Veden kaappaus tenderiin matkavauhdissa

[Eljas Pölhö]

Veden kaappaus tenderiin (liittyy kuvaan http://vaunut.org/kuva/145711).

Yhdysvallat ja Iso Britannia olivat ainoat maat, joissa kiskojen väliin asennetut kaukalot olivat laajassa käytössä (am. Track-pan, engl. Water-trough). Yleisessä liikenteessä USA:ssa niitä oli käytössä 1870-1956, Englannissa 1860-1967. Ranska oli ehkä kolmenneksi suurin käyttäj, aikakausi 1905-1963. Englannissa näitä oli pääradoilla yhteensä 141 kaappauspaikkaa, Ranskassa linjoilla Pariisi-Le Havre, Pariisi-Cherbourg ja Pariisi-Bordeaux [en varmistanut mistään oliko muilla rataosilla].

Vedenkaappaus tapahtui rajoitetulla nopeudella, New York Central-yhtiöllä kai suurin nopeus, aluksi 75 mph (121 km/h), sittemmin 80 mph (129 km/h). Englannissa rajoitus oli enintään 75 mph (121 km/h) ja Ranskassa 80 km/h.

Ohessa ote kirjasta Cecil J. Allen: Locomotive Practice and Performance in the Twentieth Century (W. Heffer & Sons, 1949). Ote on kirjan sivulta 69 ja kertoo NYC-yhtiön kokeista.

Tekstistä käy ilmi, että kokeissa, jotka johtivat vedenkaappauslaitteiston parantamiseen. Tutkitun kaappauskourun pituus oli 1700 jalkaa (518 metriä) ja siltä oli tarkoitus kaapata 7000 US.gallonaa (6435 litraa) vettä nopeudella 75 mph (121 km/h). Tuloksena 7113 US. gallonaa kaapattiin tenderiin ja 1520 US. gallonaa meni hukkaan. Tenderiin oli tehty 14 venttiiliputkea syrjäytyvän ilman ja ylimääräveden poistamiseksi. Poistoveden voima oli kuitenkin niin suuri, että se rikkoi viereisellä raiteella vastaantulleen junan vaunujen ikkunoita.

[Hannu Peltola]

Veden kaappaus tenderiin (liittyy kuvaan http://vaunut.org/kuva/145711).

Yhdysvallat ja Iso Britannia olivat ainoat maat, joissa kiskojen väliin asennetut kaukalot olivat laajassa käytössä (am. Track-pan, engl. Water-trough). Yleisessä liikenteessä USA:ssa niitä oli käytössä 1870-1956, Englannissa 1860-1967. Ranska oli ehkä kolmenneksi suurin käyttäj, aikakausi 1905-1963. Englannissa näitä oli pääradoilla yhteensä 141 kaappauspaikkaa, Ranskassa linjoilla Pariisi-Le Havre, Pariisi-Cherbourg ja Pariisi-Bordeaux [en varmistanut mistään oliko muilla rataosilla].

Vedenkaappaus tapahtui rajoitetulla nopeudella, New York Central-yhtiöllä kai suurin nopeus, aluksi 75 mph (121 km/h), sittemmin 80 mph (129 km/h). Englannissa rajoitus oli enintään 75 mph (121 km/h) ja Ranskassa 80 km/h.

Ohessa ote kirjasta Cecil J. Allen: Locomotive Practice and Performance in the Twentieth Century (W. Heffer & Sons, 1949). Ote on kirjan sivulta 69 ja kertoo NYC-yhtiön kokeista.

Tekstistä käy ilmi, että kokeissa, jotka johtivat vedenkaappauslaitteiston parantamiseen. Tutkitun kaappauskourun pituus oli 1700 jalkaa (518 metriä) ja siltä oli tarkoitus kaapata 7000 US.gallonaa (6435 litraa) vettä nopeudella 75 mph (121 km/h). Tuloksena 7113 US. gallonaa kaapattiin tenderiin ja 1520 US. gallonaa meni hukkaan. Tenderiin oli tehty 14 venttiiliputkea syrjäytyvän ilman ja ylimääräveden poistamiseksi. Poistoveden voima oli kuitenkin niin suuri, että se rikkoi viereisellä raiteella vastaantulleen junan vaunujen ikkunoita.

Tämä on mielenkiintoinen aihe! Vedenkaappaus ajossa jäi kuitenkin aika marginaaliin, oliko Yhdysvalloissakaan muilla kuin NYC:llä ja PRR:llä kaappauslaitteistoja? Mitkä englantilaiset rautatieyhtiöt käyttivät vedenkaappausta (vai oliko kaikilla Big Four -yhtiöillä käytössä)?

[Eljas Pölhö]

Vedenkaappauksen ongelmana oli, että pienellä nopeudella kaappaus ei toiminut ja suuri nopeus rikkoi paikat. Perinteinen kaappari USA:ssa toimi parhaiten nopeudella 45 mph (72 km/h) ja ilmeisesti tämä periaatteellinen malli oli käytössä myös Ranskassa. NYC oli USA:ssa ainoa yhtiö, joka tosissaan kehitti laitteistoa ja kehitystyö kaappausnopeuden nostamiseksi alkoi 1939. Muualla Yhdysvalloissa käytettiin mieluummin erillistä vesitenderiä lisäämään veturin toimintasädettä (ilman vedenottoa).

Englannissa Southern oli ainoa Big Four, jolla ei ollut vedenkaappausta käytössä. LYR -> LMS oli jossain käytössä höyrylämmitteiset kaukalot. Huomattava asia on myös se, että kaukalot vaativat täysin vaakatasossa olevan rataosuuden, mikä kumpuilevassa englantilaisessa maastossa oli paikoitellen vaikea löytää halutulla etäisyydellä muusta joka tapauksessa käytetystä vedenottopisteestä.

[John Lindroth]

USAssa on näyttää olleen yhteensä 8 rautatiyhtiötä joissa scoop on ollut vähintään kokeiluasteella!
Näistä New York Central ja Pennsylvania olivat johtavia. Ja ne muut:Maine Central,Reading,Baltimore &Ohio,Milwaukee Road,Lake Shore&Southern Michigan,Michigan Central.

[Ilkka Hovi]

Michigan Central oli NYC:n yhtiö, voidaan silti pitää omana rautatienä. Sama pätee Lake Shore & Michigan Southern yhtiöön.  Reading (RDG) on yllätys. Oli RDG:llä kuitenkin paria 4-4-2 ja 4-6-2 sarjaa varten tenderit, joissa vedentottoa varten kouru.

[Hannu Peltola]

USAssa on näyttää olleen yhteensä 8 rautatiyhtiötä joissa scoop on ollut vähintään kokeiluasteella!
Näistä New York Central ja Pennsylvania olivat johtavia. Ja ne muut:Maine Central,Reading,Baltimore &Ohio,Milwaukee Road,Lake Shore&Southern Michigan,Michigan Central.

Kiitoksia John tästä tiedosta! Eipä tullut mieleenkään, että Maine Centralilla ja Readingillä olisi ollut scoop käytössä!

[John Lindroth]

Ilkka ja Hannu kiitos tietojen tarkentamisesta! Tiedoista ei selviä millä asteella nuo käyttöön liittyvät toimenpiteet ovat olleet!Vaatisi lisää asiaan liittyvää tutkimusta.