Varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi todettakoon:
- A5 oli kenraalikuvernööri Nikolai Adlerbergin salonkivaunu, ei Bobrkovin. Bobrikovin salonkivaunu oli vuonna 1898 rakennettu nro 41, alunperin litteraltaan B, sittemmin A.
- A5:n muuntaminen 2-akseliseksi vuonna 1907 ei merkinnyt vaunulle arvoalennusta. Arvonalennus - jos sellaisena sitä haluaa pitää - oli tapahtunut jo vuonna 1898, kun uudelle kenraalikuvernöörille rakennettiin uusi vaunu. Ja vuonna 1930 saamallaan uudella numerolla 60 vaunu oli yhä litteraltaan A.
- Kenraalikuvernöörin vaunu ei ollut yleisvaltakunnallinen asia, vaan vaunu oli normaali SVR:n omistama ja hallinnoima vaunu.
- Sen enempää Seyn kuin kukaan muukaan ei pistänyt pysähdyksiin sen enpää numeromuutoksia kuin vaunujen muutoksiakaan. Sekä numeroinnin että kaluston muutoksia SVR/VR teki tarpeen mukaan.
Herra Kurt: Wikipedian mukaan Bobrikov astui kenraalikuvernöörin virkaansa 1898. Ennen "Bobbania" oli virassa ollut Suomen suuriruhtinaskunta-aikana 12 ukkoa.
Venäjän historiasta muistetaan, kuinka Ryssän Niku, eli Nikolai nro II joutui virkaansa isänsä, "suuren vahvan ja ikuisen" Aleksanteri III kuoltua vuonna 1894.
Nikuparka ei ollut saanut minkäänlaista esimakua hallitsijan hommista. Kiltin luonteinen kun oli, niin hänellä sitten neuvonantajia riitti: - pahimpana yliprokuraattori (kirkon siviilivirkamiespäällikkö) Konstantin Pobedonostsev, joka yllytti häntä koko ajan muistamaan roolinsa venäläisen oikean uskon puolustajana.
Adlerberg oli ollut virassa vv. 1866 - 1881. Hänet muistetaaan Suomen itsehallinnon puolustajana.
Bobbanin tultua autetuksi pois kuvioista tuonpuoleiseen, häntä seurasi virkaa tekevänä N. Turbin, vuonna 1904. Tämän jälkeen:
Obolenski vv. 1904 - 1905.
Gerard vv. 1905 - 1908.
von Boekmann vv. 1908 - 1909.
F. A. Seyn vv. 1909 - 1917.
ja kolme muuta eri jannua vuoden 1917 aikana.
Bobban oli pahoittanut raskaasti mielensä siitä, että kurjassa tsuhnien rajamaakunnassa ei saanut palvelua venäjän kielellä, eikä myös Venäjän rahallakaan. Asemannimikylteissäkään ei kyrillisiä kirjamia näkynyt (Töysässä?).
Seyn olikin niin maan perusteellisen inhottu suomalaisten keskuudessa. Hänellä olikin kovasti puuhaa: - piti muun muassa edesauttaa venäläistymistä toisen sortokauden aikana. En usko hänen kiinnittäneen huomiotaan kovinkaan visusti muuhun rautatiepuolen asiaan kuin että vaatia suomalaisten parhaimpien vetureiden luovuttamista Venäjän rautateille (ainakin ensimmäisen maailmansodan aikana).
Yhdysliikennettä oli harjoitettu siitä lähtien, kun yhdysrata Nevan yli valmistui vuonna 1913.
Valtionrautateiden päätirehtöörinä oli ollut vuoden 1909 alusta alkaen Anders Ahonen (1865 - 1932) kesäkuun loppuun 1917. Häntä seurasi/tuurasi Gustaf Jansson virkaa tekevänä maaliskuulta elokuun loppuun 1917.
Lokakuun 1917 alusta alkaen päätirehtöörinä oli Kustaa Bernhard Wuolle, aina vuoteen 1922 asti.