Onko sinua kusetettu autokaupassa osa 1

[Jouni Halinen]

Tämä on jaettu 3 eri osaan

OSA 1

Meikäläistä on, ja oikein kunnolla, jokuhan sanoo heti alkuun, hehheh mitäs ostit kolariauton, mutta kun ostin sen tutun kaverin firmasta, niin luotin häneen.  Eli ottakaa tästä tarinasta opiksenne. Auto homehtuu nyt tuossa pihalla, siis se on ihan oikeasti homeessa. Joku saattaa jopa tuntea tämän Seppo Hiekkarannan. jos joku ajattelee että tämä jo liian vanha juttu, mutta auto on samassa kunnossa kuin ostohetkellä ajettu nyt noin 25 000km, ja lisäksi tapaus johonka liittyy petos vahingonkorvausvelvollisuus vanhenee 10 vuodessa, petos rikoksena vanhenee 5 vuodessa, eli esimerkki, jos myyn omakotitaloni eteenpäin, niin olen vakavien rakennusvaurioiden osalta 10 vuotta vastuussa niistä

Tämä juttu tulee noin2 viikon kuluessa julkisuuteen.

Tarina siitä kuinka törkeällä tavalla vakuutusyhtiö IF/Volvia, autoromuttamo Sapoma oy (nykyjään SH Invest Oy) ja Tattarisuon autokatsastus Oy ovat huijanneet lukuisia autonostajia. Myös Volvoauto on osaltansa asiasta vastuussa, kun ei ole suostunut tutkimaan maahantuomansa ajoneuvon mahdollista vakavaa vikaa, vaikka on asiasta tietoinen. Asia ”realisoituu” jos auto vielä joskus palaa liikenteeseen, ja tyynyt tulevat taas aiheettomasti jonkun ”silmille” vakavin seurauksin. Samassa yhteydessä myös Trafin vastuu jutussa ”realisoituisi”.


Tämän jutun monimutkaisuus johtuu tietenkin siitä että tässä on niin monta ”osallista” eli, 1. Sapoma Oy, 2. IF/Volvia (sivuliike Suomessa), 3. Volvoauto Oy, 4. Tattarisuon autokatsastus Oy, 5. Jouni Halinen, 6. Myös Trafi omalta osaltaan.
 
HUOM: nykyisin toimiva autoromuttamo Sapoma Oy ei liity tähän juttuun muuten kuin toiminimensä osalta. Seppo Hiekkaranta myi nyky-yrittäjälle vain firman liiketoiminnan, käyttö ja vaihto-omaisuuden, romuttamon vuokratontilla olevat rakennukset vuokrasopimuksineen ja toiminimen. Tässä tapauksessa Hiekkaranta rikkoi selkeästi velvollisuuttaan kertoa ostajalle mahdollisista Sapoma Oy:n toiminimellä kesken olleista riita-asioista, jotka voivat julki tullessaan vahingoittaa nykyisen Sapoman toiminimen mainetta, tässä tapauksessa nyky-yrittäjälle kuitenkin kerrottiin ko. riita-asiasta riidan vastapuolen asianajajan toimesta, joten asia on myös osin hänen omalla vastuullaan, asiasta olisi pitänyt olla kauppasopimuksessa maininta mahdollisine sanktioineen.
 
Toinen vaihtoehto olisi ollut ”purkaa” autoromuttamo Sapoma Oy” ns. selvitystilan kautta (joka on aivan eri asia kuin konkurssi), jolloin ostajalle (Aahen perhe) olisi tullut mm. tietoon kaikki ”Sapoma” toiminimen kanssa vireillä olleet riita-asiat, kuin myös muut epäselvyydet. Mutta nykytilanteessa kaikki Sapoman toiminimelle mahdollisesti koituvan vahingon selvittely tulee suorittaa yksinomaan nyky Sapoman (LY-2289312-9)  ja SH-invent Oy:n/ Seppo Hiekkarannan (LY- 01136698) välisin neuvotteluin. Pahoittelen kuitenkin tilannetta Sapoman nykyisille omistajille, eli Aahen perheelle.
   
Tästä ”jupakasta” oli juttu Kuningaskuluttajassa, jossa käsitellään näiden kolarista korjattujen autojen problematiikkaa laajemminkin. Ohjelma ei ole enää katsottavissa Yle areenassa, mutta tässä on juttu puhtaaksikirjoitettuna.

”Kuningaskuluttajassa (KK) tänään. Kolariauton ostaja voi joutua salapoliisin hommiin”

(KK) ”Nyt on aika vaihtaa kesärenkaat ja ehkä ostaa se suunniteltu kesäauto. Käytetyn auton ostajan pitää kuitenkin aina olla tarkkana ja ihan erityisen tarkkana jos aikoo ostaa kolaroidun auton”.
 
(KK) ”Jouni Halinen (JH) hankki viitisen vuotta sitten auton, joka oli joutunut kolariin melkein uutena. Kolarin jälkeen Volvo oli korjattu eräällä purkamolla”.

(JH). ”Mä ajattelin tietenkin, että hän korjaa sen uusilla osilla ne mitä siellä on ollut rikki ja se tuntui toimivan aluksi ihan hyvin”.

(KK) ” Sitähän voi odottaakin, jos mittarissa
on vain reilut 10 000 kilometriä”

(JH) ”Mutta nämä värinät ja tärinät alkoivat kuitenkin siinä ihan melkein heti sen oston jälkeen ja samanaikaisesti tuli muitakin pikkuvikoja”.

(KK) ”Halinen aloitti salapoliisityön auton vaiheiden selvittämiseksi”

(JH) ”Otin poliisiin yhteyttä ja ensimmäiseen omistajaan ja koko aika selvisi vaan enemmän ja enemmän tän auton historiasta. Ja sitten sitä ei enää kannattanut lopettaa kun asiat alkoivat tulla julki, ja että auto omaa aika omituisen historian”.

(KK) ”On vuosi 2005 ja Volvo (2 kuukautta vanha) on ensimmäisen omistajan hallussa, vauhtia on moottoritiellä 120 km tunnissa. Kuljettajan mukaan turvatyynyt laukeavat ilman aihetta. Sitten kuljettaja menettää hallinnan ja auto törmää kaiteeseen”

(JH) ”Tässä tämä auto on nyt sitten sen kolarin jäljiltä ja siinä nyt näkee suunnilleen ne vauriot, mitä siinä on ollut”. (kuvia autosta kolarin jälkeen)

(KK) ”Ja nyt varsinainen ihmettelyn aihe. Rutatussa autossa oli niin sanottu Volvia vakuutus, jonka takaa löytyy vahinkovakuuttaja IF. Vahinkoilmoituksessa tulee selväksi, että auton haltija epäili teknistä turvatyynyvikaa. IF lunasti auton ja myi sen purkamolle, josta Halinen osti auton myöhemmin. Korjaajaa ei kuitenkaan evästetty mitenkään turvatyynyssä olleesta mahdollisesta toimintahäiriöstä. Maalaisjärkikin sen saattaisi sanoa, että näin vakava vikaepäily kannattaisi selvittää perinpohjaisesti”.
 
(KK) ”Mitä autolle tulisi tehdä tällaisen tilanteen jälkeen”.


(TH) Thomas Hallbäck Volvoauto. ”Tässä pitäisi saada ensiksi auto merkkikorjaamon piiriin, että voidaan tutkia tilannetta, mitä on tapahtunut, että onko turvatyyny lauennut teknisen vian takia ja olisiko niiden pitänyt laueta vai ei”.

(KK) ”Haluaisiko maahantuoja tai valmistaja tällaisessa tilanteessa tutkia autoa”
 
(TH) ”Totta kai jos on epäilys siitä että ohjausyksikkö ei ole toiminut toivotulla tavalla”.
 
(KK)  Eero Heino (EH) vakuutusyhtiö IF:tä ”Tutkittiinko autoa ja tätä turvatyynyjen toimintahäiriötä mitenkään tässä tapauksessa”

(EH) ”Valitettavasti en voi tätä yksittäistä asiaa/vahinkoa kommentoida, mutta yleisesti ottaen jos meillä on tieto että on tekninen vika, me olemme kyllä yhteydessä maahantuojaan, ja pyrimme asian selvittämään”
 
(KK) ”mutta nyt maahantuojalle ei tietävästi soiteltu”

(KK) ”Auton kunnostaneella purkamolla lauenneet turvatyynyt korvattiin uusilla tyynyillä ja ohjainyksikkö vaihdettiin. Kaikkia systeemin osia ei kuitenkaan uusittu. Korjaamo toimitti rekisteröintikatsastukseen paperin, jonka mukaan korjatun Volvon turvalaitteet oli testattu.  Eli kaikki on kunnossa vai onko sittenkään”

(JH) ”No, ei ole, koska silloin kun tämä auto oli kaksi vuotta sitten mulla rekisterissä ja siihen tehtiin tämä tavarantarkastus, niin sillä reissulla se turvatyynyjen varoitusvalo syttyi uudestaan palamaan”. Kyseinen valo varoittaa turvatyynysysteemin häiriöstä. Autolla ei ole enää viime aikoina ajeltu.

(KK) Jos on omassa autossa ollut ihmettelemistä, niin Halisen silmään pisti myös IF vakuutusyhtiön toiminta muidenkin kolariautojen kohdalla muutamia vuosia sitten. Sama paja, joka kunnosti hänen Volvonsa, kunnosti myös muita IF:n lunastamia autoja.

(JH) ”Kaikki, jotka, näyttivät vähänkin korjauskelpoisilta, niin seiso kilvet kiinni siellä purkamon pihassa”.

(KK) ” IF on siis myynyt kolariautoja eteenpäin ilman rekisteristä poistamista. Tässä yhtiö näyttää poikenneen reippaasti alan yleisemmästä tavasta”.
Toimitusjohtaja Ilkka Isotalon (Autovahinkokeskus AVK) lausunto KK toimittajalle, siitä minkälaiseen menettelytapaan kolariautojen osalta IF/Volviakin oli virallisesti sitoutunut.
 
”Joo, kyllä kaikki ne realisointi toimeksiannot, mitä me vakuutusyhtiöiltä saadaan näiden lunastettujen autojen osalta, niin käsittelytapa on näin, että samassa yhteydessä kun tehdään omistajan vaihdos, niin tehdään myös rekisteristä poisto”.
 
(KK) ”Jos vakuutusyhtiö poisti kolariauton rekisteristä, niin korjauksen jälkeen autoon on pitänyt tehdä rekisteröintikatsastus ennen liikennekäyttöä. Tässä herää kysymys, mitenkähän rekisteriin jätetyt autot korjattiin”.
Eero Heino, IF ”Siihen on paha mennä ottamaan kantaa kun en tunne tapausta”, (katso alempaa kohta 1).

( KK). ”Poistetaanko autot nykypäivänä rekisteristä”.
Eero Heino, IF ”kyllä kaikki, historiassa toimintatapoja on voinut olla erillaisia, mutta toimintatavat ovat ”kehittyneet” (katso alempaa kohta 2 ja 3)

(KK) ”Jos tarkkoja ollaan, niin toimenpiteen nimi on vaurioituneena poisto liikennekäytöstä. Jouni Halisen kohdalla oikeuksien peräämistä mutkistaa se, että auton myynyttä purkamoa ei enää ole (katso alempaan kohta 4). Yrittäjä ilmoitti Kuningas Kuluttajalle, että hänen mielestään auto oli korjattu asiallisesti ja kunnollisilla osilla. Tästä auton omistaja on jyrkästi eri mieltä”.

(JH) ”mm. oikea ovi on ihan rusinana, se ei mene välillä kiinni ja välillä sen ikkuna ei aukea kunnolla”.

(KK) ”Hyvin korjattu kolariauto voi olla järkeväkin hankinta, mutta sellaisen löytäminen on melkoista onnen kauppaa ilman riittävää asiantuntemusta”

(JH) ”Kaikki on minua aina varottanut kolariautoista, mutta en nyt vain uskonut, koska tämä kauppa perustui sellaiseen luottamukseen.
 
Kuningaskuluttaja loppuu tähän.
 
(1) Tässähän Eero Heino valehtelee, niin että korvat heiluvat. Asian tiimoilta häneltä tullut S-posti: ”Asiaa tarkemmin selviteltyäni, totean ettei minulla ole mitään kommentoitavaa asian tiimoilta”. Terveisin Eero Heino IF

(2) Eihän tämä toimintatapa vielä ole mitään historiaa ole kun viimeiset autot ovat lähteneet If/Volviasta Sapomaan vasta vuosikymmenen vaihteessa, ja ne on myyty Sapomasta tai oikeammin SH-Investistä eteenpäin vasta tämän vuosikymmenen puolella. Ja Herra Heino on ollut silloin 100%:la varmuudella IF:llä töissä, ja vielä niiden henkilöiden esimies jotka tätä ”huijausta” ovat IF/Volviassa pyörittäneet, hänen osuudestaan ”rahanjakoon” minulla ei ole tietoa. Mutta minulla on omat epäillykseni siitä henkilöstä joka on (ainakin) tämän asian takana, mutta hän on ”kadonnut” Jenkkeihin, ja häntä ei saa enää kiinni mistään.
 
(3) Autojen ”loppusijoituksen” siirto= ”toimintatapojen kehittäminen” AVK:hon (Autovahinkokeskus) ”osuu” hämmästyttävällä tavalla samaan ajankohtaan kuin Seppo Hiekkaranta laittoi Sapoman myyntiin, Eihän hän voinut millään myydä näin ”hämärää” bisnestä eteenpäin, joten peli vihellettiin molemmin puolin poikki ja IF/Volvia alkoi toimittaa ko. autot tekemiensä sopimusten mukaan AVK:le asialliseen käsittelyyn.

(4) Yritys toimii nykyjään nimellä SH-Invest Oy, eli vain yrityksen nimi on vaihtunut.
 
Volvon Suomen tiedotuspäällikön vastine minulle Kuningaskuluttajan jälkeen
Hei Jouni!   KK:ssa olen kommentoinut asiaa, miten toimitaan yleisellä tasolla, enkä ole puhunut autosta OHY-678.  Auto on kolaroitu, korjattu muualla ja osat vaihdettu - ja tämän jälkeen meillä ei ole mahdollisuutta tutkia mitä oli tapahtunut. Tehtyyn korjaukseen emme voi ottaa kantaa eikä meillä ole vastuuta siitä. Jos epäilet autossasi olevan vikaa, mielestäni sinun kannattaisi tutkituttaa ja mahdollisesti korjauttaa, mutta niin kuin olemme todenneet, Volvo Autolla ei ole tässä osaa.     Terveisin Thomas

Tämä kaikki edellä oleva asettaa kyllä Volvon itsensä markkinoiman turvallisuusajattelun/ kulttuurin todella outoon ja erittäin kyseenalaiseen valoon!. Varsinkin nuo turvatyyny asiat tuntuvat olevan Volvolla pahasti hakusessa.
On myös päivänselvää että OHY-678 on myyty Sapomaan selkeään alihintaan (näin on varmaan tehty lukuisten muidenkin autojen kanssa) eli 11 000 EUR, vastaavat paljon enemmät ajetut Volvo V 70:set (entisiä takseja?) maksoivat AVK:sa niihin aikoihin 20 000 EUR kahta puolta, vieläpä korjausehdolla ”ehdollinen korjaus”. Eli kyllä joku on IF:sä ”vetänyt” raskaasti välistä näissä kaupoissa, Kuka tämä henkilö on?.

Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että Volvoissa ei ole ollenkaan tehtaantakuuta, tämä ns. ”onnettomuus” kun tapahtui vain 2 kuukautta vanhalle autolle. Autohan olisi pitänyt toimittaa heti ”onnettomuuden” jälkeen tehtaantakuun puitteissa takaisin maahantuojalle, koska IF/Volvialla oli hallussaan kaikki tarpeellinen tieto siitä mitä autolle oli tapahtunut. Sitä kuka tästä asiasta on vastuussa, minun on vaikea arvioida. Näyttävät nuo IF/Volvian ja Volvo auton kaverit myös puhuvan kuningaskuluttajassa asiasta vähän ristiin.

Miksi IF/Volvia yleensä otti tämän ”onnettomuuden” omaan ”piikkiinsä”, kun kyse on aivan selvästi voimassa olevasta tehtaan takuun alaisesta autosta?. Kyse on selkeästi jonkun IF: sen oman edun tavoittelusta, ”otetaan tästäkin raadosta voitelurahat kotiin”, tämähän ei olisi toteutunut, jos auto olisi toimitettu takaisin maahantuojalle.
 
Tässä pari esimerkkiä (Iisalmen sanomat) kuinka vakavasti muut maahantuojat suhtautuvat turvatyynyjen aiheettomiin laukeamisiin, jopa 10 vuotta vanhojen autojen osalta. Esimerkkitapauksina Citroen, Ford  ja Toyota. Mutta Volvolla näiden tapauksien tutkimista ei siis katsota aiheelliseksi.

Siirry osaan 2

[Jouni Halinen]

OSA 2      eivät mahtuneet yhteen kommenttiin

Turvatyyny räjähti päin perheenäitiä Iisalmessa (Citroen)

Itsestään lauennut turvatyyny paiskasi ilmeisesti Kati Partasen käden tuulilasiin, joka särkyi rytäkässä. Iisalmelainen Kati Partanen koki poikiensa Konstan, 4, ja Otson, 2, kanssa järkytyksen hetkiä maaliskuun lopussa, kun kadun varten pysäköidyn perheen auton etumatkustajan etuturvatyyny laukesi itsestään päin perheen äitiä.  Ojensin juuri lapsille takapenkille leluja. Olin kääntymässä takaisin ja olin polvillani sivuttain penkillä. Turvatyyny räjähti minun jalkaani vasten. Se oli kova pamaus. Auto oli täynnä savua ja ruudin hajua, Kati Partanen kertoo. Kati ja Jarkko Partasen kymmenen vuotta vanhan Citroen Xantian moottori oli sammutettuna, eikä virta ollut Kati Partasen mukaan kytkettynä päälle. Hän sanoo olevansa varma, ettei autoon törmännyt mikään, mikä olisi voinut aiheuttaa laukeamisen. Tapaus on erittäin harvinainen, ellei peräti ainutlaatuinen maailmassa. Citroen on pyytänyt iisalmelaiselta merkkikorjaamolta tietoja tehtaalleen Ranskaan jo kahdesti. Lauetessaan tyyny täyttyy ja paiskautuu esiin jopa 300 kilometrin tuntinopeudella, joten väärin toimiessaan tai väärin käytettynä se on jopa hengenvaarallinen, jos isku kohdistuu esimerkiksi niskoille. Auton airbag eli turvatyyny paiskasi ilmeisesti Kati Partasen toisen käden auton tuulilasiin, joka meni iskun voimasta rikki. Ranne oli kipeä ja kävin kuvauttamassa sen, mutta ei siinä ollut murtumia. Reiteen tuli iso mustelma.
 
Fordin turvatyyny laukesi Iisalmessa (Ford)

Kymmenen vuotta vanhan Ford Mondeon kuljettajan puoleinen sivuturvatyyny laukesi kesken ajon autoa kuljettaneen iisalmelaisen Keijo Putkosen käteen viime viikon maanantaina. Tyyny aiheutti käsivarteen ison mustelman ja punaisia rantuja, vaikka Putkosella oli paksu mokkanahkatakki yllään. Se oli tosi kova pamaus. Kuin haulikolla olisi ammuttu korvan vieressä. Vahinko sattui tasaisella soratiellä noin 60 kilometrin tuntivauhdissa. Kyydissä olivat muut perheenjäsenet, vaimo Suvi sekä lapset Elina, 1, Ville, 4 ja Emmi, 8. Keijo Putkonen kiittelee onnea, ettei sama tapahtunut moottoritiellä. Virhelaukeamisen syytä selvitetään turvatyynymoduulista Boschin laboratoriossa Saksassa, kertoo Oy Ford Ab:n teknisen palvelun päällikkö Seppo Tukiainen. Hänen mukaansa vastaavia tapauksia on Suomessa Fordilla vuosittain yksi tai kaksi.

(Toyota)

Myös Toyotan autoissa on vuosien varrella sattunut pari turvatyynyn laukeamista ilman törmäystä.  Mustelmia pahempia vammoja ei matkustajille aiheutunut, kertoo Toyota Auto Finland Oy:n tiedotuspäällikkö Veikko Kuvaja. Hänen mukaansa kyseessä olevia Avensiksen ja Corollan malleja ei valmisteta enää.
 
Volvo on joutunut lisäksi (Trafin vaatimuksesta) ”kutsumaan” ns. takaisinkutsu kamppanijan (koodi R87093) puitteissa suuren määrän Volvo V 70 autoja korjattavaksi. Kutsun syy on Vikakohde > SRS-järjestelmän ohjelmisto > Lyhyt kuvaus viasta ja korjaustavasta > Kampanjaan kuuluviin autoihin päivitetään turvatyynyjärjestelmän (SRS) ohjelmisto
 
Tässä vielä netistä poimittua Volvon SRS-turvatyyny ongelmista: ”Volvoissa varsinkin mallissa V 70 näyttää olevan aika yleinen ongelma ajotietokoneessa lukeva "SRS-turvatyyny Huolla heti" ilmoitus. Huollon mukaan ilmoitus on siinä määrin aiheeton, että turvatyynyt kyllä toimivat, mutta vika on mittaristossa!!! Korjausehdotuksena ehdottavat mittariston vaihtoa joka maksaa noin 1100€. Siis aivan käsittämätöntä! Mieluusti vaihtaisin kyllä koko auton, mutta ei tuosta nyt oikein eroonkaan näytä pääsevän, kun eihän se mene edes katsastuksesta läpi”

OHY-678 tilanne nyt. Autolla on ajettu nyt 26 000 km. Muutama vuosi sitten turvatyynyjen merkkivalo ”syttyi” palamaan uudelleen + näytössä ilmoitus "SRS-turvatyyny Huolla heti". Vikakoodit luettiin korjaamolla. Tuloste kertoi seuraavaa: ”viat -- ECU viallinen --MEM --  Kuljettajan airbag lauennut”. Siis ”tietokoneen” mukaan kuljettajan turvatyyny on lauennut, mikä ei pidä kuitenkaan paikkaansa.   
Minun mielestäni turvatyynyjen aiheeton laukeaminen OHY-678:sa voi johtua 4:tä syystä.

 1. Vika itse turvatyynyjärjestelmässä, SRS merkkivalo palaa nytkin. Tätä tukee myös se että V 70:lä on ollut takaisinkutsukampanja turvatyynyjärjestelmän virheellisen ohjelmiston takia.

 2. Oudosti katkennut ”jokutanko”. (Lahden Volvo-huollon suuri ”ihmettelyn” aihe heti ”onnettomuuden” jälkeen).

3. Jumiutunut vaihdelaatikko (automaatti), se on mennyt kerran jumiin minunkin aikanani. Vaihteisto alkoi ”täristää” voimakkaasti liikkeelle lähdettäessä, ja kun painoi kaasua, niin vauhti ei kasvanut, vaan vaihteisto alkoi pitää vieläkin pahempaa ääntä. Auto vietiin hinausautolla Sapomaan.

4 Autosta on ”onnettomuuden” aikana irronnut yksi rengas. Onko se ”onnettomuuden” syy vai seuraus?.  Syitä voi olla tietenkin muitakin, mutta kun Volvo (edes minun maksaessani työn) ei ole useista pyynnöistäni huolimatta suostunut tutkimaan asiaa tarkemmin, niin laukeamisen syy voi olla myös muualla.

Tässä vähän tarinaa siitä miten Volvo/Biilia ovat kovasti ”yrittäneet” löytää autossa olevia vikoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta onneksi paljon ”vähäpätöisimmät” toimijat ovat nämä viat autosta löytäneet. Kerroin kummallakin kertaa kun vein auton Biilian huoltoon työn vastaanottajalle auton täyden historian, runsain dokumentein ”höystettynä”.
 
Kävin kysymässä Volvopro:ta Tattarisuolla (paikan vetäjä K Laine on tämän autoromuttamo huijarin hyvä kaveri) puutuvaa turvatyynyjärjestelmän koodiluentaraporttia ja nelipyöräsuuntauksen raporttia, niitä ei sieltä ”löytynyt”. Nelipyöräsuuntaus oli autotohtorin mielestä pielessä (katso alempaa), ja mitä ei rungon mahdollisen kierouden takia välttämättä edes saa kohdalleen. Autolle ei ole tehty ns. rungon mittausta, auton kulmissa olevista mittapisteistä mittaamalla saadaan selville onko auton runko vääntynyt. Tämä on kuitenkin ehdoton toimenpide näin vakavasti vaurioituneen auton kohdalla. K Laine tuli kuitenkin pyynnöstäni katsomaan mikä autossa mättää, hän ei tajunnut heti että kyseessä oli ”huijarikaverinsa” ”korjaama” auto. Auton moottori kävi tyhjäkäynnillä, sitten alkoi tulemaan mahdollista vikalistaa: ”Iskunvaimentimen ylälautanen vaurioitunut, ohjausakselin vaimennuskumi ei ole paikoillaan, moottorin kiinnityskohdat siirtyneet, vetoakselin kolina ja tärinä”. Kaikki tämä moottorin käydessä tyhjäkäyntiä paikoillaan, pieni koeajo vain vahvisti vikalistan.
 
Ostin autoon uudet vanteet ja renkaat (poissuljin renkaiden/vanteiden aiheuttaman tärinän) ja vein auton Hakuninmaan Autotohtorille, sain sieltä viikossa pitkän listan alustassa mahdollisesti olevista vioista: Vasen sisempi vetonivel vuotanut rasvaa / välyksellinen, auto täristää oikealle käännettäessä, vasemmanpuoleisen alatukivarren helojen kumissa repeämiä, nelipyörä suuntaus virheellinen, vaihdelaatikon päädyssä kosteutta (vaatii jatkotutkimusta), ohjauspyörä vinossa ajettaessa suoraan
 
Ajoin autotohtorilta suoraan Kaivokselan Biiliaan, kerroin jälleen auton historian ja jätin kopion Autotohtorin raportista ja nipun muita asian tiimoilta kertyneitä dokumentteja. Tulos= ”Koeajo katso ajokaavio tripp = > vetoakseli ? vas. todettu Autotohtorilla – tehdään arvio ensin – oirekoodi 12.8 A, selite: välitärinä =>voimansiirto => vaihteisto => käsivaihteisto => alustanivelet, vetoakselit tarkastettu, auto kunnossa / tärinä tulee renkaista & vanteista”,   Siis aivan uusita sellaisista.

Vein auton suoraan Kaivokselan Biiliasta valtuutettuun Volvo huoltoon Tikkurilaan josta sain viikon kuluttua kirjallisen lausunnon alustassa olevista vioista/rikkinäisistä osista ja kustannusarvion (tuhansia euroja) asiantilan korjaamiseksi ”Etuakseliston vasemman alatukivarren sekä etummainen että takimmainen hela kulunut ja osin revennyt, vasemmassa sisemmässä ohjausnivelessä pieni välys, vasemman etuakselin sisempi nivel väljä, oikeasta vetoakselista puutuu täysin päittäisvälys, vetoakseli on liian tiukka. Joko nivel/nivelet on viallisia tai eivät ole oikein paikoillaan. Vetoakselia ei ole irrotettu eikä siis varmistettu, kumpi asia liiallisen tiukkuuden aiheuttaa, moottorin pohjamuovi rikki, ilmasuodatinkoteloita puuttuu imuilman tuloputken suulake”.

Tavarantarkastuksessa hiukan myöhemmin todettua: ”Alustassa todettiin että vasen vetoakseli oli pahasti väljä. Vasemman alatukivarren helat olivat pahoin kuluneet ja kumi osin revennyt irti. Ajossa auto tuntui kuitenkin mieluummin 200 tkm ajetulta vanhalta taksilta kuin 27 tkm ajetulta yksityiskäyttöiseltä henkilöautolta”.
 
Tässä ”ehdollisen korjauksen” ehdot. Mutta kun IF ei näitä ehtoja sopimansa vastaisesti Sapomalta vaatinut, niin Hiekkaranta voi korjata auton täysin ala-arvoisesti/lain vastaisesti ja palauttaa liikenteeseen ”tutun” katsastuskonttorin kautta, Näin korjattuja liikkuu Suomen tiellä nykyjään kymmeniä.

Ehdollisen korjauksen korjausehdot, joita myös pitäisi tarkasti valvoa (katsastuskonttorit) korjaustyön aikana. Proseduuri on poimittu Trafin sivuilta ja koskee kaikkia autoalan toimijoita mm. kaikkia vakuutusyhtiöitä.

- Korjaustyö on tehtävä asianmukaisesti ja hyväksyttävin työmenetelmin. Erityisesti turvarakenteiden sekä turvavarusteiden toiminta ja ominaisuudet on palautettava vauriota edeltäneelle tasolle.

- Korjaukseen käytettävien varaosien alkuperä on tarvittaessa selvitettävä.

- Kun vakuutusyhtiö valvoo korjauksen, työ tulee tarkastuttaa vakuutusyhtiön määräämällä tavalla, sovitussa työvaiheessa ja viimeistään ennen maalausta ja ruostesuojausta.

- Mikäli ajoneuvolle on ilmoitettu valvontaehdoksi tarkastajan käynti, on ennen korjaustyön aloittamista aina otettava yhteyttä valvonnan suorittajaan.

- Korjauksesta, myyjän tai katsastuksen niin vaatiessa, on esitettävä hyväksyttävä korinmittauspöytäkirja ja pyörien asentokulmien mittauspöytäkirja.

- Ajoneuvon korin turvarakenteet ja turvavarusteet on korjattava maahantuojan antamien ohjeiden mukaisesti. Korjaustyö on tehtävä asianmukaisesti ja hyväksyttävin työmenetelmin. Turvarakenteiden ominaisuudet on palautettava vauriota edeltäneelle tasolle.

- Luovutusasiakirjat luovutetaan ostajalle kun valvottavien kohteiden tiedot on siirretty Trafin  tiedostoon tai/ja valvonnan suorittaja on hyväksynyt työn. Rekisteriotteen tekninen osa/jatko-osa saattaa puuttua luovutusasiakirjoista.

- Katsastusviranomaiselle on aina valvotun korjauksen kyseessä ollen esitettävä em. asiapapereiden lisäksi niiden yhteydessä saadut vaurioajoneuvon valokuvat.

Luulisi että vakuutusyhtiö IF/Volviassa tunnetaan em. käytännöt perinpohjin, onhan autovahinkokeskuksen (AVK) hallituksessa istunut jo pidempään IF:hin edustajana Lepistö niminen henkilö.

Sain ensimmäisen omistajan minulle antaman valtakirjan avittavana IF:tä kaiken dokumentaation autosta, se on hyvin sekavaa, osasta papereita on kaksi erillaista kappaletta, toisista puuttuu päiväys ja/tai allekirjoitus, jotku on päivätty yli puolivuotta lunastuksen jälkeen/Sapomalle myynnin jälkeen, korjauskustannuslaskelman ja kaiken kukkuraksi auton myyntilaskun Sapomalle 11 000 euroa, siis noin 50 % AVK:n silloisista hinnoista. Samalla valtakirjalla sain myös kaiken poliisille kertyneen materiaalin tapauksesta. Minulle onkin kertynyt jutusta lähes 100 dokumenttia sisältämä mappi.   

Sapoma ja Tattarisuon autokatsastus ovat myös aivan selkeästi rikkoneet asetusta, 1258/2002 kun Sapoma on asentanut ja Tattarisuon autokatsastus on rekisteröintikatsastuksessa hyväksynyt autossa olleet useat käytetyt/rikkinäiset osat. Autolla oli ajettu osien asennushetkellä noin 12 000 km, mikä käytännössä tarkoittaa että korjaustyössä olisi saanut käyttää vain uusia osia. Ja kun tämä ”toimintamalli” on koskenut suurta määrää Sapoman romuosilla korjaamia ”uudenkarheita” autoja, niin toimintaa voidaan pitää Sapoman ja Tattarisuon autokatsastuksen osalta ”jatkettuna ja törkeänä”. Herra Hiekkaranta ja rouva Lohilahti kuuluvat kummatkin alueen ”hyvä veli” (tai tässä tapauksessa ”hyvä veli tai sisko”) kuppikuntayhdistyksiin, joissa asiat on voitu sopia ”sisarusten” kesken. Rouva Lohilahdelta voisi hyvällä syyllä kysyä miksi hän on tällaiseen asetuksen vastaiseen toimintaan ylipäätään alentunut ja mitä etua hän on siitä saanut, taloudellista vai jotain muuta?.

Katsastusmies I Kuronen (Tattarisuon autokatsastus) myös totesi minulle lakonisesti. ”tällaisiahan nämä Sapoman autot ovat aina olleet” = uudehkot kolarista korjatut vakuutusyhtiö IF:tä Sapomaan myydyt autot ovat olleet täynnä käytettyjä rikkinäisiä osia, eli jo yksin tämä lausunto kertoo ”kaiken”. Lisäksi hän pyysi minua katsomaan ”viistosti” auton vasenta kylkeä, kylki oli aivan ”laineilla” ja ovi oli asennettu paikoilleen ”väkisin”. Kuronen sanoi minulle että peltityö on tässä autossa tehty todella ala-arvoisesti.

Asetus vaurioituneen ajoneuvon kunnostamisesta ja ajoneuvon kokoamisesta osista.  Asetuksen voimassaolon on vahvistanut minulle Osaston johtaja Toni Pallaspuro Trafista.

Asetus  1258/2002  4 §:lä  ”Vaurioituneen ajoneuvon kunnostaminen tai ajoneuvon kokoaminen osista tulee suorittaa huolella käyttäen vähintään kunnostettavan tai koottavan ajoneuvon ikää ja kuntoa vastaavia varaosia. Kunnostetun tai kootun ajoneuvon lujuuden tulee vastata samanikäisen, vaurioitumattoman ajoneuvon lujuutta.”

[Jouni Halinen]

OSA 3    eivät mahtuneet yhteen kommenttiin

OHY-678 ensimmäisen omistajan MLE:n kirjallinen lausunto tapahtuneesta.
  
”Mun täytyy vain ihmetellä, ettei tuo asia ole edennyt puuta pitemmälle. Etkös sinä saanut sieltä Orimattilan poliisilta sitä kuulustelu pöytäkirjaa, minunhan piti laittaa se valtakirjakin sinne että saat ne paperit sieltä ja myös kaikki jutun paperit Volviasta. Minulla ei kyllä ole tuohon paljon lisättävää autohan oli ollut kaksi viikkoa ajamatta ennen kuin kyseisenä päivänä lähdin Padasjokea kohti ajamaan. Turvatyynythän siinä ohitus kaistalla 120 vauhdissa laukesivat. Olin just siinä hirvikuilun kohdalla menossa jossa on ne rautakaiteet. Autosta lensi vasen etupyörä ja minä raahauduin sitä kaidetta pitkin, En pystynyt ohjaamaan autoa, koska en nähnyt mitään, koska turvatyynyt olivat lauenneet. Olen sen verran pieni 152 senttiä että turvatyyny peitti koko kasvot. Auto raahautui noin 200 metriä ilman renkaita. Siitähän lähti tukivarsi tai joku tanko irti tai poikkesi, en enää muista mikä. Minua ei syytetty liikenteen vaarantamisesta”.

Hän on ilmoittanut minulle myös suullisesti, että takana tullut autoilija totesi, ”onnettomuuspaikalla” hänelle ja poliisille, että edellä kulkenut auto lähti äkisti heittelemään kaistallaan vailla minkäänlaista törmäystä, tämä on myös kirjattu poliisin esitutkintaan (häntä kuultiin todistajan asemassa tässä jutussa). Valmis poliisitutkinta myös päättyi samaan tulokseen, eli että kysymyksessä on poliisinkin mukaan autoon tullut tekninen vika, eikä ns. normaali suistumisonnettomuus, eikä MLE näin ollen syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.
 
Tämän kallistuksenvakaaja/raide/tukivarsi/tanko eli ”jokutanko” asian kertoi MLE:le Autosalpa Oy:n (Valtuutettu Volvo-huolto) K Salminen, Hän ihmetteli ääneen miten sellaista on voinut tapahtua, se oli hänestä täysin poikkeavaa ja omituista. hän vahvisti asian myös minulle. K Salminen teki autolle myös ns. korjauskustannus laskelman. Se oli noin 26 000 euroa, eli näin paljon korjaus olisi tullut maksamaan jos se olisi tehty laillisin keinoin. Tämän ”jokutanko” tiedon MLE myös ilmoitti suullisesti ja vahinkoilmoituksessa IF/Volvialle

Auton ohjaustuntuma oli myös tavanomaisesta poikkeava ennen ”onnettomuutta”, 3 eri ihmistä kokeili autoa ennen ”onnettomuutta”, ja totesi asiantilan. Auto oli tarkoitus viedä tämän takia huoltoon viikonlopun jälkeen, mutta sitä ei siis ehditty tekemään.

Aika ”hampaatonta” on myös Trafin touhu, minua ovat siellä ”pomputtaneet” 5 eri ”päällikköä” edestakaisin, minkäänlaista. apua en ole sieltä saanut, he ovat Yksikönpäällikkö Eerik Asplund, Osastojohtaja Toni Pallaspuro, Tarkastaja Tuomas Peltokangas, Tarkastaja Tatu Siivonen ja Erikoisasiantuntija Teemu Toivanen (yhteystiedot alla)

Trafin sivuilta kopioitua ”sanahelinää”.

”Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on turvaamassa jokapäiväistä liikkumistasi. Trafi toimii usein taustalla niin, että et välttämättä huomaa saavasi palvelua Trafista. Trafi pitää mm. huolen, että saamasi opetus autokoulussa on laadukasta ja että kuljettamasi ajoneuvo täyttää turvallisuus- ja ympäristövaatimukset. Trafin asiantuntijat ovat mukana valmistelemassa sekä EU- että kansallisen tason säädöksiä”.

Kun Sapoma Oy / Seppo Hiekkaranta on myynyt näin korjattuja autoja kymmeniä, niin eikö herra Hiekkarantaa voi täydellä syyllä kutsua pahemman luokan huijariksi, ja kaikkia muita asiaan osallisia IF/Volviassa ja Tattarisuon autokatsastuksessa avunannosta näihin huijauksiin. Eli eikö sitä voi sanoa petokseksi (päälle vielä lain 1258/2002 4 § rikkominen) jos myyt auton jonka ostohinta + korjauskustannukset kustantaa enemmän kuin vastaava uusi auto, ja silti auton jälleenmyyntihinta on huomattavasti alhaisempi kuin vastaavan kolaroimattoman auton.

Herra Hiekkaranta on ollut myös Suomen autoromuttamo liiton (SAL) puheenjohtaja, eli jos pääjehun moraali on tätä tasoa, niin mitä se on liiton rivijäsenillä. Ihmettelen tätä asiaa myös sen takia, että miksi hän on yleensä lähtenyt harjoittamaan tällaista ”autonraatojen” täysin moraalitonta ja lainvastaista korjaustoimintaa, koska hän on muuten alallansa ansioitunut, saanut mm. tasavallan presidentin myöntämän ympäristöneuvoksen arvonimen, ja hänen jo 70 luvulla perustamansa Sapoma Oy  http://www.sapoma.fi/www/   on alansa ehdotonta huippua.

Hän on ollut myös vahvasti vaikuttamassa romuautojen kierrätyslainsäädäntöön Suomessa. Eli vain yksi liiketoimintasektori tuntuu menneen pahasti pieleen. Tai kyllä minusta hieman ”hämyiseltä” tuntui myös se Hiekkarannan harjoittama liiketoiminta, jossa hän romutti ”yksinoikeudella” Helsingin kaupungin katujen varsilta keräämiä autonraatoja, vuositasolla useita tuhansia. Käsitykseni mukaan Sapoma ei maksanut näistä autoista (ainakaan ”suoraan” kaupungille) mitään, kaupunki myös kuljetti kustannuksellaan ko. autot Sapomaan, hyvässä lykyssä kaupunki vielä maksoi tästä, Hiekkaranta rakensi samoihin aikoihin myös ”pramean” saunaosaston romuttamonsa toimitiloihin, tämä kertoo omalta osaltansa miten homma on mahdollisesti hoidettu.

Tämä liiketoiminta nosti kuitenkin Sapoman liikevaihdon ja liikevoitto %:tin tolkuttoman korkealle tasolle, lähes 50 %:tiin liikevaihdosta, tämä vuoden 2008 paikkeilla, kun Kiina veti kaiken mahdollisen metalliromun, ja hinta oli sen mukainen. Lisäksi tuloja kerrytti kaikista romutukseen menevistä autoista puretut myyntikelpoiset varaosat, jotka jälleenmyyntiin. Yksityiselle joka toi Sapomaan autonsa kierrätykseen, Hiekkaranta antoi kympin ostosetelin läheiselle Nesteelle. Myyntituotot (romumetalli +myydyt varaosat) olivat kuitenkin näistäkin autoista satojen eurojen luokkaa per auto, Lisäksi puretuista autoista otettiin polttonesteet talteen ja ne myytiin pimeästi eteenpäin.
Tänä päivänä nyky Sapoma varmaan hoitaa tämän metallien talteenoton kilpailutuksen jälkeen tehdyn (vuosi) sopimuksen perusteella?. Tämän voisi kuitenkin Helsingin kaupungin tarkastusvirasto tarkistaa, jotta asiat ovat näiltä osin nykyjään veronmaksajien edun mukaisessa kunnossa. Uskon näin kuitenkin olevan.
 
Netistä poimittua: HUOM: Tämä ei liity suoraan OHY-678 tarinaan, vaan kertoo kolariautojen problematiikasta ns. yleisellä tasolla. Lisään tähän myös pienen historia osion 80 luvulta.

”Auton kasaaminen kahdesta eri autosta on havaittavissa altapäin pohjaa tutkimalla ja hitsaussaumoja etsimällä, hitsaussaumoja kannattaa etsiä myös sisältä mattojen alta. Konehuoneesta voi tarkastaa, pitävätkö runko- tai valmistusnumerot yhtä rekisteriotteen kanssa. Korjatuista kolariautoista liikkuu hurjia juttuja. Yksi niistä kertoo tapauksesta, jossa kolaroidun auton turvatyyny on korvattu betonilla, mutta turvatyynyn merkkivalo toimii kuten pitääkin. Itse tiedän myös tapauksen, jossa lauenneen turvatyynyn paikalle on laitettu pelkkä vastus ja merkkivalo on antanut ymmärtää, että tyyny toimii normaalisti”, kertoo vakuutusyhtiöiden lunastamia kolariautoja korjattavaksi myyvän Autovahinkokeskuksen tekninen asiantuntija Tomi Mauravaara. ”Esimerkiksi turvatyynyn toimivuutta tavallinen ostaja ei millään pysty varmistamaan: se selviää vain auton purkamisella”, Mauravaara sanoo. ”Lunastukseen menneet autot poistetaan aina rekisteristä ja kun ne halutaan korjauksen jälkeen takaisin liikennekäyttöön, pitää ne rekisteröinti katsastaa uudestaan”. Mauravaaran mielestä kolariauton ostaminen ei välttämättä ole huono ostos, jos tietää sen historian.
Jouni Halisen välikommentti: Edellä olevan johdosta minulle heräsi epäilys, josko OHY-678:sa on kuljettajan turvatyynyä ollenkaan, faktaa: siihen ei ole tehty turvatyynyjärjestelmän tarkistusta korjauksen jälkeen ollenkaan, ja varoitusvalo palaa nytkin, ja vikakoodien luenta antoi ”väärän” tuloksen ”kuljettajan turvatyyny lauennut”, Olen kuullut, että nykyjään kätevin, helpoin ja halvin tapa ”korjata” kuskin turvatyyny on korvata se uretaanilla, muut turvatyynyt voi jättää ”kylmän rauhallisesti” kokonaan asentamatta, ja laittamalla yllä olevan mukaiset vastukset hämäämään SRS järjestelmää.

”Mitään virallista tietoa Suomen maanteille palanneista korjatuista kolariautoista ei ole. Autovahinkokeskuksen kolariautojen myyntitilastojen perusteella voisi päätellä, että niitä on tuhansia. Osa korjatuista kolariautoista on tuontiautoja. Hiljattain tuli vastaan Saksasta tuotu niin sanotusti parempi auto, joka jätti omistajansa kerta toisensa jälkeen tien päälle. Ostohetkellä suomalaisella omistajalla ei ollut sen kolarihistoriasta mitään tietoa. Itse en ostaisi minkäänlaista kolariautoa”, sanoo Autoliiton Turvapalvelut yksikön päällikkö Jonne Luomala.

”Kun kolariauto myydään meiltä eteenpäin, varmistamme, että ne saatetaan turvallisesti liikenteeseen. Kunnostuksen osalta laitamme korjaajalle ehtoja erityisesti turvarakenteiden osalta, Koritekniikan kehittymisen myötä korjatun kolariauton tunnistaminen on yhä vaikeampaa. Suurin ongelma ovat kolariautot, joita vakuutusyhtiöt eivät lunasta: ne korjataan usein niin, että korjauksesta ja kolarista ei jää mitään merkintää rekisteriotteeseen”, sanoo Autovahinkokeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Isotalo.

Ajoneuvojen kolarikorjauksen historiaa 30 vuoden takaa, Tapahtuuko tätä nykypäivänä?, siitä minulla ei ole mitään tietoa, mutta niin kuin Tomi Maulavaara ylempänä totesi ”Korjatuista kolariautoista liikkuu hurjia juttuja”.

Näinhän voidaan toimia vielä nykyjäänkin ”Suurin ongelma ovat kolariautot, joita vakuutusyhtiöt eivät lunasta”, Ilkka Isotalo AVK.

Autot ovat nykyjään kuitenkin täynnä erinäisiä tunnisteita, esim. etäluottavia siruja ja autojen osissa on usein myös viivakoodit ja auton tietokoneisiin on ”piilotettu ”auton ”sotu-tunnus”, joista tiedoista pystyy jäljittämään auton historian hyvinkin tarkasti. Joten homma on nykyjään selkeästi hankalampaa. Tähän taitaa kyllä olla katsastuskonttoreilla/Trafilla tänä päivänä hyvin vähän kykyä ja resursseja, ja tuskin suuremmin halujakaan. Tarvitaan varmaan ensin poliisilta vahva epäily, ennen kuin asia johtaa tarkempaan tutkintaan.
 
Tämä hommahan ”pelitti” ainakin takavuosina niin, että ostettiin (yksityiseltä) ensin ns. ”auton paperit”, kyseessä oli pahoin vaurioitunut Suomen autorekisterissä oleva uudehko auto jota vakuutusyhtiö (yllä olevaan viitaten) ei ollut syystä tai toisesta (esim. rattijuopon auto, tai Kaskoton auto) ollut lunastanut, ja joka oli kuitenkin totaalisen korjauskelvoton, ja täten edullinen ostaa. Olivat kuulemma halvempia ”yksityiseltä” (kilvellisenä) ostettuna (vrt. IF Sapoma kauppa), kuin vastaavat ”aihiot” maksoivat silloisessa AVK:sa, joista ostettujen autojen samanlainen ”rakentelu” silloisten löyhien säädösten takia toki myös onnistui. AVK:ta ostetut autot olivat kuitenkin poistettu rekisteristä = ”2 Kilpisellä” oli silloin(kin) vähäisempi jälleenmyyntihinta.

Seuraavaksi ”tilattiin” alan miehiltä samanlainen auto (jopa väriä myöten), eli ostettiin ns. ”auton tekniikka”. Auto käytiin sitten varastamassa jostain, usein toisesta Pohjoismaasta, mutta myös muualta Euroopasta. Auto ajettiin sitten ”aihion” kilvillä (maatunnus= SF piti myös muistaa vaihtaa) Suomeen jonnekin teollisuushalliin. Rajoillakaan autoon ei kiinnitetty sen kummemmin huomiota, olihan auto aivan vastaava kun suomalaisessa rekisteriotteessa luki, ja pari lasta takapenkillä kuulemma vielä ”sujuvoitti” rajojen ylitystä. Vaikka poliisi olisi auton tienpäällä pysäyttänyt ja rekisteriotetta vilkaissut, niin tuskin se olisi johtanut tarkempaan syyniin. Ainoa asia josta juttu olisi selvinnyt tienpäällä, oli autossa ollut väärä valmistenumero. Mutta jos kuskin kortti oli kunnossa, ja ”vaimo ja lapset” istuvat autossa, niin poliisi olisi toivottanut vain hyvät ”päivänjatkot”.  
 
Kuulin myös tapauksesta jossa auto oli ”varastettu” (virtalukkokin säilyi ehjänä) Ruotsissa sulassa sovussa sen Ruotsalaisen omistajan kanssa, ja jolleka vakuutusyhtiö oli maksanut siitä korvauksen, ja hän maksoi sitten varkaille sovitun korvauksen auton ”hävittämisestä” =viennistä pois maasta (Suomeen).

”Aihiosta” ”rälläköitiin” sitten se/ne osa(t) irti missä oli(vat) auton valmistenumero(t), ja ne liitettiin varastettuun autoon. Usein ne olivat ns. rintapellissä (moottoritilan/ohjaamon välinen seinämä). 80 luvun Bemareissa ne olivat ainakin minun muistaakseni kätevästi kuljettajan oven alla olevassa palkissa. Lattiaverhoilun alle vaihdettiin sitten puolen metrin palkinpätkä, jossa oli Suomen rekisterissä olevan ”aihion” valmistenumero.

Loppu ”aihio” laitettiin talteen seuraavan projektin ”varaosalähteeksi”, tai siitä myytiin ehjät osat markkinoille, ”katetta” siis syntyi siitäkin. Jäljelle jäänyt ”puhdas” metallikori piti käsitellä niin, että siitä ei pystynyt havaitsemaan puutuvaa puolen metrin palkinpätkää tai rintapeltiä. Käytännössä kori polttoleikattiin pieniksi paloiksi, jotka toimitettiin sitten metallinkierrätykseen.

Jos ”aihiossa” oli vielä mallisarjan tehokkaampi ehjä kone (esim. sarja BMV 318>320>323>325), niin sekin saatettiin vaihtaa, varastetun auton takaluukusta (esim. 318) irrotettiin mallimerkintä, ja korvattiin 325 merkinnällä. joskus myös korin ulko/sisä puoleisia ns. ”Facelift” osia vaihdettiin, jotta (esim. 318:ta) auto oli myös ulko/sisä puolelta (esim. 325:sen) oloinen, näin moottorin numero myös säilyi oikeana.
Silloin(kaan) ei isommin tarkisteltu katsastuksessa moottorin numeroita, ja lisäksi silloiset katsastusmiehet olivat varsinaisia ”seteliselkärankaisia”, joten moottorin numeroilla ei ollut suurta merkitystä. Samoin varastetun auton rikkinäinen virtalukko vaihdettiin ”aihion” ehjään virtalukkoon, se saatettiin vaihtaa myös heti varastamisen jälkeen. Vielä päälle matkamittarin ”säätö”, ja ei muuta kuin ilmoitus Hesariin,

Näin Etelä Suomalaisessa teollisuushallissa 80 luvulla kaksi tällaista 300 sarjan Bemaria, Kummatkin olivat ”papereiden” mukaan 1/ 2 vuotta vanhoja, autot olivat uudenveroisen näköisiä, toinen oli viininpunainen ja toinen valkoinen, Varastettu auto saattoi tosin olla vanhempaa ”samankoppaista” vuosimallia, eli tässä saatettiin myös vedättää ostajaa.

Auton ”korjanneella” henkilöllä oli aivan laillisesti toimiva autoalan yritys, joka harjoitti pääsääntöisesti aivan tavallista laillista autokauppaa. Hän ei tehnyt muuta rikollista kuin vaihtoi osaan autoista pajanpuolella valmistenumerot, josta hänen oli kuitenkin lähes mahdotonta jäädä kiinni. Nämä ”muutostyön” läpikäyneet autot taidettiin myydä kuitenkin bulvaanien (yksityishenkilöiden) avulla (pimeästi) eteenpäin. Myytävä auto saattoi olla siis Esim. BMV 325 i vm. 1985, ajettu 12 000 km mutta todellisuudessa se oli Routsista varastettu  BMV 318 vm 1982. ajettu 108 000 km

Auton varastaneet henkilöt taas olivat todellisia ammattirikollisia, pieni oli heilläkin riski jäädä kiinni, rikokset kun vielä usein tehtiin 2:sa eri maassa (esim. Suomi/Norja). Mutta virallisesti heillä ei ollut mitään tekemistä ”autokauppiaan” kanssa. Hyvässä lykyssä ”aihioautoa” ei ollut nähnyt ”mällin” jälkeen yksikään viranomainen, ja jos varastettuun autoon vaihdettiin kaikki valmiste/sarjanumerot, niin sen ajan viranomaisten ”tietotekniikalla” oli täysin mahdotonta selvittää mistäpäin Eurooppaa auto oli varastettu.

Mutta kun tapauksesta on jo 30 vuotta ja asianomainenkin on kuollut jo 90 luvulla, niin ei tästä tämän enempää. Nykyjäänhän tällaisen voi todeta laitteilla, joilla mitataan mm. spakkelikerroksen paksuutta, käsittääkseni muutakin kehittynyttä tekniikkaa löytyy.

Tällä hetkellä olevien tietojen mukaan Autoromuttamo Sapomassa Oy:sä tai siis SH-Invest Oy:sä (Seppo Hiekkaranta) ei ole harjoitettu tällaista rikollista liiketoimintaa, mutta varmahan siitä ei voi olla. Kun ottaa vielä sen huomioon, että autoromuttamot ovat (olleet) oiva kulissi harjoittaa ko. rikollista toimintaa, niihin kun on kautta maailman sivu vastaanotettu ”sopivia” ”aihioautoja” suuria määriä.

Mutta ehkä joku Hiekkarannan liiketoimet (1977 -2014) takavuosilta paremmin tunteva henkilö voi valottaa asiaa enemmän. Asiasta voi soittaa minulle tai lähettää S-postia. Yhteystietoni ovat alla. Myös kaikki muut jotka kokevat tulleensa Seppo Hiekkarannan huijaamaksi voivat olla minuun yhteydessä, hänellä on omaisuutta sen verran runsaasti jäljellä, että siitä on mahdollista saada korvauksia varmennettujen huijausten perusteella, vahingonkorvauslain 10 vuoden vanhenemisajan puitteissa.

Jos tämän näköinen henkilö siis yrittää myydä sinulle autoa Haka-niementorin nurkilla, niin neuvoisin miettimään kahdesti,

Tässä pitäisi olla tämän huijarin kuva, ei kuitenkaan kopioidu tänne.
 
 ja Renault ja Volvo merkkisiä autoja pitää varoa vielä erikseen.
    
Palautetta asian tiimoilta voi laittaa suoraan asiasta tietäville henkilöille.

SH Invest Oy (Sapoma)   seppo.hiekkaranta@saunalahti.fi          0400 402102

Volvolle     thomas.hallback@volvocars.com    Puhelinvaihde:    (09) 504 451

eila.lohilahti@tattarisuonautokatsastus       040 5105499

Vakuutusyhtiö IF:le          eero.heini@if.fi    105142404

erik.asplund@trafi.fi       toni.pallaspuro@trafi.fi     tuomas.peltokangas@trafi.fi

tatu.siivonen@trafi.fi      teemu.toivanen@trafi.fi      Trafin vaihde 029 534 5000

Jouni Halinen             ifhuijaa@gmail.com             044 0969196
    

[Esa J. Rintamäki]

Kyllä. Minua on kusetettu. Osuutta oli myös omalla tietämättömyydelläni.

Lehtisaaressa oli aikoinaan Välisalo Motors - niminen pieni ja surkea autokauppa. Vaihdoin siellä punaisen '82 Honda Civic Hatchbackini valkoiseen '83 Honda Civic Wagoniin. Kuinka ollakaan, Välisalo EI OLLUT Wagonia tikkurilalaiselle isolle autokaupalle (joku Bilia, tai mikä ihme Hoppa-Foortikauppa?) maksanut.

Siten en saanut Wagonin rekisteriotetta mukaani, ennenkuin se postitse tuli parin kuukauden perästä. Sitä ennen olin vittuillut (tai joutunut vittuilemaan) autokaupan johtajalle puhelimessa pari kertaa (hoitaisitte oman osuutenne!).

Juuri tällaisesta syystä puuttuvasta rekisteriotteesta Karpokin jossain ohjelmassaan mainitsi. Ongelmia tulee esim. ratsiassa, kun et pysty todistamaan omistus- tai hallintaoikeuttasi autoosi. Saattaapa tulla moitesanoja autovaras - teemallakin.

[John Lindroth]

Paras kusetus onnistuu kun myyjä itsekään ei tiedä kusettavansa!

[John Lindroth]

Meitä kaikkia kusetetaan koko ajan paitsi autokaupassa myös median puolelta koska se ei itsekään  tiedä/Halua tietää vaan on omistajiensa ohjauksessa!

[Lasse Holopainen]

Tuo on kyllä totta.