VR osti ehdoitta ja nöyränä 1970-luvun alussa "mitä kekkonen ja sen kaverit käskivät". Finnair EI OSTANUT sitä mitä kekkonen käski yya-hengessä ja ankaran poliittisen painostuksen myötä. Sähköveturit tulivat neukkulasta, vaikka todennäköisesti Lokomo-Valmet yhteenliittymä olisi tuonut laadukkaampaa sähkörautaa rautateillemme. Finnair neuvotteli pääjontajansa Gunnar Korhosen toimesta ja tiukoista vaatimuksistaan johtuen vain Yhdysvaltalaisen McDonnel-Douglasin kanssa. Poliitikot huusivat Tupolevia ja Iliyushinia, mutta Korhonen tokaisi ja toteutti McDonnel-Douglaseja. Ja nuo asemat myös pitivät aivan loppuun asti. DC-8, DC-9, ja DC-10... ja myöhemmin koko MD-perhe.
Ainoa lentokonemalli jota Neuvostoliitto yritti tosissaan myydä Finnairille ja jota jotenkin harkittiin oli Yakovlev YAK-42, pieni suihkukone lyhyitä reittejä varten, jotka pystyivät lentämään myös lyhyiltä kiitoteiltä.
Tämä siksi että Suomessa oli 1970-luvulla vielä muutama lentokenttä joiden kiitotiet olivat liian lyhyitä DC9 ja Super Caravelle suihkukoneille, mm Tampere-Härmälä ja Kuusamo, ja oli vähitellen pakko korvata vanhat Convair Metropolitan potkurikoneet.
Tampereen uusi lentokenttä valmistui Pirkkalaan 1979 ja Convairit korvattiin 1980 käytetyillä Fokker F27 potkuriturbiinikoneilla.