VR:lle tarjottu Dovregubben

[Eljas Pölhö]

Dovregubben - monet ainakin vanhemman polven höyryveturiharrastajat tietävät mikä on ”Dovregubben” rautatiemielessä. Niitäkin oli tarjolla Suomeen, neljä rakenteilla ollutta 7 kk:ssa, 10 lisää 12 kk:ssa ja päälle optio joko 20 tai 30 lisää. Mutta se valuuttapula 1940-luvun lopulla…

Joskus ajattelin, että hauska pienoisrautatieprojekti olisi ”Entä jos…”, johon keräisi kaikki ne veturi- ja vaunutyypit, joita VR:lle on tarjottu, mutta VR ei voinut hyväksyä valuuttapulan takia tai jotka hävisivät tarjouskilpailuissa. Lisämausteena ehkä sotasaalisveturit ja koeveturit, jotka ovat liikennöineet Suomessa.

Dovregubben on siis Norjan vahvin pikajuna/yleisveturityyppi, joista viimeisten käyttöaika jäi hyvin lyhyeksi nopean sähköistyksen takia ja siksi VR:lle tarjottiin neljää viimeistä rakenteilla ollutta ns. ”asevelihintaan”. Dovregubben pyörästö oli 1’D2’ (2-8-4), teho n. 2600 hv, suurin nopeus 105 km/h, veturin työpaino 99 t ja tenderin täynnä 54 t. Saksassa valmistettuja kokeiltiin siellä Eilzug-junissa (tiheään pisähtyvä pikajuna tai seutujuna) ja huolimatta pienemmästä huippunopeudesta 105 km/h vs 130 km/h ne pesivät saksalaiset pikajunaveturit mennen tullen tällaisissa junissa hyvän kiihtyvyyden ja hyvän mäennousukyvyn ansiosta. Teoriassa esim. Helsingin yöjunat, Tpe-Sk- ja Kv-Kuo-junat olisivat saaneet melkoisen piristysruiskeen.

Ohessa tarjouskirjeen liitepiirros. Dovregubbenista on julkaistu myös oma historiikkinsa Norjassa, mutta ainakaan sen ensimmäinen painos ei tiennyt mitään tästä Suomi-kytköksestä (kansikuva toisena kuvana = NJK 1991: kirj. E.W.Johansson+R.Stenersen+OTovås)). Lehtiartikkeleita Dovregubbenin koeajoista Saksassa on ollut ainakin Die Lokomotive (9-1941, 10-1941) ja Lok-Magazin (jatkoartikkeli 03-sarjasta)-lehdissä.

Tämä on niitä aiheita, joista ajattelin joskus ehtiä tekemään kunnollisen artikkelin, joten siksi vain tällainen lyhyt ennakkomainos (innoste?).

[John Lindroth]

Lemaco teki HO mallin veturista Dovregubben sitä tarjottiin kerran Berliinissä eräässä pienoisjunakaupassa ostettavakseni mutta harrastajan  tyhmyyksissäni en sitä silloin ostanut!
Niin Dovregubben oli 1D2h4v eli se oli nelisylinterinen.Tuossa Lemaco Ho mallissa on myös sisäpuoliset sylinterit ja niiden kiertokanget on asianmukaisesti huomioitu! Veturin vetovoimaan vaikutti myös se että sen 2 akselisen  voimansiirtoon yhdistetyt takatelin pyöräkerrar olivat kytkintangoilla toisiinsa liitetyt  ja tarjosivat täten lisävoimaa varsinkin liikkeele lähdettäessä!. Tuo Eljaksen tieto että näitä tarjottiin VRlle on itselleni täysin uusi,kiitos Eljakselle tiedoista!

[Petri Nummijoki]

Tarjottiinko näitä Suomeen jo sodan aikana vai vasta sotien jälkeen? Sodan aikana olisi varmaan kannattanut ostaa kaikki mahdollinen mutta jos vasta sotien jälkeen niin olisiko ajankohta ollut muutenkin Suomen kannalta väärä? 1940-luvun puolella oli pikajunaradoista raskaasti kiskotettu vain Helsinki-Tampere ja Helsinki-Kouvola, joiden sen aikainen liikennetarve ei liene paljoa enempää, mihin Hr1-veturit 1000-1011 ja Pr2-veturit 1800-1803 riittivät.

[Eljas Pölhö]

Johnin mainitsema boosteri oli vain yhdessä veturissa (# 465), mutta koska boosteri oli hyvin harvinainen Euroopassa, se yleensä aina mainitaan tämän sarjan yhteydessä.

Näitä tarjottiin vuonna 1947. Tarjouksessa mainittuja "rakenteilla olevia" neljää veturia ei koskaan valmistettu loppuun saakka. Näihin aikoihin (1946-1955) VR sai melkoisen määrän erilaisia veturitarjouksia, joista osa oli kokonaan uusia vetureita (sekä diesel- että höyryvetureita) ja osa oli erilaisia sotavetureita, joita oli valmistettu suuret määrät sotavuosina, mutta joiden tarve oli vähäinen sotaa seuranneina vuosina.

Vetureiden lisäksi tarjottiin suuria määriä vaunuja. Suurin yksittäinen erä oli 1200 kpl amerikkalaisvalmisteisia eurooppalaismallisia umpivaunuja (Gb vastaavia). Vaunut olisivat ollleet suuri apu VR:lle, mutta Suomen silloinen poliittinen ilmapiiri oli kovin USA vastainen (myös Tr2 aiheutti eduskuntakyseilyitä) ja toimi valuuttapulan lisäksi kaupan esteenä.

Neuvostoliitosta oston esteenä taasen oli sikäläisten tehtaiden haluttomuus tehdä VR:n haluamia muutoksia pieneen sarjaan (20-30 kpl) vetureita ja ne olisi pitänyt ottaa vastaan sellaisina kuin niitä valmistettiin sarjatyönä sikäläisille rautateille.

[Eljas Pölhö]

....
Vetureiden lisäksi tarjottiin suuria määriä vaunuja. Suurin yksittäinen erä oli 1200 kpl amerikkalaisvalmisteisia eurooppalaismallisia umpivaunuja (Gb vastaavia). Vaunut olisivat ollleet suuri apu VR:lle, mutta Suomen silloinen poliittinen ilmapiiri oli kovin USA vastainen (myös Tr2 aiheutti eduskuntakyseilyitä) ja toimi valuuttapulan lisäksi kaupan esteenä.
....

HUPS muisti petti: Se oli 1200 kpl avonaisia tavaravaunuja ja "vain" 700 kpl katettuja tavaravaunuja.

[Juhani Katajisto]

Piti oikein luntata. Harvinainen tuo boosteri varmaan Euroopassa oli. LNER:llä oli Doncasterin vuonna 1906 valmistuneeseen Atlantic tyyppiseen veturiin rakennettu boosteri vuonna 1923.