Kiskomiina tai -pommi

[Elias Puustinen]

Katsokaas tätä ihmettä! Uudenvuoden aattona tälläisiä ilmaantui junatoimistoon rasiallinen:

http://imgur.com/bzMN8sp

http://imgur.com/LvRULZd

Isot pojat tiesivät kertoa näiden olevan kiskomiinoja tai -pommeja. Kukaan ei oikein osannut enää kertoa mikä merkitys näillä on ollut, muu kuin uuttavuotta ratapihalla viettävien vaihtotyökippareiden viihdyttäminen. Yksi teoria oli että toimivat seisopasteina. Kun pyörän alla pamahtaa niin kuski tietää olevan kohdalla.

Kyseessä siis on pieni pommi mikä laitetaan kiskolle ja kun veturilla ajaa yli niin mossahtaa. Todella vaatimattomasti.

Onko kellään tietoa mistä mahtaa olla kyse?

// otsikko korjattu

[Teemu Sirkiä]

Ainakin vielä vuoden 1957 Jt:ssä noita paukkuopasteita käsitellään.

Wikipediakin tietää jotain:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paukkuopaste

[Elias Puustinen]

paukkuopaste! helpottaa kummasti kun tietää oikean termin, kiitos tästä!

[Jimi Lappalainen]

Joissakin paikoissa oli tapana tuhota yli-ikäiset rasiat asettamalla ne ensimmäistä kertaa veturia ajavan kuljettajan veturin pyörien eteen.

Haha!

[Tuomas Korhonen]

Venäjällä paukkuopasteet on edelleen käytössä, niitä löytyy mm. Allegron ohjaamosta.

[Tuukka Ryyppö]

Ja jokunen vuosi niitä on käytetty Helsingin Käpylässä jonkun museoratikka-ajon yhteydessä. Niiden laukeamiseseen liittyen oli ihan hauska valokuvakin

[Esko Ampio]

Ei ole pelkkä paukku. Rasiassa on, ainakin joissain malleissa 3kpl cal. 22 patruunaa, luoditonta ja lisäksi alumiini(magnesium?-)jauhetta. Lapsuusajan "leikeistä" muistan tuon alu-pulverin palavan, leimahtavan hyvin kirkkaalla, sokaisevallakin väläyksellä. Varsinkin silloin, kun se oli sekoitettu johonkin ruutiin*. Paukkuopaste oli siis myös kirkasvalo-opaste. *Pulveria ostimme maalikaupasta (Renska)"pronssimaalijauhona". Niin tehtiin alu-värit siihen aikaan. Muutkin värit omine väripulvereineen.
Ps. *Eräs oli Fegabit, tjsp, rikkaruohomyrkky, myytiin kilon paketeissa. Tähän sekoitettiin pölysokeria ja tarvittaessa tuota alua. Sitten jostain syystä Fegan myynti lopetettiin...Ainakin Riihimäellä.

[Tapio Nikula]

50- ja 60-luvulla asuin Pieksämäellä Kangaskadulla ihan veturitallien vieressä. Ainakin parina uutena vuotena muistan meidän vekaroiden olleen talleilla syynäämässä, kun tallipäivystäjät puolen yön maissa asensivat kiskoille pitkän rimpsun paukkuopasteita ja sitten vaan höyryveturilla yli. Minusta pamaus ei ollut pelkkä tussahdus vaan oikein kunnon jytky, saattaa olla, että aika on kullannut muistot

[Teppo Niemi]

Katsokaas tätä ihmettä! Uudenvuoden aattona tälläisiä ilmaantui junatoimistoon rasiallinen:

http://imgur.com/bzMN8sp

http://imgur.com/LvRULZd

Isot pojat tiesivät kertoa näiden olevan kiskomiinoja tai -pommeja. Kukaan ei oikein osannut enää kertoa mikä merkitys näillä on ollut, muu kuin uuttavuotta ratapihalla viettävien vaihtotyökippareiden viihdyttäminen. Yksi teoria oli että toimivat seisopasteina. Kun pyörän alla pamahtaa niin kuski tietää olevan kohdalla.

Kyseessä siis on pieni pommi mikä laitetaan kiskolle ja kun veturilla ajaa yli niin mossahtaa. Todella vaatimattomasti.

Onko kellään tietoa mistä mahtaa olla kyse?

// otsikko korjattu

Ja niitähän piti koetella vuosittain tietyn ohjelman mukaisesti. Mikä olisi otollisempi ajankohta kuin vuodenvaihde... Kokoa yksi erä, ja voit todeta että kahden vuoden koettelut on hoidettu kerralla. Näin minulle on kerrottu koettelun hoidetun ja kerran itsekkin tällaista seuranneena.

[Jouni Hytönen]

Kyseessä siis on pieni pommi mikä laitetaan kiskolle ja kun veturilla ajaa yli niin mossahtaa. Todella vaatimattomasti.

Muistelisin näitä pamautetun joskus Haapamäellä ja kyllä pamaus oli aika kova, jos vain rasia on kunnossa. Väsähtäneet saattavat sitten olla juurikin melko vaatimattomia. Vähän veikkaisin, että noin hyvän näköinen rasia pamahtaa oikein kunnolla.

Youtubesta löytyy muistaakseni Pietarin Lasten rautatieltä kuvattu pätkä, jossa TU2-veturi laukaisee pitkän rivin paukkuopasteita. En jaksa enää tänään haeskella, ehkä joku löytää.

[Teppo Niemi]

Ja toinenkin perinnehän näihin liittyi: Useilla varikoilla oli muiden veturimiesten tapana, kun uusi kuljetttaja lähti ensimmäistä kertaa kuljettajana matkaan jemmata johonkin tuollainen paukkurasia. 

Ja kuvan paukkurasia näyttää olevan valmistettu vuonna 1978.

[Kimmo T. Lumirae]

Muistan kuulleeni vielä yhden perinteen: kun veturinkuljettaja oli lähdössä eläkkeelle, viimeiselle työreissulle lähtiessä saattoi pyörien alla pamahtaa pari paukkurasiaa.

[Jouni Hytönen]

Youtubesta löytyy muistaakseni Pietarin Lasten rautatieltä kuvattu pätkä, jossa TU2-veturi laukaisee pitkän rivin paukkuopasteita. En jaksa enää tänään haeskella, ehkä joku löytää.

No niin, uusilla silmillä:

http://www.youtube.com/watch?v=7sDIhKgmjVg

Kannattaa hypätä noin kohtaan 2:30, alussa ei tapahdu mitään.

[Jorma Toivonen]

Muistelen kuulleeni, että eräs uraansa aloittava kuljettaja oli tietoinen moisesta juhlallisuudesta. Tarkasti edessä olevaa raidetta useamman kymmen metrin matkalta, eikä löytänyt mitään - hieman pettynyt oli tietenkin. Lähti liikkeelle ja paukunta alkoi - olivat pirulliset työtoverit sitoneet nuo paukkuopastinrasiat veturin pyöriin kiinni.

[Jorma Rauhala]

Youtubesta löytyy Pietarin Lasten rautatieltä kuvattu pätkä, jossa TU2-veturi laukaisee pitkän rivin paukkuopasteita.
http://www.youtube.com/watch?v=7sDIhKgmjVg
Kannattaa hypätä noin kohtaan 2:30, alussa ei tapahdu mitään.

Tuollainen paukkurasia-tapahtuma voisi olla mielenkiintoinen juttu vaikka Minkiön Höyryfestivaaleilla joskus!

[[Tunnus poistettu]]

Mutta ei lähtiessä, vaan ajon lopuksi.

[Pasi Ohtonen]

http://www.youtube.com/watch?v=a0nh86B4Avc
tuossa ilmeisesti kyseiset paukkuopasteet on käytössä 

[Jimi Lappalainen]

http://www.youtube.com/watch?v=a0nh86B4Avc
tuossa ilmeisesti kyseiset paukkuopasteet on käytössä 

Oooohhhh!!!!! Miksei Suomessakin oo noin näyttäviä tapahtumia!!! Waauuu!!!

[Tuomas Korhonen]

http://www.youtube.com/watch?v=a0nh86B4Avc
tuossa ilmeisesti kyseiset paukkuopasteet on käytössä 

Mistähän tuossa on kyse?

[Lauri Uusitalo]

http://www.youtube.com/watch?v=a0nh86B4Avc
tuossa ilmeisesti kyseiset paukkuopasteet on käytössä 

Mistähän tuossa on kyse?

Jean Marcin viimeinen juna ennen eläkkeelle lähtöä.

[Tuukka Varjoranta]

Tässä on toinen: https://www.youtube.com/watch?v=MBulGQ-G1Ws
Videon alussa näkyy kun "pommit" ranskaksi pétards asetellaan kiskoille.

[Martin Hillebard]

Löysin 1960 -luvun kouluvuosinani Järvenpään silloisesta kauppalan-kirjastosta paksun teoksen, joka sisälsi runsaasti tietoa rautateistä. En enää muista kirjan nimeä, mutta se taisi kuulua suurempaan kokonaisuuteen "Keksintöjen Kirja". Siinä oli opastinjärjestelmien osiona kuvattu myös PAUKKUSIGNAALIT.
     Nämä eivät nimittäinen olleet mitään sirkusjunien vakiokalustoa, vaan todelliseen tarpeeseen. Jos radalla havaittiin jokin este, ja tiedettiin junan olevan tulossa, ja varsinkin jos lähellä ei ollut kiinteitä opastinlaitteita, tai sellainen oli rikki, ja mahdollisesti vielä pimeääkin, niin silloin vietiin kiireen vilkkaa radalle paukkuopastimet lähestyvän junan suuntaan niin pitkälle kuin ehdittiin. Paukkuopaste -rasia asetettiin kiskon harjalle ja kiinnitettiin siihen lyijyliuskoilla, joilla tämä akustinen signaali oli varustettu, kiepauttamalla ne kiskonpään ympärille kahden puolen.
     Kun junan veturi ehti ensimmäisen rasian kohdalle, tämän sisältö räjähti äänekkäästi pamahtaen. Ohjesäännön mukaisesti, kuljettajan ei tarvinnut kokonaan pysäyttää junaansa, vaan matkaa sai jatkaa alhaisella nopeudella "mitä suurinta varovaisuutta noudattaen, ja ahkerasti höyryvihellintä käyttäen". Jos kohta seurasi uusia pamauksia niin se tarkoitti että matkanteko loppuu siihen ja lähdetään tarkastamaan, mikä siellä nyt on hullusti.
     En tiedä kuinka myöhään näitä on Suomessa tosi tarkoituksessa käytetty. Omassa hyllyssäni on yksi toinen Keksintöjen kirja, nimittäin Tiet ja maakulkuneuvot WSOY painettu Porvoossa v. 1932.
     Ehkä näitä mainioita teoksia viellä löytyy joistakin divareista.

[Topi Lajunen]

Briteissä (ja kaikesta päätellen myös Ranskassa) näitä poksahtelijoita käytetään edelleen.

[Harry Rajala]

Minun ymmärtääkseni ainakin vielä vuonna 1978 jokaisella resiinalla rataa tarkastavalla ratavahdilla oli punaisen lipun lisäksi paukkuaski matkassaan. Kyseiseen vuoteen loppui työsuhteeni ratavaltioon.

[Kimmo T. Lumirae]

Korjatkaa, jotka olette paremmin perehtyneet vanhojen ohjesääntöjen mukaiseen liikennöintiin, mutta käsittääkseni asia oli näin:

Ennen sotia eli ainakin vielä 1939 tapana oli ensinnäkin, että tavarajunissa oli aina konduktööri, ja hänelle oli oma vaununsa. Konduktööri oli tällaisen junan päällikkö ja siitä on aikanaan väännetty monta vitsiä, kun konduktööri oli sanonut kuljettajan olleen hänen mukanaan; vitsin kärki kohdistui siihen, kuka oikeastaan oli kenenkin mukana. Varmasti konduktöörillä oli esim. järjestelyjunissa, jonka tyyppisiä monetkin tavarajunat taisivat siihen aikaan olla, tärkeä tehtävä pitää junan paperit, kuten rahtikirjat, järjestyksessä ja risteysasemilla luovuttaa dokumentit junatoimistojen käyttöön.

Liikennöinti poikkesi silloin turvallisuusajattelultaan täysin nykyisestä. Junia (ainakin tavarajunia) lähetettiin linjalle, olikohan 15 minuutin välein peräkkäin, ilman, että olisi ollut tietoakaan edellisen junan pääsemisestä seuraavalle asemalle tms. Junat kulkivat siis peräkkäin linjalla ilman suojastusta tms. ja niin kauan, kun mitään poikkeuksellista ei sattunut, liikenne toimi ilmeisen hyvin.

Mutta sitten kun jotain poikkeuksellista sattui, ja juna joutui pysähtymään linjalle, sanokaamme paria, kolmea minuuttia pidemmäksi ajaksi, oli kohduktöörin lähdettävä varoittamaan takana tulevaa junaa. Tämä tapahtui viemällä juuri nämä paukkuopasteet jonkun metrimäärän päähän seisovasta junasta (800 metriä??) ja jäätävä niiden luo näyttämään Vaara -opastetta. Näin estettiin peräänajo.

(Vanhat Jt:ni ovat tuolla varaston perän arkistohyllyssä ja sieltä olisi voinut tarkistaa asian, mutta: väittäisin, että ainakin 1969 Jt:ssä on vielä määräys tästä vaara-opasteen näyttämisestä yhdessä paukkuopasteiden käytön kanssa.

Junien peräkkäinen kulku kiellettiin mahdollisesti sodan puhjettua, kun valoja sai käyttää hyvin rajoitetusti ja liikenne oli muutenkin epäsäännöllistä, mutta vilkasta, Perässä tulevan junan varoittamisen tarpeen poistuttua tavarajunista poistettiin konduktöörit muistaakseni 1947, ja tällöin konduktööriammattikunta lanseerasi näille konduktöörittömille tavarajunille nimen "aavejuna", koska mainitun ammattikunnan näkökulman mukaan tavarajunassa ei enää "ollut ketään". Huomattakoon, että kuljettaja ja lämmittäjä ovat tämän tulkinnan mukaan epähenkilöitä eli "ei ketään" eli juna kulkee ilman henkilökuntaa 

Olisin kiitollinen, jos tarkempia tietoja omaavat vorgilaiset täydentäisivät näitä vähäisiä tietojani vanhasta junaliikenteen hoitotavasta, johon konkreettisesti nämä paukkuopasteetkin siis liittyvät.