Jospa vielä näkisi sen päivän, että tämä muutos- ja kurjistamisvimma hellittäisi. Olisi sosiologeille tehtävää selvittää, miten asioiden houkuttelevuuden ajatellaan paranevan sillä että niitä tehdään huonommin ja palvelua vähennetään. Sitähän tuo säästötavoite tässä(kin) tarkoittaa.
Jos Suomessa joku poliitikko (tai joku muu Hitler-klooni) tekee virheen, sitähän ei koskaan myönnetä eikä vaivauduta edes pyytämään anteeksi. Siitä EI SAA huomauttaa eikä edes muistuttaakaan. Ja kaikki sujuu kuin kusi lautaa myöten, kerta kerran jälkeen.
Mikä meitä vaivaa, kun lammasmaisesti hyväksymme nyökytellen ja määymme puolustellen tällaisia sikamaisuuksia? (Anteeksi, alkuperäiset siat.)
Muistattehan takavuosilta kaikkeinrakkaimman nykypresidentin tarkoitushakuisen prosenteilla veivaamisen? Sitten kun asia tuli ilmi niin tältä, herrassäippäri numero 1:ltä EI KUULTU mitään syvällisempää kuin: "sori siitä".
Pelkäävätkö nämä kansakunnan valiot sitä, että päästämällä näkyville edes pientä inhimillisyyttä, siihen isketään petolinnun lailla kiinni, heikkoudeksi tulkittuna. Kilpailuhan on politiikassa sangen kovaa, puoluetovereiden tikariniskuja saaväistellä tuon tuostakin. Jotenkin voi kestää toiselta puolueelta saman laista himmlerismiä.
Vallan tunne on ilmainen, siitä ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin Viagra-pakkauksesta...