiin vuonna 2011 ja rakentaminen valmistui vuonna 2015. Kokeilu toi meille arvokasta oppia esimerkiksi yhteistyön kehittämisestä ja allianssimalliin kuuluvien työpajojen järjestämisestä”, Petäjäniemi kertoo.

Lielahti–Kokemäki-hanke oli Euroopan ensimmäinen julkinen allianssihanke. Hanke valmistui ajallaan ja siinä alitettiin ennakoidut kustannukset noin 1,5 miljoonalla eurolla. Hankkeen lyhenne oli ”Liekki”. Nimi oli osuva, sillä hyvien kokemusten myötä muutosten roihu lähti palamaan rakennusalalla.

Rantatunnelin menestys avasi ovia myös muille hankkeille. Väylävirasto on toteuttanut allianssimallilla myöhemmin esimerkiksi Lahden eteläisen kehätien. Tampereella taas oli hyviä kokemuksia Rantatunnelista, ja muun muassa siksi ratikkahanke päätettiin toteuttaa allianssimallilla."

Pitäisikö raideleveysmuunnos toteuttaa kokonais allianssina ?

https://vayla.fi/-/suomi-on-allianssimallin-edellakavija-tiivis-yhteistyo-tuo-saastoja-ja-innovaatioita

[Erkki Nuutio]

Allianssimallilla sivuutetaan "laillisesti" kunnan tai muun julkisen toimijan hankintoja sitovat esteellisyys- ja muut säädökset.
Virkamiesten seurana on allianssissa hyvinä veljinä muutaman "sopivasti" valitun tuotantoyrityksen edustaja.
Oleellinen näkökohta valinnassa on epäilemättä hyöty esimerkiksi allianssipuolueille.

Kaavailtujen hankintojen vaihtoehtoja tarkastellaan siis allianssissa. Yritysedustajat (tietysti) johdattelevat teknisellä tietämyksellään sellaisiin  teknisiin ja muihin ratkaisuihin, joissa näiden edustamien yritysten tuotantotekniikka on ainakin riittävä mahdollisiin kilpaileviin yrityksiin verrattuna.
Keskeistä yritysedustajille on saada poissuljetuiksi (kielletyiksi) toteutusratkaisut, jotka olisivat tilaajalle edullisia ja toimivia, mutta joita allianssiyritys ei osaa tai joissa se on kilpailukyvytön. Tässä nämä epäilemättä onnistuvat.

Valmisteltavia hankintoja koskien allianssin yritysedustajat ovat koko ajan SISÄPIIRIÄ. Sisäpiiriläinen saa jo ennen virallisia tarjousvaiheita ajoitus- ja muuta tietoa, ja  saa siitä ratkaisevaa etua kilpaileviin yrityksiin verrattuna.
Siksi ei ole luultavaa, että tehokkaat ja kilpailukykyiset allianssin ulkopuoliset yritykset voittaisivat "kilpailutuksia".

Esimerkiksi Tampereen ratikkalinjoja toteuttava betoniallianssi (ns. Raitiotieallianssi) on sairas esimerkki sumplimisesta.
Määräävä tarkoitus on osoittautunut olevan kiinteistökeinottelun edistäminen ja hyödyn järjestäminen tästä keinottelusta - kenenkä muun kuin kaupunkilaisten tappioksi.
Tulokset näkyvät eri tavoilla, kuten kaupungin yli 100 miljoonan euron vuotuistappio (mm tontinvuokrien tolkuttomien korotusten ja muun jälkeenkin), maan suurimmat asumiskustannusten vuotuislisäykset ja veroja maksavien asukkaiden joukkopoistumiset mm. naapurikuntiin.

Vastuullisina kansalaisina vastustakaa alliansseilla piiloteltavaa kunnan tai muun julkisen toimijan korruptiopyrkimyksiä..
Vaatikaa avointa tarkastelua allianssien tekemisistä. Näin haitat tulisivat välinpitämättömillekin riittävän selväksi.
Vaikka epäasiallisuuksia on vaikea jälkikäteen paljastaa, tervehdyttäisi allianssikielto tai ainakin sääntöjen tiukkuus ja valvonta yhteistä hyvää.

[Jari Välimaa]

Allianssimallilla sivuutetaan "laillisesti" kunnan tai muun julkisen toimijan hankintoja sitovat esteellisyys- ja muut säädökset.
Virkamiesten seurana on allianssissa hyvinä veljinä muutaman "sopivasti" valitun tuotantoyrityksen edustaja.
Oleellinen näkökohta valinnassa on epäilemättä hyöty esimerkiksi allianssipuolueille.

Kaavailtujen hankintojen vaihtoehtoja tarkastellaan siis allianssissa. Yritysedustajat (tietysti) johdattelevat teknisellä tietämyksellään sellaisiin  teknisiin ja muihin ratkaisuihin, joissa näiden edustamien yritysten tuotantotekniikka on ainakin riittävä mahdollisiin kilpaileviin yrityksiin verrattuna.
Keskeistä yritysedustajille on saada poissuljetuiksi (kielletyiksi) toteutusratkaisut, jotka olisivat tilaajalle edullisia ja toimivia, mutta joita allianssiyritys ei osaa tai joissa se on kilpailukyvytön. Tässä nämä epäilemättä onnistuvat.

Valmisteltavia hankintoja koskien allianssin yritysedustajat ovat koko ajan SISÄPIIRIÄ. Sisäpiiriläinen saa jo ennen virallisia tarjousvaiheita ajoitus- ja muuta tietoa, ja  saa siitä ratkaisevaa etua kilpaileviin yrityksiin verrattuna.
Siksi ei ole luultavaa, että tehokkaat ja kilpailukykyiset allianssin ulkopuoliset yritykset voittaisivat "kilpailutuksia".

Esimerkiksi Tampereen ratikkalinjoja toteuttava betoniallianssi (ns. Raitiotieallianssi) on sairas esimerkki sumplimisesta.
Määräävä tarkoitus on osoittautunut olevan kiinteistökeinottelun edistäminen ja hyödyn järjestäminen tästä keinottelusta - kenenkä muun kuin kaupunkilaisten tappioksi.
Tulokset näkyvät eri tavoilla, kuten kaupungin yli 100 miljoonan euron vuotuistappio (mm tontinvuokrien tolkuttomien korotusten ja muun jälkeenkin), maan suurimmat asumiskustannusten vuotuislisäykset ja veroja maksavien asukkaiden joukkopoistumiset mm. naapurikuntiin.

Vastuullisina kansalaisina vastustakaa alliansseilla piiloteltavaa kunnan tai muun julkisen toimijan korruptiopyrkimyksiä..
Vaatikaa avointa tarkastelua allianssien tekemisistä. Näin haitat tulisivat välinpitämättömillekin riittävän selväksi.
Vaikka epäasiallisuuksia on vaikea jälkikäteen paljastaa, tervehdyttäisi allianssikielto tai ainakin sääntöjen tiukkuus ja valvonta yhteistä hyvää.

;-)