VR on vähitellen laajentumassa kansainväliseksi junayhtiöksi, jota Suomen valtio subventoi ostojunaliikenteen muodossa. Yhtymällä on varaa laajentaa liiketoimintaansa ulkomaille riskillä, koska jos riskit toteutuvat, Suomen valtio pelastaa omansa kyllä. Tämä on VR:lle melkoinen kilpailuetu, sillä yksityisillä junayhtiöillä ei ole valtion takausta.
Tästä unohtui vielä sellainen valtion rahallista subventiotakin suurempi seikka kuin VR:n tosiasiallinen monopoli.
Vuosikymmenten aikana kerätyillä satumaisilla monopolivoitoilla VR:llä on varaa käydä kokeilemassa kepillä jäätä myös naapurimaissa. Jos – ja ainakin VR Kaupunkiliikenteen osalta kun – homma tuottaa turskaa, voidaan pakkaset kuitata suomalaisten matkustajien ja rahtiliikenneasiakkaiden selkänahasta, milläs muulla kuin monopolihinnoittelulla myös jatkossa.
Kuten Juha tuonne väliin kirjoitti, VR:n huutokauppa on mitä suurimmassa määrin pelkkää silmänlumetta. Samoin myös Antin kommentti on varsin osuva.
Päättäjille VR näyttää kuitenkin noudattavan hallitusohjelmaa myymällä käytettyä kalustoaan, vaikka yhtiön harjoittamalla käytetyn kaluston näpertelykaupalla ei saada tässä maassa oikeaa kilpailua aikaiseksi ikinä.
Poliittisen koneiston voikin olla vaikea, ehkä jopa mahdotonta hahmottaa tätä kokonaisuutta. VR tekee samalla kaikkensa sen eteen, ettei omistaja edes pysty erottamaan tosiasioiita yhtiön jatkuvasti suoltamista höpöhöpöjutuista.
Surullisinta asiassa on se, että VR:llä on ollut viime vuosina ilmiselviä haasteita antaa totuudenmukaisia tiedotteita edes niissä tapauksissa, kun pehmoisten puhumiselle ei olisi ollut mitään tarvetta.