En välttämättä ns. osta tätä juttua. Jenkkiratojen dieselöinti alkoi 1937-39 ja jatkui sotatarvikkeiden valmistamisen päätyttyä 1946 ja vetureita myytiin todella paljon: tuhansissa mainoskuvissa punakeltaista "Santa Fe" -maalauskaaviota kantanut GM:n EMD:n F7 -veturia 1500 hv:n yhtenäiskorista veturia tavarajunakäyttöön, mutta myös matkustajajuniin, myytiin noin 4000 kappaletta vuodesta 1949; muita F-sarjan muunnoksia yhteensä hiukan vähemmän. Saman markkinajohtajan GP7 -veturia myytiin vuodesta 1949 alkaen yli 2700 kappaletta, ja sen 1750 hv muunnosta GP9 yli 4250 kappaletta vuodesta 1954 alkaen; nämä GP-veturit olivat koneistoltaan F-sarjan kaltaisia, mutta keskiohjaamollisia ja rungollisia neliakselisia vetureita. Ja niin edelleen. Valmistettiin ehkä 15 000 kappaletta dieselvetureita, jotka käytännössä dieselöivät Yhdysvaltojen rautatiet.
Vuoteen 1965 saakka eli 20 vuotta sodan päättymisestä asti, kaikissa näissä veturimalleissa oli tasavirtageneraattorit. Vasta vuonna 1965 otettiin käyttöön ja alkoi yleistyä vaihtovirtageneraattori, ja käydessään esim. 900 rpm kiertävän pääkoneen perässä sopivasti käämitty vaihtovirtageneraattori antoi 60 Hz vaihtovirtaa, jota voisi käyttää varavoimana, ja tällaisille rakenteille pohjautuvat 1000-3000 kW dieselvaravoimalat.
Mutta ennen tätä oli käytössä vain tasavirtaa, ja varavoimakäytössä se olisi pitänyt kytkeä reilun 1000 kW pyörivään muuttajaan, joka olisi muuttanut tasavirran 60 Hz vaihtovirraksi, ja jotenkin tuntuu, että tällaista pyörivien muuttajien armeijaa ei kyllä ollut.
Yli kymmenen vuoden takainen amerikkalaisfoorumikeskustelukaan ei tue dieselvetureiden käyttöä varavoimaloina, muuta kuin yksittäisissä tapauksissa, jolloin veturista on tehty varavoimala tiettyyn paikkaan ja tiettyyn käyttöön.
https://www.trainorders.com/discussion/read.php?1,2908720