Keskustelua autojen vioista

[Ville Mäki-Tuuri]

Paras vaihtoehto on kyllä se, että ei omista lainkaan autoa vaan taittaa matkat pyörällä tai joukkoliikenteellä. Maailmakin olisi ilmastollisesti paremmassa kondiksessa jos kimppakyytejä sekä joukkoliikennettä hyödynnettäisiin enemmän tai sitten jos taitettaisiin matkat pyörillä. Lisääntyneen autoilun, varsinkin tarpeettoman sellaisen myötä en yhtään ihmettele jos viimeiset pari talveakin ovat olleet täällä Lounais-Suomessa pituudeltaan hyvä kun kuukauden pituisia kun päästöt ovat saastuttaneet ilmakehän yhä lämpimämmäksi.

Ideaalissa haavemaassa toki. Itsehän joudun kuitenkin mm. ammattini puolesta useinkin matkustamaan täysin joukkoliikenteen ulottumattomissa oleviin kohteisiin mukanani takakontillinen isoa ja painavaa tarpeistoa. Parhaassa tapauksessa sitä rojua saattaa olla peräkärryllinenkin ja mukana vielä yhdestä neljään kanssamatkustajaa. Ja kun näiden reissujen siirtymät sattuvat vielä sellaisiin vuorokaudenaikoihin, jolloin joukkoliikenne Suomessa käsittää lähinnä pääradan yöpikajunat ja Helsingin yöbussit niin vaikeaksi menisi.

[[Tunnus poistettu]]

Maaseudulla, joukkoliikenteestä ulottumattomien etäisyyksien päässä asuvien tai töissä käyvien kohdalla ymmärrän kyllä tilanteen, että ei voi olla käyttämättä autoa. Valitettavasti tästä meidän yhteiskunnasta löytyy niitä valopäitä, jotka käyttävät autoa siitä huolimatta vaikka joukkoliikennettä olisi tarjolla ja vaikka kuinka lähellä tai sitten siitä huolimatta vaikka työpaikka olisi vain muutaman sadan metrin päässä.

[Joona Kärkkäinen]

Maaseudulla, joukkoliikenteestä ulottumattomien etäisyyksien päässä asuvien tai töissä käyvien kohdalla ymmärrän kyllä tilanteen, että ei voi olla käyttämättä autoa. Valitettavasti tästä meidän yhteiskunnasta löytyy niitä valopäitä, jotka käyttävät autoa siitä huolimatta vaikka joukkoliikennettä olisi tarjolla ja vaikka kuinka lähellä tai sitten siitä huolimatta vaikka työpaikka olisi vain muutaman sadan metrin päässä.

Pääkaupunkiseudullakin on monesti välttämätöntä kulkea työmatkaa autolla, etenkin jos työajat on muuta kuin kahdeksasta neljään. Minäkin kuljin Helsingin keskustaan autolla 30 kilometrin päästä kun tein vuorotyötä. Vaihtoehtona olisi ollut T- ja N junat joilla matkaa Keravalta olisi tullut 38 minuuttia ja vuorovälin ollessa harvahko. Valinta auton, korjaan renaultin hyväksi oli selvä. Lisäksi asemalta olisi kuitenkin pitänyt ajaa autolla kotiin.

[[Tunnus poistettu]]

Eiköhän sen jälkeen auton käyttöön tulisi pääkaupunkiseudullakin pakonomaista vähennystä jos siellä vaan otettaisiin Tukholman kaltaiset ruuhkamaksupisteet käyttöön. Vielä jos Tukholmaakin rajummat laskutukset laitetaan perään niin eipä ole autolla matkustaminen enää yhtä halpaa.

[Joona Kärkkäinen]

Eiköhän sen jälkeen auton käyttöön tulisi pääkaupunkiseudullakin pakonomaista vähennystä jos siellä vaan otettaisiin Tukholman kaltaiset ruuhkamaksupisteet käyttöön. Vielä jos Tukholmaakin rajummat laskutukset laitetaan perään niin eipä ole autolla matkustaminen enää yhtä halpaa.

Toivottavasti näin ei koskaan tule tapahtumaan.

[Oskari Kvist]

Paras vaihtoehto on kyllä se, että ei omista lainkaan autoa vaan taittaa matkat pyörällä tai joukkoliikenteellä...

Eiköhän sen jälkeen auton käyttöön tulisi pääkaupunkiseudullakin pakonomaista vähennystä jos siellä vaan otettaisiin Tukholman kaltaiset ruuhkamaksupisteet käyttöön. Vielä jos Tukholmaakin rajummat laskutukset laitetaan perään niin eipä ole autolla matkustaminen enää yhtä halpaa.

Jospa ei nyt sotketa liikennepolittista keskustelua autojen vioista ja niiden korjaamisesta keskustelemiseen. Liikennepoliittiselle keskustelulle on oma ketjunsa.

[Antti Rautiainen]

Ja aina kun puhutaan ruosteesta autoilussa se ei ole vika,se on seuraus käyttäjän huolimattomuudesta/aikaanasaamattomuudesta.
Ruosteen voi minimoida kun auto aivan uutena suojataan sitä vastaan ja vuosien karttuessa suojaus tarkistetaan ja korjataan.
Itsellä tuossa muutamat mallikappaleet kuinka vähän ruostuu kun on suojattu,moni samanikänen on JO paalattu vuosia sitten!
Jos nykyään ostaa käytetyn auton niin miten lie ruosteessa ovat? monessahan on galvanisoidut peltiosat ja muovia jokapaikassa??
Tuttavan poika osti ainakin vanhan farkkuvolvon ja pohja näytti ehjältä vaikka ajettu todella paljon,että ainakin siinä on kestäny pellit,näköjään pelkät ajokilsatkaan ei aina merkitse.
Olisko ollu jotain -95-99 vuosimallia...

[Teemu Saukkonen]

90-luvun Volvoissa onkin sinkitty kori ja muutenkin kestävä tekniikka.

[Jouni Halinen]

Laitetaan tämä tänne
”Ajamisen iloa” – Testaa tunnistatko nuoruutesi automerkkien mainoslauseet!
http://www.is.fi/autot/art-2000005217672.html   
Saksalaista laatua ja taloudellisuutta ! = Wartburg !. Fiat petojen sukua, susi jo syntyjään.

[Oskari Kvist]

Päivitetäänpä tilannetta nykyaikaan:

W124:ssä alkoi olla voimansiirrossa sen verran kroonista välystä, ja alle 500 tkm vielä kuitenkin mittarissa, niin päätin käyttö/harrasteautoksi hommata Lexuksen, IS300. 2JZ-GE VVT-i-koneella, sama kuin uudemmassa vapaasti hengittävässä Toyota Suprassa (mk4). 3:n litran suora 6 ja tehoja ei ole otettu kuitenkaan ihan hirveästi, 162 kW/220 hp. http://www.autowiki.fi/index.php/Lexus_IS_mk1

Ei ole mikään ekoauto, mutta ei ole tarkoituskaan olla. Matkassa syö 8,7 l/100 km ja kaupungissa noin 13, riippuen siitä miten antaa kenkää. Pääpaino tuossa on hyvässä ajettavuudessa ja ohjaustuntumassa. Esikuvaa on haettu BMW:n 3-sarjasta. Ja kömyähän tästä ei lähde, toisin kuin mersusta, joten keuhkot kiittävät. Bensakaan ei haise, kiitos kahden katin.

Varaosat on puolta halvempia mersuun nähden. Ja tietysti myös vastaavanlaisen BMW:n osat olisivat huomattavan paljon kalliimpia ja ei olisi niin luotettava. Ja vaikka onkin vähän "muovisempi" kuin mitä Mersu, niin vastineeksi siitä huomattavasti luotettavampi. Koska merkki on Toyotan brändi, niin tyypilliseen tapaan lähinnä ruoste on murhe.

Lexuksella on nykyisin mallistossaan kolmannen sukupolven IS300h -hybridi, joka onkin sitten ainut maahantuojan kautta tuleva malli, ei kuluta paljoa mitään (yhdistetty kulutus 4,2 l/100 km):
https://www.lexus.fi/car-models/is/is-300h/#Introduction

IS300h-Hybridissä ei ole muuta huonoa, kuin se että siinä on CVT-vaihteisto joka tarkoittaa sitä että se toimii kuin kuminauha. Mielestäni se on hiukan luonnoton ja eloton voimansiirtoratkaisu henkilöautossa.

Uusimmassa Lexus LC500h:ssa on onneksi tehty uusi Multi-stage-hybrid-järjestelmä, joka toivottavasti päivittyy neljännen sukupolven malliin: https://www.lexus.fi/car-models/lc/lc-500h/#Introduction

[Simo Virtanen]

IS300h-Hybridissä ei ole muuta huonoa, kuin se että siinä on CVT-vaihteisto joka tarkoittaa sitä että se toimii kuin kuminauha. Mielestäni se on hiukan luonnoton ja eloton voimansiirtoratkaisu henkilöautossa.

Ei siellä Tojotassa mitään perinteistä metallihihnaista variaattoria ole, vaikka tuntumassa samaa onkin.

Ennemmin kyse on sähköautomaisuudesta ja sellaisiksi autot ovat tulevaisuudessa muuttumassa.

[Esa J. Rintamäki]

Ollutkin erinomaisen hauskaa lukea kirjoittajien kokemuksia omista kalliilla rahalla ostetuista ja ylläpidetyistä "vikasimulaattoreista".

Omista autoistani sen verran, että esim. 1976 Saab 99 kiusasi sähkövioilla, rahaa piti kaataa, aina uudesta virranjakajasta alkaen. Sen pyörityshammasrattaastakin tuli ongelma, kun saatavilla ei ollut kuin manuaalivaihteisten mallia. Rovaniemen Scan-Autosta sitten löytyi kovan puhelinseksisession jälkeen automaattivaihteiseen kuuluva hammasratas, hammasluvuissa kun piti olla eroa! Ja posti kiidätti sen Espoon Scan-Autoon Länsiväylän varrella.

Oikein rakastettava saabismi oli penkkien väliin sijoitetun virtalukon pohjan meneminen oikosulkuun. Osan vaihto vaati erikoistyökalun ja varaosaa sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. No siitäkin selvittiin. Niin ja onneksi 1976-mallin sähköflektin moottori oli lähisukulainen 1977-mallin flektinmoottorin kanssa. Ja taas vörkki. Onneksi Autovahinkokeskuksestakin jotain sai ostettua: kourallisen käynnistysvirtapiirin releitä lottorivin ja munkkikahvin hinnalla. Lampunpesin-saabismikin toimi kuin junan vessa.

Harvoin olen kokenut sellaista keskisormimetsää, kun yhtenä pääsiäisenä Kotkasta Helsinkiin ajettaessa jännitteensäätäjä riehaantui antamaan ylivirtaa oikein Porvoon mitalla. Kolme paria ajovalonpolttimoita noin 150 km matkalla kului ja paloi, eikä sekään riittänyt. Sillä virralla olisi saanut vaikka Kaalihäkki-Sr1:n vauhtiin!

Saabin kori oli oikein hyvä, moottori iskussaan 2:lla juuttuvakurkkuisella kaasuttimella (- mitä, onko sellaistakin aikaa eletty, kun ruiskua EI OLLUT?). Automaattivaihteisto Borg-Warner 35 (3-vaihteinen) oli täysin ongelmaton ja toimi kuin unelma. Opaalinvihreä auto erottui kyllä hämärässäkin parkkipaikalla tuskanpunaisten Rutinoffien seasta!

Poliiseilla ja armeijalla oli ollut lievästi sanottuna ikävyyksiä omien automaatti-99:iensä kanssa. Eräskin merivoimien 99 ei päässyt kuin noin 10 metriä merivoimien esikunnan pihalta kadulle, kun tomaatti meni jumiin. Pääsivät vain pakilla pois ja varusmieskuljettajalla kylmä rinki siellä, minne aurinko ei paista, pelätessään herra kommodorin ja herra vara-amiraalin närkästymistä tapahtuneen johdosta.

Molemmat Sivikki-Hondat, 1982 Hatchback ja 1983 Wagon, olikin kelpo pelejä, kunhan vain vaivautui huollot tekemään/teettämään ajallaan. Vehon eli Vellihousun varaosahinnoittelu oli törkeän silmitöntä ja palveluasenne heillä oli heittänyt kuperkeikkaa: minun piti pyytää anteeksi omaa olemassaoloani, kun vaivauduin herroja varaosajumalia vaivaamaan omilla viheliäisillä maan matosen pyyteilläni.

Lada 2104 oli elämys! Uusi "auto" takuineen jne. Ei siihen hintaan saanutkaan läntistä/japsia muuta kuin jotain pikkiriikkisiä päälle puettavia pilailuvälineitä. En tiedä että oliko asiassa sitten lievää masokismia, kun punainen 2104 näytti välillä olevan kanssa-autoilijoille kuin punainen vaate lautapäälle naudalle. Virranjakajan yläpään laakerin heltiäminen ja sen aiheuttama sytytysajoituksen totaalisekoaminen hoitui takuuna, huh!

1990 Toyota Liteace-paku olikin sitten hyvä, paitsi että istuinergonomia oli suunniteltu jaappanialaisen vakioapinan anatomian mukaiseksi. Pitkillä matkoilla piti välillä hoitaa kaasupedaalin käyttö vasemmalla jalalla, oikea tuli kovin kipeäksi. Eikä Biltemalla enää ollut sitä sopivaa vakionopeussäädinlaitetta myyntiohjelmassaan. Pakoputki meni takuuseen, kun ensimmäisen kerran katsastettaessa mittaustulos juorusi reiästä ennen äänenvaimenninta. Kiva auto siirtolapuutarhamökin omistajalle, rojut mahtui hyvin berninpaimenkoiran ohella. Vaivaton pidettävä. Monet junakuvausmatkat hoitui sillä.

1993-mallin 1,6 Corolla Wagon, 1996 ostettuna ei suinkaan paha ollut. Pyöräkulmat vaan piti säädättää kohdalleen ja lievää taipumusta jälkikäyntiin pitkän matkan jälkeen - pikkujuttu! Sen bensanielun jätin ihan mielelläni exälle, kun lusikat meni jakoon.

No niin, oikeastaan kaikki nämä takkuamiset tekevätkin elämästä mielenkiintoista, eihän siitä nyt mitään tulisi jos kaikki sujuisi kuin pissi miestenvessan kourua pitkin!

[Jukka Viitala]

Ensimmäinen ja viimeinen Toyotani oli 2007 Auris D-CAT. Ostettiin silloisen vaimon kanssa molemmille samanlaiset, hänelle tosin karvalakki 1,6. Vaimon auto oli tehty Japanissa ja mulle tuli britti. Eron huomasi heti kun kurkkasi takaluukun maton alle, japsissa oli kittiä vain saumoissa viivasuorin vedoin, britissä roiskeita siellä täällä ja jälki kuin Morris Marinassa. 3 vuotta wanhana diesel meni vaihtoon 210000 ajettuna ja bensa on kaiketi vieläkin käytössä.

Piristäviä vikoja:

Auto muuttui eka kesänä kosteaksi ja lopulta apukuskin matto kellui vedessä. Auriksen pohjapalkit ovat sisäpuolella, joten vettä tosiaan riitti koko 5 cm paksun rakenteen täydeltä. Homettakin. Useamman korjaamokäynnin jälkeen vika löytyi, tuulilasin oikea ylänurkka oli irti liimauksestaan, joku oli unohtanut tehtaalla fish & chipsit tuulilasin päälle.

Umpioita vaihdettiin 6 kpl takuuaikana, xenonin ballast posahti tämän tuosta ja koko umpio vaihtoon. Eipä ollut kiveniskemiä.

Jarrut nalkissa vähän väliä. Samat Boschit kuin Passatissa. Toimivat vasta kun käskin hiomaan jäysteet pois paloista ja käyttämään reilusti kuparirasvaa, satuin näkemään kun uutta palaa asennettiin vasaroimalla (!)

D-CAT -systeemin tukkeutuminen. Korjasin itte kun eivät osanneet, yx pilli tukossa. Säästyi 1400, olisivat vaihtaneet koko hässäkän asevelihintaan. Saatanan tunarit.

Moottorin jäähdytys toimi polttoaineella. 6:lla alkaviin lukemiin ei päässyt kuin Pohjois-Karjalan hiljaisilla teillä hiljaa lirutellen. Osasyynä turhan tiuhat välitykset, turbon herättyä kulutus pomppasi.

Kulkupuoli ei vastannut odotuksia. Kapea vetoalue vaikeutti ohituksia, rekan rinnalla oli pakko vaihtaa isommalle, koska moottori ei herännyt alle 1800:n ja veto loppui naps 3600 kohdalla. Huippunopeutta tuolla ei saanut kuin mittariin, imutorvien irrottelu auttoi mutta vain kesäkelillä, kura pääsi muuten suoraan filtteriin. Toyotan mittarivirhe on muuten yli 20 kun nopeus lähestyy 2:lla alkavaa satalukua. Suljetulla alueella siis...

Toyotan häiritsevä piirre on alitehoinen lasinpyyhkijän moottori, myyntitykit sanovat varmaan, että turvallisuuden takia, mutta kun ei. Maantienopeudessa sulkien liike alas on jo hidasta ja motarilla tuntuu, että pysähtyvät kokonaan.

Vakionopeussäädin oli myös pettymys. Kumparemaastossa notkon pohjalla vauhti hiipuu jopa 20 alle asetetun ennen kuin laaaiska kiihdytys alkaa ja "peukalolla ajo" on käytännössä mahdotonta hitaan kiihdytyksen takia, asiaa ei auta erillinen vakkariviiksi.