Imurit (???) tai ejektorit (??) miten määritellään (?)

[Ilkka Hovi]

Nykyajan hektisessä menossa pakkaavat vanhat keksinnöt unohtumaan. Hyvä esimerkki on SFS 2864 standardin (Höyrykattilat vedensyöttö- ja kierrätyslaitteet) 2. painoksen ehdotus vuodelta 1985, jossa ei kelpuutettu imuria höyrykattilan syöttölaitteeksi. (Tuo standardi on korvattu vuonna 1991 standardilla 2864, rekisteröitävät höyrykattilat) Onneksi asia korjaantui, joten veturien höyrykattiloihin voidaan syöttää vettä kuten jo vuodesta 1858. Epätarkkuutta on myös imurin ja ejektorin määritelmissä. Ehdotan oheisia tapoja määrittelyä varten.

Yksinkertainen määritelmä käyttötarkoituksen mukaan
Imurilla syötetään vettä höyrykattilaan samasta kattilasta saatavan höyryn avulla. Imurin englanninkielinen nimi INjector antaa vihiä toiminnan tarkoituksesta. (Tosin alkuperäinen nimi on ranskaa, L’Injecteur).
Ejektorilla taasen poistetaan ilmaa, vettä tai paineetonta höyryä jostakin tilasta tai astiasta. Siis  CD soittimesta tuttu EJECT – nappula toimii samankaltaisesti.

Monimutkaisempi määritelmä
Imurissa on kolme suppiloa, nimittäin höyrysuppilo, sekoitussuppilo ja painesuppilo. Höyrysuppilo ohjaa höyryn sekoitussuppiloon pienen avoimen välin yli. Sekoitussuppilossa höyry- vesiseos saa lisää nopeutta ja höyry lauhtuu suppilossa. Painesuppilossa veden nopeus pienenee ja paine kasvaa, jolloin syöttövesi voittaa kattilan paineen. Oleellista on höyryn lauhtuminen laitteessa.

Ejektorissa voi suihkuaineena olla höyry (esim ojaimuri veden imemiseksi höyryveturin vesisäiliöön), ilma tai vesi (veden imeminen vaikka rautatien hinausaluksen pilssistä). Oleellista on ettei virtauksen aiheuttama aine lauhdu laitteessa.

Laitteen tutkiminen
Ne, jotka haluavat määritellä laitteen imuriksi tai ejektoriksi voivat myös purkaa laitteen. (Borealiksen korjaamossa oli hyvä muistisääntö, ”kokemus kasvaa suorassa suhteessa rikottujen laitteiden arvoon”).  Imurissa on yllä mainitut kolme suppiloa ja imurin tunnistaa siitä, että höyrysuppilon ulostuloaukko on suurempi kuin painesuppilon sisääntuloaukko. (Entinen imuri voidaan koota).
Ejektorissa ei ole painesuppiloa. Sekoitussuppilon sisääntuloaukko on suurempi kuin höyrysuppilon ulostuloaukko (tai nimetään vaikka vesisuppilon kun käytetään vettä imua muodostamaan). (Huonosti toimiva ejektori voidaan koota).

Siispä, jos höyryveturissa ei ole mäntäpumppua tai korkeapainekeskipakopumppua, on veturissa imuri veden syöttöä varten ja mahdollisesti ejektori vesisäiliön täyttöä varten.

[Jussi Laukkanen]

Tämä ehdotus on hyvin looginen. Jos oikein tarkoituksesi ymmärsin, imuri (steam injector) on pumppu, jossa liike-energia syntyy höyryn lauhtumisen kautta ja ejektorissa liike-energia syntyy paine-eron kautta. Injektorissa höyryn paineella ei siis ole oleellista merkitystä varsinaisen pumppausenergian osalta ja ejektorissa taas juuri paineen avulla energia tuodaan pumppuun.
Suomalainen termi "imuri" on jotenkin epälooginen, sillä injektoripumppu toimii höyrykattilassa syöttöveden kattilaan tuuppaajana ja ejektoripumppua sen sijaan käytetään jonkin aineksen imemiseen jostain.

[Markku Blomgren]

Englantilaisissa höyryvetureissahan on molemmat, eli injektori kattilan täyttöön ja ejektori alipaineen tekemiseen jarrujärjestelmää varten (vanhemmat, lähinnä Mk1-sarjan vaunut). Joihinkin vetureihin on lisätty myös 'normaalit' (yli)paine jarrut ja ilmapumppu niitä varten. Sikäläisistä höyryvetureista löytyy myös hieman mystinen laite nimeltään 'exhauster' ja jos olen laitteen toiminnan ymmärtänyt, sillä pidetään alipainetta yllä jarrujärjestelmässä kun juna on liikkeellä.

Mainitaan nyt vielä, että vanhemmissa dieselvetureissakin oli aluksi alipainejarrulaitteet, siis vaunustoa varten, itse veturijarrun käyttövoimasta en ole sitten niinkään varma, olisiko ollut kuitenkin perinteiset ilmajarrut.

Monissa vanhemmissa höyryvetureissa oli veturijarruna höyryjarru jollainen löytynee ainakin Leenasta ja kaikista kapearaidehöyryistä (myös 600mm?)

[Reino Kalliomäki]

Mm. Eskolan metsäradalla vesisäiliön täyttämiseksi käytettiin "sysäri" nimistä laitetta. Laudoista tehty "putki", jonka alapäähän johdettiin letkulla höyryä, putken pää laitettiin johonkin lammikkoon tai lähteeseen radan viereen, ja kas, vesi suorastaan ryöppysi ylös. Ejektori varmaankin, vaikka suppilo oli vähemmän tieteellinen.

[Ilkka Hovi]

Näppärä sovellus. Höyry kupli veden seassa ja sekoituksen tiheys pieneni jolloin hyvinkin vesi nousi pari kolme metriä. On voinut pitää jonkinmoista kurlausta.

[Esa J. Rintamäki]

Joissakin toisen maailmansodan aikaisissa mäntämoottorisissa hävittäjälentokoneissakin oli ns. ejektoripakoputket.

Muun muassa kuuluisassa Spitfiressä, jossa pakoputket kun muutettiin 3 x 2 - tyyppisestä 6 eri pakoputkeen per puoli (Rolls - Royce Merlin oli V - 12), tuli tällöin nopeudenlisäystä vähintään 6 kilometriä tunnissa, pakokaasujen reaktiovaikutuksesta (työntövoimasta) johtuen.

Messerschmitt Bf109:ssä oli sama periaate, E -, eli Emil - mallista alkaen.

Lentomoottoreissa ei esimerkiksi pakoäänien vaimennukselle ollut minkäänlaista tarvista, kuten vaikkapa nyt autoilla. Itse asiassa lentokoneiden rivimoottoreissa pakoputket olivat hyvin lyhyitä.

Tähtimoottoreissa ei yleensä tällaista sovellettu, lukuun ottamatta Focke - Wulf 190:ää, jossa pakoputket oli sovitettu "nippuun", rungon sivuille moottorin taakse.