huomionarvoista näissä tasoristeysonnettomuuksissa jota ei tuoda julkisuudessa esiin on se että tieltä näkemät ovat olleet 75% puutteelliset radan suuntaan. Nämä voi todeta kun lukee onnettomuustutkintapöytäkirjoja.
Puutteelliset tai ei, missään ei ole kielletty sen maalais- tai kaupunkilaisjärjen käyttöä. Pikemminkin, aina välillä herää kysymys, saavatko porukat syntymän yhteydessä lainkaan tervettä itsesuojeluvaistoa ?!
Toki joskus sattuu inhimillisiä mokia, mutta turhaan riskinottoon jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan.
Toisaalta ei ihmetytä nämä tapaukset, kun miettii millainen on tällä hetkellä tien päällä valllitseva liikennekulttuuri. Liikenteessä on yllättävän paljon autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, jotka kulkevat laput silmillä. Parhaiten tämän huomaa esimerkiksi siitä, että risteysalueelle tullaan täysin omissa ajatuksissa. Pää ei käänny edes sen vertaa, että katsottaisiin ympärilleen
ennen (taso)risteykseen menoa. Mitä huonompi näkyvyys, sen enemmän luulisi olevan tervettä varovaisuutta. Sama on pelin henki myös suojateillä eli astutaan tielle, vaikka ei olla varmoja siitä, onko se turvallista.
Tuossa pari vuotta sitten tuli bussimatkalla todistettua, että kyllä se fillaristikin lähtee bussin tuulilasista, kun vain olosuhteet ovat otolliset: bussilla riittävästi vauhtia (ajettiin nopeusrajoituksen mukaan) ja pyöräilijällä myös. Onneksi bussikuski oli sen verran hereillä, että ehti korjaamaan fillaristin tekemää kardinaalimokaa äkkijarrutuksella. Voi vain kuvitella, mitä fillaristin päässä liikkui siinä vaiheessa, kun ajetaan muulivauhdilla mäkeä alas suoraan vilkkaaseen risteykseen, jossa on liikennevalot ja parit suojatiet. Toisin sanoen, fillaristin moka ja tilanteeseen nähden nopeutta oli aivan liian paljon. Fillaristin paria metriä ennen suojatietä tehdystä paniikkijarrutuksesta ei ollut juuri mitään hyötyä.
Jos jonkinlaista selitystä kaipaa, sanoisin että monessa tapauksessa kyseessä on minä-ensin, hällä väliä tai kyllä muut väistää -asenne, joko yhdessä tai erikseen. Pelin henkeen kuuluu se, että aina ei voi voittaa. Joskus kohdalle osuu rosvosektori, ja yleensä silloin seuraukset tuppaavat olemaan vakavampia.
Eikä tuo tasoristeyksiin ajo ole mihinkään muuttunut. Vaikka näkyvyyttä olisi molempiin suuntiin 500 metriä, siitä huolimatta autolla mennään yli. Tulee ihan mieleen 80-luvun puoliväli. Monta kertaa tuli todistettua paikallisella pääradan ylittävällä tasoylikäytävällä, kuinka puomeja kierrettiin niiden ollessa jo alhaalla sekä junan lähestyessä tasoristeystä.
