Resiina 2/2020

[Hannu Peltola]

Milloin uusi lehti ilmestyy? Mitä jännää lehdessä on?

[Jonne Seppänen]

Hei Hannu ja muut. Kakkosnumeron teemana on Pietarin rata 1870-2020 ja se ilmestyy näillä näkymin jossain kesä-heinäkuun vaihteessa, tarkempaa aikataulua ei ole vielä antaa..

[Lari Nylund]

00700 HELSINKI kuittaa 2•2020 saapuneeksi perille 1.7.2020.

[Esa J. Rintamäki]

00500 kiittää uudesta Resiina-lehdestä. Tuli eilen, on tuhti lukupaketti!

[Juhani Pirttilahti]

Lehti saapui. Pieni kehitysehdotus vastaisuuden varalle: Pietarin radan suunnitelmakartoissa violetiksi tarkoitettu viiva näkyy melkein samanlaisena kuin musta viiva. Lienee painotekninen juttu, että väri on toistunut hyvin tummana.

[Jarkko Pasanen]

Torstaina postiluukkuun kolahti.

[Lari Åhman]

80200 kuittaa myös lehden saapuneeksi 2.7.2020 

[Juha Puusaari]

06100ssa kolahti postilaatikko 1.7. myöskin! Kiitoksia tuhdista lukupaketista!

[Jyrki Talvi]

86300 kiittää ja kuittaa lehden saapuneeksi, upea lukupaketti hitaasti kiiruhtaen.

[Petri Nummijoki]

Onkohan kansikuvalle ilmoitettu kuvauspäivä 22.6.1964 oikein? Kuvatekstissäkin ihmetellään, että Pieksämäen varikon Hr1 on Helsingin ja Kouvolan välillä pikajuna-ajossa ja Moskovan junaan on liitetty suomalaisiakin vaunuja. Lisäksi juhannuksen jälkeinen maanantai tuntuu erikoiselta päivältä LP9:n kulussa ololle. Silloin lisäpikajunien luulisi kulkevan Helsinkiin päin eikä sieltä pois.

Jos kuva olisikin aikataulukaudelta 1962-1963 niin siihen ei liittyisi mitään kummallista vaan kysymyksessä olisi päivittäin kulussa oleva P9 normaalissa kokoonpanossaan. Jo kahtena edellisenä kesänä (1960 ja 1961) oli SNTL:n matkustajavaunut ajettu Helsingistä Kouvolaan Hv3-vetoisella P9:llä mutta kesäksi 1962 suunniteltiin P9 ajettavan Hr1-sarjan veturilla, joten junan pituutta voitiin lisätä ja siihen liitettiin myös suomalaisia vaunuja Helsingistä Kouvolaan, jotta saatiin uusi pikajunavuoro maan sisäisille matkustajille. Samoin juna jäi edellisistä aikataulukausista poiketen liikenteeseen myös talvikauden ajaksi. 1010 puolestaan oli kesään 1963 asti Pasilan varikon veturi.

Vuosi 1964 alkaa olla äärirajoilla siksikin, että juna näyttää kulkevan vanhalla soraradalla. Riihimäki-Kouvola perusparannettiin vuosina 1961-1966 54 kg:n kiskoilla varustetuksi sepelöidyksi radaksi. Toki töitä tehtiin Riihimäen suunnasta itään päin mutta silti luulisi, että Sitikkalankin paikkeilla olisi kesällä 1964 ollut uuden ajan saapumisesta nähtävissä jo jotain merkkejä.

[Eljas Pölhö]

Kesällä 1964 LP9:n kulussaolopäiviksi on ilmoitettu 18.6 ja 19.6 ja kummassakin tapauksessa vain venäläisiä vaunuja. Kuten Petri huomauttaa, niin Resiina 2/2020 kansikuvan luonnollisin kuvausaika olisi kesällä 1962.

[Markku Sakari Meriluoto]

Petri Nummijoki ja Eljas Pölhö, kiitos aiheellisista huomioista. Tämä ensimmäinen värikuvani on todella 58 vuoden takaa, vielä silloin vailla päivämerkintää. Ajoituksen kesäkuun 1962 alkupuoliskolle ennen juhannusta varmisti työläs kuva- ja käsikirjoitusaineiston ristiintarkistus, tulevan oikoluvun viimeinen vaihe nyt tältä osin ennakkoon, mikä ei ollut mahdollista kevään nopeassa toimitusaikataulussa oheistöineen. Oikaistu kuvateksti tulee seuraavaan numeroon ja laajempi kuvaselostus aikanaan eri yhteydessä. Mutta onneksi sentään kuva tuli otetuksi. Ystävällisin tervehdyksin MaMe - yhdessä tiedämme enemmän.

[Petri Nummijoki]

Kuvahan on upea ja juna myös harvinainen, koska oli 60-luvulla kulussa vain rajoitettuina kausina sekä juhlapyhinä. Kiitos kuvan antamisesta julkaistavaksi.

[Seppo Kiuru]

Kiitos Matti Bergströmille mielenkiintoisesta Rautatien aidat -artikkelista.
Haluaisin kirjoittaa omat muistelut tuosta aidasta n 1961-1966. En tiedä mihin tämän kirjeen laittaisin, siirtäkää se oikeaan paikkaan.
Asuin nuo vuodet Nastolan Asevarikolla ( se on eri asia kuin Uudenkylän Asevarikko), ja siellä ei ollut ammuksia. Varikko sijaitsi 500 metrin päässä radasta, Selkosaaresta länteen. Siellä oli radan varressa tuollainen kiviaita ja aidan ja radan välillä soratie. Se alkoi Kanervasta ja jatkui Nastolan pysäkille.
Sitä tietä oli tarkoitus käyttää paloauton saapumiseen Selkosaaren liittymästä ja osallistumaan höyryveturin aiheuttaman palon sammutukseen. Sotilaat kutsui sitä palo-uomaksi ja kesän vartiomiehet koulutettiin palon sammuttamiseen hosan avulla. Meidän siellä asuessa tositoimiin ei tarvinnut ryhtyä, alkoi höyrytkin vähentyä.Ilmeisesti tuo tie oli tehty sodan jälkeen, kun TVH luovutti varikon Puolustusvoimille. Täytyypä ensi reissulla käydä katsomassa Selkosaarta.

[Jukka P. T. Ruuskanen]

Pitääpä näin erikseen kiittää mahtavasta lukupaketista, jossa kehysaihetta on tarkasteltu monelta eri kantilta. Synty- ja rakennushistoria, vaihtoehtoiset linjaukset, sillat, onnettomuudet, rakentajat, merkitys jopa vaakunaan.