Veden kaappaus tenderiin (liittyy kuvaan
http://vaunut.org/kuva/145711).
Yhdysvallat ja Iso Britannia olivat ainoat maat, joissa kiskojen väliin asennetut kaukalot olivat laajassa käytössä (am. Track-pan, engl. Water-trough). Yleisessä liikenteessä USA:ssa niitä oli käytössä 1870-1956, Englannissa 1860-1967. Ranska oli ehkä kolmenneksi suurin käyttäj, aikakausi 1905-1963. Englannissa näitä oli pääradoilla yhteensä 141 kaappauspaikkaa, Ranskassa linjoilla Pariisi-Le Havre, Pariisi-Cherbourg ja Pariisi-Bordeaux [en varmistanut mistään oliko muilla rataosilla].
Vedenkaappaus tapahtui rajoitetulla nopeudella, New York Central-yhtiöllä kai suurin nopeus, aluksi 75 mph (121 km/h), sittemmin 80 mph (129 km/h). Englannissa rajoitus oli enintään 75 mph (121 km/h) ja Ranskassa 80 km/h.
Ohessa ote kirjasta Cecil J. Allen: Locomotive Practice and Performance in the Twentieth Century (W. Heffer & Sons, 1949). Ote on kirjan sivulta 69 ja kertoo NYC-yhtiön kokeista.
Tekstistä käy ilmi, että kokeissa, jotka johtivat vedenkaappauslaitteiston parantamiseen. Tutkitun kaappauskourun pituus oli 1700 jalkaa (518 metriä) ja siltä oli tarkoitus kaapata 7000 US.gallonaa (6435 litraa) vettä nopeudella 75 mph (121 km/h). Tuloksena 7113 US. gallonaa kaapattiin tenderiin ja 1520 US. gallonaa meni hukkaan. Tenderiin oli tehty 14 venttiiliputkea syrjäytyvän ilman ja ylimääräveden poistamiseksi. Poistoveden voima oli kuitenkin niin suuri, että se rikkoi viereisellä raiteella vastaantulleen junan vaunujen ikkunoita.