Millainen väri oli v. 1896 Ga:n pronssinvihreä?

[Kurt Ristniemi]

Luokan G. a. katetun tavaravaunun vuoden 1896 mallin spesifikaation mukaan vaunu maalattiin ulkopuolelta pronssinvihreäksi.

Kun googlaa pronssinvihreää, tulokseksi tulee perin kirjava jpukko jos kohta minkä näköisiä värejä.
Minkähänlaista väriä Valtionrautatiet lie tuolloin tarkoittanut? Silloin lie noudatettu British Standard -värejä. Mutta niissäkin on erilaisia pronssinvihreitä: vaalea, keskisävy ja tumma. Mikä on oikein sävy?

[Petri Sallinen]

Englantilaisia rautatievärejä ja maalaustekniikoita tutkinut Nigel Digby kirjoittaa pronssinvihreästä The Liveries of the pre-grouping railways -kirjasarjan ensimmäisessä osassa. Kirjan mukaan sävyjen kirjo kyseisen värin sekoituksessa on valtaisa — eli mielihalujen mukaan värimestari saattoi sekoittaa lähes mitä tahansa. Myös hän mainitsee kolme pääsävyä: vaalea, keskisävy ja tumma — joille millekään ei kuitenkaan anneta yksiselitteistä sävyä.

Tiedustelin aikoinani Englannista olettamusta Ga:n sävyksi, josta löytyy maininta vaunun tilauskirjasta. Saamani vastauksen mukaan RAL-värikartan mukainen koodi olisi RAL 6031. Perusteluna olettamukselle esitettiin se, että tämä sekoitus olisi halvin mahdollinen — tavaravaunuihin ei käytetty yhtä kalliita maaleja kuin henkilövaunuihin tai vetureihin. Kuulostaa uskottavalta, mutta on kuitenkin arvaus ilman tarkempaa kirjallista vahvistusta.

[Kurt Ristniemi]

mielihalujen mukaan värimestari saattoi sekoittaa lähes mitä tahansa. ... sekoitus olisi halvin mahdollinen — tavaravaunuihin ei käytetty yhtä kalliita maaleja kuin henkilövaunuihin tai vetureihin.

Kuulostaa uskottavalta. Maalarimestarin mielihalujen lisäksi sävyyn vaikutti arvatenkin myös, mitä milloinkin oli saatavilla. Jos reseptejä laadittiin, ne saattoivat olla eri konepajoilla ja/tai eri aikoina erilaisia. Ja vaihtoihan SVR/VR:kin värimallejaan aika-ajoin.

Kuvassa esimerkki siitä, miten erivärisiä vaunut saattoivat olla.

[Kurt Ristniemi]

Pronssinvihreä - millainen sävy se sitten olikin - oli ilmeisesti jo Helsinki-Hämeenlinna -rautatien tavaravaunujen väri:

Auktioner.
Tisdagen den 10 innewarande Juni kl. 5 e. m. anställes inför Jernwägsdirektionen offentlig entreprenad auktion, i afseende å utbjudande till den minstfordrande af leweransen till Helsingfors-Tawastehus jernwäg af 800 skålp. bronsgrön oljefärg, 120 skålp. silfwerglitt och 100 tunnor stettiner eller portlands cement; hwilket samt att de närmare wilkoren för leweransen meddelas wid auktionen till wederbörande spekulanters kännedom härigenom meddelas. Helsingfors den 2 Juni 1862. Jernwägsdirektionen.
Helsingfors Tidningar, 04.06.1862, nro 127, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1113433?page=2

skålpund = naula = 0,425 kg.

[Erkki Nuutio]

Hattua nostattava ilmoitushavainto!
Kyseinen tarjouspyyntö oli varmaankin  tärkeä syy Tikkurilan väritehtaat Oy:n perustamiseen vuonna 1862 : https://fi.wikipedia.org/wiki/Tikkurila_(yritys) .
Uskon että Tikkurila sai toimittaa kyseiset maalit. Ehkä (vanhempi) historiikki asian mainitseekin.

Siveltäviä teollisesti tuotettuja maaleja oli tuolloin käytetty lähinnä vain asutuskeskusten puurakennusten maalaukseen. Määrät olivat pieniä ja varmaan suurelta osin maahantuontia. Maaseudun puurakennukset maalattiin vielä pitkään paikalla keitetyllä punamullalla.
Suurehkot ja toistuvat maalitoimitukset viereiselle rautatielle olivat siten varmaan ratkaisevia uudelle tehtaalle. Isoa tarjouspyyntöä oli ehkä ennakolta pohjustettukin tältä kannalta.

[Kurt Ristniemi]

Tikkurilan Väritehtaat ei voinut toimittaa Helsingin - Hämeenlinnan rautatielle pronssivihreää maalia vuonna 1862.

Tikkurilan Väritehtaiden edeltäjä Dickursby Oljeslageri Ab perustettiin kyllä vuonna 1862 Tikkurilaan uuden rautatien luomien hyvien yhteyksien seurauksena. Mutta tehdas tuotti alkuvuosina pellavaöljyä ja vernissaa, ei maaleja. Schildt & Hallberg osti yhtiön vuonna 1885, ja vasta vuonna 1919 tehdas alkoi tuottaa maaleja ja lakkoja.
https://www.porssitieto.fi/osake/lisaa/schildthallberg.shtml

Vähittäiskaupassa Dickursby Oljeslagerin pellavaöljy näkyy vuonna 1869 maksaneen 85 hopeakopeekkaa kannulta: "God linolja, a 85 kopek silfwer kannan, å Dickursby oljeslageri".
Finlands Allmänna Tidning, 25.02.1869, nro 46, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/475574?page=4

kannu = 2 tuoppia = 2,6 l

[Petri Sallinen]

Suomen ensimmäinen maaleja ja lakkavärejä valmistanut tehdas lienee Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy, joka aloitti vuonna 1891. Yhtiön hinnastossa vuodelta 1898 on muutama tuote, joka nimensä perusteella viittaa rautatiekaluston rakentamiseen. En ole asiaa tutkinut, mutta lupaavalta vaikuttaa.

[Kurt Ristniemi]

Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy on tosiaan ensimmäinen tunnettu suomalainen maalitehdas. Vuosi 1891 ei kuitenkaan ole tehtaan tuotannon aloitusvuosi, vaan vuosi, jolloin yhtiöstä tuli osakeyhtiö, nimeltä Finska Färg- & Fernissfabriks Ab. Yhtiön perustaja, maalarimestari Frans J. Holmgren oli jo vuonna 1877 rakentanut Helsingin Uunisaareen öljynkeittämön ja värimyllyn. Tikkurila Oyj pitää tätä tuotantolaitosta Suomen ensimmäisenä maalitehtaana.
https://tikkurila.fi/pro/artikkeli/historiaa.  

On siis todennäköistä, että Helsingin - Hämeenlinnan rautatien kesäkuussa 1862 peräänkuuluttamaa 800 naulan pronssinvihreän öljymaalin erää ei toimittanut mikään suomalainen maalitehdas. Maalitehtaita oli kuitenkin jo aiemmin perustettu muualla maailmassa: Englannissa v. 1790, Ranskassa v. 1820, Saksassa v. 1830 ja Ruotsissa v. 1841.

Ulkomaankauppaa käytiin agentuuriliikkeiden välityksellä. Niinpä Helsingin - Hämeenlinnan rautatielle vuonna 1861 'väripurkkeja' toimittivat M. I. Lund ja C. I. Bark. Vuoden 1862 pronssinvihreän toimittajasta ei sensijaan tunnu olevan tietoja.

Yllättävää on, että Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista noilla nimillä löytyy vain peltiseppä M. I. Lund. Olisiko peltiseppä toiminut hankkijana, vai suorastaan itse tuottanut värin?

[Petri Sallinen]

Ranskalaisen maalivalmistaja Ripolinin suomenkielisessä esitteessä vuodelta 1914 on tuoteviittauksia rautatiemaaleihin. Esitteessä viitataan myös värikarttaan, jota en kuitenkaan ole löytänyt.

[Kurt Ristniemi]

Vaikka ensimmäinen osakeyhtiömuotoinen maalitehdas syntyikin Suomessa vasta vuonna 1891, ja ensimmäinen öljykeittämö ja värimylly vuonna 1877, niin öljyvärejä maalausta varten on Suomessa myyty ainakin jo vuonna 1843.

Carl Wilh. Lndeberg myi tuolloin hierrettyjä öljyvärejä (rifven oljefärg) kauppias Fr. Tschetschulinin myyntipuodissa Helsingin Mariankadulla. Kertoipa ilmoituksessaan vieläpä eri värien riittävyyden maalattaessa. Pronssinvihreää ei valikoimaan näy kuitenkaan kuuluneen, vaikka värejä olikin puolentoista kymmentä. Voi olla, että tuo 'hierretty öljyväri' oli väripastaa, josta saatiin maalia sekoittamalla se pellavaöljyvernissaan, jota Lindeberg toki myös myi.
Finlands Allmänna Tidning, 20.05.1843, nro 116, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/398425?page=4

On siis hyvinkin mahdollista, että joku suomalainen maalikauppias on vuonna 1862 voinut toimittaa Heslngin - Hämeenlinnan rautatielle tarvitut 800 naulaa pronssinvihreää öljymaalia.  

Valmista maalia purkeissa myi jo aiemmin maiinittu Frans J. Holmberg ainakin vuonna 1884.
Helsingfors Dagblad, 03.06.1884, nro 148, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/437584?page=4

[Kurt Ristniemi]

Ripolinista puheenollen:

Ripolin oli tiettävästi ensimmäinen kaupallisesti saatavilla ollut emalimaali. Sen kehitti kemisti Carl Julius Ferdinand Riep Alankomaissa vuonna 1887. Maalin nimi oli alunperin Riepolin. Kolme vuotta myöhemmin prosessin oikeudet myönnettiin amsterdamilaisen Otto Wilhelm G. Brieglebin perustamalle yritykselle. Briegleb perusti tehtaan Hilversumiin.  Vuonna 1897 Briegleb -maaliyhtiö yhdistyi ranskalaisen Lefranc -taiteilijatarvikeliikkeen kanssa, ja uusi yhtiö sai 'ranskalaistetun' nimen Le Ripolin. Maali sai nimen Ripolin.
https://fi.frwiki.wiki/wiki/Ripolin

Suomessa Ripolin-maalien nimi oli ripoliini. Vuoden 1903 esitteessä siitä kerrottiin:
"Ripoliinia on saatavissa 84 värivivahdusta; joiden joukossa kullan, hopean ja pronssin väristä; se kuivaa muutamissa tunneissa ja jättää kiiltävän PORSLIININkaltaisen pinnan; sillä on miltei uskomaton vastustusvoima ammoniakkipitoisia haihtumisia, höyryä, kuivaa kuumutta vastaan y. m."

Ripoliinia oli erilaisia eri tarkoituksiin, ja eri tarkoitulsiin oli myös eri ohjeet:
"Rautatievaunujen maalaaminen.
Pinta valmistetaan tavalliseen tapaan. Joka vaunutehtaalla on tätä varten omat menettelytapansa, jotka kaikki ovat hyviä, edellyttäen että pinta tulee sileäksi ja kovaksi.
Tälle pinnalle nyt sivellään hyvin ohuelta ripoliinia. Kun väri on kuivanut, hiotaan pinta kostealla pimpsikivijauholla, pestään puhtaaksi ja sivellään vielä kerta ripoliinilla. Jos halutaan kolmatta sivelyä, tulee hiomisen käydä tämänkin edellä." [pimpsikivi = hohkakivi]

Ripoliinin konttori oli Helsingissä, osoitteessa Kaivokatu 8, rautatieasemaa vastapäätä.
Ripoliini väri, 01.01.1903, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/342003?page=1

Edellä esitetyssä vuoden 1914 esitteessä rautatievaunuille tarkoitettuja pronssinvihreän sävyjä on jo entuudestaan tutut kolme: tumma pronssinvihreä (72), pronssinvihreä (73) ja vaalea pronssinvihreä (74). Luettelossa on muitakin vihreitä, mm. kolme erilaista vaununvihreää.  

Siitähän ei ole tietoa, käytettiinkö Suomessa ripoliinia rautatievanujemn maalamiseen.

[Kurt Ristniemi]

Pronssinvihreä oli vuosikymmenien ajan standardoimaton väri. Lueskelin jostakin että British Standardin värikartaan BSC 381C se saatiin vasta joskus 1930-luvulla. Silloin standardoitiin Light (BSC 222) , Medium (BSC 223) ja Deep (BSC 224) Bronze Green. Suomessa 1860-luvulla käytetty väri lie tavallisesti ollut lähellä tuota keskisävyä.

Yksi versio näistä väreistä on esim. sivulla
https://www.cybermodeler.com/color/bs381c_table.shtml