Move-3

[Eljas Pölhö]

Kuvapuolella on keskusteltu Tytyrin Move-3 veturista. Tässä on Klinkkeri-lehden artikkeli siitä vuodelta 1979. Artikkelilla eikä kuvilla ei ole kirjoittajaa/kuvaajaa mainittu. Silloin lehden päätoimittaja oli Immo Holm ja toimittaja Barbro Rönnberg. Kuvassa näkylä Saalasti on numero 132, aiemmin setoimi Ruotsissa ja palautui Saalastille 1986 ja on havaittu Pasilan talleilla 1992. Huomaa Move 3:n väritys, joka poikkeaa Reinon 70-luvulla otetuista kuvista.

Oy Lohja Ab fuusioitiin 1990 Wärtsilä Oy:n kanssa ja uudesta yhtiöstä tuli Metra Oy. Lohjan kalkkitehdas lopetti toimintansa 1994.

PS. kuvia joutuu aina pienentämään älyttömän paljon, mikä ainakin minusta on tavattoman ärsyttävää. Eikö ohjelma voi itse pienentää niitä sallittuun kokoon.

[Jukka Viitala]

Lohjan kalkkitehdas eli Tytyrin kalkkiuuni toimii edelleen, mutta Virkkalan sementtitehdas lopetettiin 1994.

[Jukka Viitala]

Kalkkikaivoksilla kiskokuljetus oli ennen 50-lukua arkipäivää, lusin itse pitkää elinkautista 1991-2006 Paraisilla, jossa on tänäkin päivänä nähtävissä merkkejä aikaisemmasta loistosta. Kaivosalue on nykyään tarkkaan vartioitua aluetta, mutta aikoinaan maanpäällinen junaliikenne kulki kalkkitehtaalta kaivokselle ja edelleen sementtitehtaalle sekä satamaan. Jäljellä on kaivoksen sorter-laitoksen kohdalla veturitallin pohja kaksine betoniin valettuine raiteineen sekä kaivoksen Våmmen-kivivaraston kohdalla oleva sota-aikainen veturinkuljettajan pommisuoja.

Avolouhoksesta kivi kulki nykyisen lajittelulaitoksen alle, josta nostokone nosti vaunut maan pinnalle. Rautatietunnelien ja nostokiskojen jäänteet löytyvät 50-luvun  pommisuojasta. Maan alla on ollut 3-raiteinen ratapihakin, mutta se on jäänyt pommisuojan makeavesialtaan alle. Tunnelien leveydestä saa kuitenkin käsityksen toiminnan laajuudesta, itse asiassa tuolla on 2 raidejärjestelmää päällekkäin. Kiskot ovat poissa, mutta puupöllejä on vielä jäljellä -40 -tason tunnelissa. Ylempi on -16 jostain reilun sadan vuoden takaa ja aikoinaan tunnelin katossa oli ajolangan tapainen viritys, joka kieli siitä, että vaunut olisi painettu purkupaikalle sähkötyöntyrillä.

Avolouhoksesta johti vielä 2 loivaa koirarataa lajitteluun, noissakin vaunut vietiin poikittain. Toisen paikalla on betonisen hihnakuljettimen tunneli, jonka alla on merkkejä ratapölkyistä. 1990-luvulla louhimme systeemin alapään esiin, mutta paukku oli sen verran järeä, että löytyneestä tunnelinkuprikasta jäi vain toinen seinä pystyyn ja kivikasassa oli hitosti pahanhajuista jäteöljyä sekä ratakiskon kappaleita.

[Jukka Viitala]

Paraisten veturitalli purettiin joskus 1990-luvun lopulla, kun eräs isoherra sai loistoidean purkaa sen, sekä 5 m alempana olleen mekaanisen korjaamon (suora käännös ruåtsista) pois kivivaraston tieltä. Tämä johti sitten erääseen kaivoshistoriamme suurimpaan sortumaan, mutta eihän niistä puhuttu silloin, nyt voi jo kuiskutella, kun sedät ovat eläkkeellä. 6000 m3 savea syöksyi 40 m alempana olleelle kaivoksen sosiaalitilojen alueelle, 15 min aiemmin iltavuoro oli viettänyt siellä kahvitaukoaan. Mukana meni kaivoksen nostokuljetin sekä sähköistys ja vedenpoisto. Sosiaalitiloista, jotka olivat tilaelementtejä, ei jäänyt tikkuakaan ja 2 niiden vierelle pysäköityä Euclid R36 kiviautoa kärsi suuria vaurioita ajelehdittuaan yli 50 m takana olleeseen kiviseinään. Lähistöllä ollut VW Transporter tuhoutui täysin. Kaivoksen kiventuotanto hoidettiin lähes vuoden siirrettävällä murskaimella ja kuorma-autokuljetuksella.

Kävin henkkoht tonkimassa sossutilojen jäämistöä ja ainoa ehjä esine oli Drägerin happilaite, tosin sekin selvisi vasta saven pesun jälkeen. Laitteen suojapelti oli prässäytynyt vasten happi-ja putsaripyttyjä, mutta laite toimi. Märän saven tiheys on 2-2,5 ja tuollainen massa kun syöksyy 40 m, niin alla ei jää mitään ehjäksi. Putoamiskohdassa savea oli yli 6 m patjana.