Mikähän tuossa on ollut kantavana ajatuksena? Siis jos ja kun polttoaineena käytetään pyrolyysiöljyä? Eikö vastaavia puustajalostettuja polttoaineita ole kevyen polttoöljynkin korvikkeena eli voisi tankata suoraan dieselveturin tankkiin.
Mikä siinä höyrykoneessa erityisen hyvää?
Jos niitä etuja olisi viljalti niin ei kai höyryvetureiden aikakausi olisi loppunut vaan höyryä tuotettaisiin polttoöljylämmitteisissä kattiloissa.
Väitöskirjan verkko-osoitteessa olevan tiivistelmän mukaan kyseessä olisi monisylinterinen mäntähöyrykone, jossa sylinterit on järjestetty tähtimoottorin tapaan. Venttiiliohjaus hoidettaisiin sähköisesti. Poistohöyry menisi jälkipaisuntaa varten höyryturbiiniin. Pyörimisliike johdetaan sen jälkeen generaattorille ja syntynyt sähkö edelleen ratamoottoreille, dieselsähkövetureiden tapaan.
Pyrolyysiöljy on eräs ratkaisu polttoainekysymykseen. Ymmärtääkseni öljypoltolla palamisen säätäminen eri kuormitustilanteiden mukaan on huomattavasti helpompaa kuin tavanmukaisella kivihiili/halkopoltolla. Tämän olivat saksalaiset huomanneet jo 1920-luvulla hiilipölypolttoa kokeillessaan.
Ja huomatkaa erityisesti, ei se höyryn aika ole ollenkaan muinaisuutta, päinvastoin! Johan lähiaikoina käynnistyvässä Olkiluoto III:ssakin keitetään vettä ja höyry johdetaan turbogeneraattorille.
Oikeastaan olisi jo aikakin mennä eteenpäin George Stephensonin 1820-luvun alussa keksimästä rakenteesta, jota noudatettiin aina höyryveturikauden loppuun asti.
Iiro Hirvensalon diplomityö on loistava esimerkki siitä, että aina on joku miettimässä parannuksia, oli sitten kyseessä syöpälääke, automalli, tietsika tai vaikkapa sokerimunkkiresepti. Tässä tapauksessa höyryveturin sovellus.
Yksi ominaisuus, mitä vaaditaan dieselpolttoöljyltä, on voitelukyky. Esimerkiksi ruiskutuspumpussa on lukuisia osia, joiden valmistus- ja toimintatarkkuusvaatimukset menevät merkonomeilta helposti yli hilseen. Toisin sanoen: välykset ovat äärimmäisen pieniä ja siksi voitelukyky on ensiarvoisen tärkeää. Sitä en tiedä, miten pyrolyysiöljy vastaisi tähän.
Kokonaan oma juttunsa on minun mielestäni mäntäkoneessa. Siinä edestakaisin liikkuvan männän nopeus on kuolokohdissa nolla ja iskun puolivälissä suurimmillaan, suuruuden riippuen tietysti kierrosluvusta. Wankel oli periaatteeltaan loistava keksintö, mutta sen ongelmat aiheuttavat vieläkin päänvaivaa. Höyryturbiini oli edistysaskel aikanaan (on vieläkin laiva- ja voimalaitoskäytössä), mutta vetureissa se ei yleistynyt. Suihkuturbiini lunasti paikkansa lentokoneissa, autoissa se ei toiminut.
Toisin sanoen: esimerkiksi autonmoottorit ovat tulevaisuudessakin mäntäkoneita, kunnes jostain putkahtaa joku, jolla on esittää hyvä ja toimiva uudenlainen moottorityyppi, talous"nerojen" vastustuksesta huolimatta.
Sitä odottaessa, lämpimät onnittelut DI Iiro Hirvensalolle, suuresta paneutuneisuudestaan höyryveturiasiaan saattaa hyvinkin nousta jotain suurta!
