”Aseman kello löi kolme kertaa, ja silloin se juna lähti”

[Reino Kalliomäki]

Otsikko on käsite. Itsestään selvyys, josta huomasin tietäväni hyvin vähän. Opiskeluaikainen alivuokralaisemäntäni (s.1899?) kertoi Pietarin junan lähdöstä Helsingin asemalta: ”Hienosti pukeutuneet matkustajat ja saattajat spatseerasivat  ja keskustelivat asemalaiturilla, eikä kellon ensimmäinen lyönti  vaikuttanut mitään. Mutta kun kello löi kaksi kertaa, ryhtyivät he äkkiä halaamaan ja suutelemaan toisiansa.”  Juuri tämän suomalaislapset halusivat nähdä. Etenkin miesten kesken suuteleminen oli täällä outo tapa.
Sain sen käsityksen, että juttu perustui omaan kokemukseen. Vai oliko kyseessä kertomus? Ikänsä puolesta alivuokralaisemänä olisi voinut kokea tämän noin vuodesta 1905 alkaen. Hän oli myöhemmin mm. Hennalan vankileirillä, eli syntymäajaksi muistamani vuosi pitänee suunnilleen paikkansa.
Tämä junanlähetystapa tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun näin hyvän kuvan Nokian asemasta, jossa kello näkyy oven pielessä. Nokian paperitehtaan kuva-arkistoa on alettu lisätä Siiri-kuvapalveluun: ( Tämä kuva haku ”Nokian paperitehdas 1108”) .     Ryhdyin heti suurennuslasilla tarkastelemaan vanhoja asemakortteja. Yleensä kelloa ei näy, tai näkyy tyhjä teline. Muutamassa kortissa kello näkyy, mutta se ei tunnu korreloivan suoraan kuvan ikään. Liitteenä kopioita.
En ole löytänyt virallista ohjetta. Mihin asti käytäntö oli voimassa? Vai oliko se vain ylimääräinen ”näytelmä”? Netistä kysyminen antaa ajan näyttäjiä vastaukseksi. Tai, jälleen kerran, en osaa hakea. Lopulta löysin Pulsan kellon laattoineen (en vorgistä) ja Turengin ravintolan kellon.   Aitoon käyttökuvaan en vielä törmännyt. Onko Rautatiemuseossa jotakin?

liitteenä olevien osasuurennosten kokokuvat:  Lempäälä   http://vaunut.org/kuva/111886?a=1     , Haukivuori   http://vaunut.org/kuva/97682?liikp1=175      , Kirkniemi   http://vaunut.org/kuva/111887?a=1     Haukivuren kuvaa haittaa heijastus?

[Timo Keski-Petäjä]

Tämä junanlähetystapa tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun näin hyvän kuvan Nokian asemasta, jossa kello näkyy oven pielessä... En ole löytänyt virallista ohjetta. Mihin asti käytäntö oli voimassa? Vai oliko se vain ylimääräinen ”näytelmä”?

Ainakin tuosta käytännön voimassaolosta täällä kuvan 103485 kommenteissa Ilkka Hovi kertoo, että "junan lähtö kerrottiin kellonsoitolla viimeksi leveäraiteisilla radoilla Raahessa v. 1926 Raahen yksityisrata-ajan loppuun."

[Reino Kalliomäki]

Tuohan minun olisi pitänyt muistaa!

[Kimmo T. Lumirae]

Enpä muista, mistä olen tätä historiaa lukenut, saattaa olla joku ihan painettukin historianteos. Mutta koottuani hieman tietoja yhteen, olen kirjoittanut tästä, miten junan lähtö suhteellisen pieniltäkin asemilta oli peräti juhlallinen tapahtuma, kun junan lähtöajan lähestyessä itse junanlähettäjä prameine kiiltävänappisine virkapukuineen ja punaisine lakkeineen saapui arvokkaasti asemalaiturille ja kelloa tarkasti katsellen soitti aseman kellolla yhden lyönnin, jonka viesti oli "Huomio! Junan lähtö lähestyy!" En tiedä, olisiko tämä voinut olla kolme minuuttia ennen junan lähtöä. Esimerkiksi.

Sitten, ehkä minuuttia ennen hän soitti arvokkaasti kelloa kaksi kertaa, joka tarkoitti:  "Juna on lähdössä, matkustajat junaan ja saattajat pois junasta".

Ja sitten aseman kello löi kolme kertaa ja sitten se juna lähti...kolme soittoa ja lähtöopasteen näyttö konduktöörille, joka puolestaan tarkisti junan välittömän lähtövalmiuden ja puhalsi pillillään veturille lähtökäskyn (opasteen nimi 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla oli "Lähde!") ja veturi vastasi kimeällä viheltimellä keskipitkällä vihellyksellä että "Juna lähtee!"

Aseman kello jossain mielessä korvasi lähtökuulutuksen. Yhdysvalloissahan on joskus ollut tapana, että konduktööri kuuluttaa laiturille esim. minuuttia ennen lähtöä tyyliin "Train to New Haven, New London, Providence and Boston! All aboard!"

Verrattuna nykyiseen, josta kulissien taakse ei näy oikeastaan muuta kuin ajon salliva opaste raiteen lähtöpäässä ja mahdollisesti vielä avoinna olevien ovien sulkeutuminen, on ollut äänekästä ja monipuolista tämä junan lähteminen. Ja ehkäpä hieman juhlallistakin.

Tietysti tänä päivänä kaukojunan konduktööri saattaa käyttää pilliään laiturilla vielä maleksivien matkustajien huomion kiinnittämiseksi. Tässä mielessä historiahan nyt toistaa itseään.

[Erkki Nuutio]

Turistiystävämme Heikki Immeli ja Kari Juntunen ovat kirjassaan Piletti Pietariin tallentaneet koko asemankellojen LÄPPÄYSprotokollan (s. 40) ja kertoneet sen lopetetuksi VR:llä RH:n kiertokirjeellä 1.9.1917.
Aikalaisperustelu, ei ehkä virallinen sellainen: Oli levotonta aikaa. Ei kukaan silloin tiennyt kenelle kellot soivat.

[Reino Kalliomäki]

Ja minullakin on tuo kirja! Pitänee lukea uudestaan!  Hyvä kuva löytyy finnasta: "kello soi Tikkurilan asemalla". Yksi ainoa kuva, täytyy olla muitakin. Kellojakin on varmaan monia, ei niitä helposti hävitetä.  Vapriikin kuva-arkiston mainio Nokian asema:   http://vaunut.org/kuva/111911      Vuoden 1902 laajennusosa on valmis. Seuraava laajennus tehtiin 1907 (Nummelin, Resiina 3/1995). Sähköjohdot ovat todella uusi ilmiö kuvassa. Paperitehtaan vesivoimalaa laajennettiin 1902-1903.

[Reino Kalliomäki]

Kimmo tiivistää asian mukavasti:  ”korvasi lähtökuulutuksen”, ei siis ollut opaste. Olisi mielenkiintoista nähdä koko alkuperäinen määräys, - sillä tuskin SVR:llä on ollut kyseessä  vapaaehtoinen menettely. Liittyikö käytäntö aseman luokitukseen? Oliko se käytössä yksityisillä radoilla?  Ainakin joillakin kaperaiteisillakin asemilla, kuten liitekuva Hyvinkäältä osoittaa. Kuva on julkaistu mm. HKR-historiikissa vuodelta 1961, ja siinä yhteydessä on lueteltu henkilöt. Kuva on ilmeisesti vuodelta 1912, kun rata Pyhäjärvelle (Karkkilaan) oli saatu kuntoon ja "vihittyä". Kulkematon postikortti, kuvaaja tuntematon.

[Marko Anttila]

Turistiystävämme Heikki Immeli ja Kari Juntunen ovat kirjassaan Piletti Pietariin tallentaneet koko asemankellojen LÄPPÄYSprotokollan (s. 40) ja kertoneet sen lopetetuksi VR:llä RH:n kiertokirjeellä 1.9.1917.
Aikalaisperustelu, ei ehkä virallinen sellainen: Oli levotonta aikaa. Ei kukaan silloin tiennyt kenelle kellot soivat.

Muistiinpanoista löytyi, että kyseessä oli Rh:n kiertokirje no 62 / pvm 13.7.1917, ja että käytäntö oli ollut junajärjestyksen ohjesäännön 15 §:ssä. Tämä kellonsoitto jäi silloin vielä Pietari - Walkeasaari rataosan asemilla käyttöön. Lisäksi mainittiin erikseen että niillä asemilla, joilla on ravintola ruokailutarjoiluin, on "selvästi ilmoitettava junien lähdöstä ravintolahuoneissa".

Löysinpä vielä hyllystä myös junajärjestys vihkosen vuodelta 1903, ja tämän 15 §:ssä kuvailla miten pitää soittaa ("läpätä") kelloa lähtöasemalla ja väliasemalla, kummallakin hiukan eri tavalla. Pykälästä voisi päätellä että soitto tehtiin kaikilla asemilla, joilla oli kello "asemasillalla" (eli laiturilla).

[Timo Keski-Petäjä]

Toijalan veturimuseon näyttelystä löytyi oheisissa liitetiedostoissa näkyvää tietoa aseman kellon soitosta.

[Reino Kalliomäki]

Kiitos kommenteista! Liitteenä Markon vihjaama vuoden 1903 Junajärjestyksen Ohjesäännön 15:sta pykälä. Sen teksti vastaa Kimmon esittämää. Sen ensimmäinen lause kertoo, ettei kyseessä ole opaste (signaali).
Timon liittämä 13:sta pykälä Veturimuseon näyttelystä on ilmeisesti vanhempi. Tarkoittaako "soitto päättyy yhteen läppäykseen", että ensin kilistetään "huomio", ja sitten erikseen yksi soitto?
Milloin tämä ensi kertaa säädettiin? Milloin muutettiin? Mistä kellot hankittiin? Yksityisradoilla täytyi olla omat pykälät, vai saattoiko yksityisratojen tarkastaja edellyttää käytäntöä? Miksei kaikilla asemilla näytä olleen ainakaan kiinteätä keloa? Tosin en ole nähnyt kädessä pidettävästä vilaustakaan.

[Kimmo T. Lumirae]

Keskustelu on tuonut asiaan paljon lisävalaistusta. Tuli itse kirjoitettua tuosta lähtökuulutuksesta ja nyt täydentävä jatkokysymys: miten vanha juttu on lähtökuulutus ja onko sitä kajautettu joskus laiturilla ilman sähköisiä keskusvahvistinlaitteita?

Ilmeisesti jossain muodossa näin on ollut, kun todettiin, että asemaravintolassa on junan lähtö pitänyt kuuluttaa selvästi. Mutta entä laiturilla tai aseman edessä? Kuka huusi, junanlähettäjä vai kyseisen junan konduktööri?

[Tomi Hämäläinen]

Löysin vuoden 1885 junajärjestyksen ohjesäännön, jossa on jo ohjeet kellon soittamiselle. Tämä lienee vanhin tieto kellon soittamisesta tällä hetkellä.

Voisiko säästyneissä kelloissa olla merkintöjä niiden valamisvuodesta? Meinaan voisihan niistäkin löytyä vihje koska kellot ovat asemille saapuneet.

[Reino Kalliomäki]

Kiitos, Tommi vuoden 1885 ohjesäännöstä!  Toijalan veturimuseossa oleva (vastaus 9) lienee vanhempi, mutta harmillissesti siitä puuttuu viite.
Aidon kellon tutkiminen tosiaan voisi johtaa pitemmälle. Minulle on kerrottu, että aikanaan oli muotia hankkia sellainen esim. omakotitaloon (vrt vellikello). Kysyntä taisi olla tarjontaa suurempi, joten replikoitakin tehtiin. Tietääkö joku aidosta kellosta?

[Timo Keski-Petäjä]

Aidon kellon tutkiminen tosiaan voisi johtaa pitemmälle....

Tässä pari kuvaa Toijalan Veturimuseossa olevasta kellosta (siinä ei kerrottu missä se on ollut käytössä).

Edit:

Löytyi myös tällainen Kansallisarkiston digitaalisen aineiston linkki pienpainatteeseen Osberg & Bade -yhtiöltä: "Kyrk-, Dagsverks-, Signal och Kurirklockor" (Helsinki 1858). Laajemmin Osberg & Baden brosyyrejä täällä.

[Reino Kalliomäki]

Aidosta kellosta järjesti myös  Erkki Nuutio kuvan. Kerrottakoon, että Bukowskin huutokaupassa myytiin Toijalan kellon kaltainen 150 eurolla, kerron siksi, etteivät linkit aina kauan toimi:    " Kiva oli Osberg & Baden asemakellokuva Toijalasta. Tehdashan on tunnettu helsinkiläinen, sen osti Kone- ja siltarakennus Oy (kauppavaakojenkin tekijä), sittemmin  Wärtsilän osa - ja kaikki olivat samalla paikalla. Katsopa tästä Bukovskin asemakello (oletan) https://www.bukowskis.com/fi/lots/782498-merkinantokello-valmistaja-osberg-bade-helsinki-1800-luvun-loppupuoli    "

[Marko Anttila]

Keskustelu on tuonut asiaan paljon lisävalaistusta. Tuli itse kirjoitettua tuosta lähtökuulutuksesta ja nyt täydentävä jatkokysymys: miten vanha juttu on lähtökuulutus ja onko sitä kajautettu joskus laiturilla ilman sähköisiä keskusvahvistinlaitteita?

Timon liittämä 13:sta pykälä Veturimuseon näyttelystä on ilmeisesti vanhempi. Tarkoittaako "soitto päättyy yhteen läppäykseen", että ensin kilistetään "huomio", ja sitten erikseen yksi soitto?
Milloin tämä ensi kertaa säädettiin?

Aikaisemmissa kommenteissa en löytänyt vastausta kellonsoiton alkamiseen, joten tähän vielä lyhyesti että Valtionrautateiden kakkoshistoriikissa (1912-37) selostetaan että kellonsoitto oli mukana jo 1862 annetussa ohjesäännössä virantoimitusta varten. (Löytyy jaksosta Junapalvelus).

Ja lisäksi vuonna 1900 on tehty muutos kellonsoiton ohjeisiin (yksittäisten kellonsoittojen välisten aikojen piti olla yhtä pitkiä - siis ensimmäisen ja toisen soiton väli yhtä pitkä kuin toisen ja kolmannen). (Tämä taas löytyy esim Liikenneosaston kiertokirjekokoelmasta 1910).

Laitureiden lähtöhuutokuulutuksesta tms. en ole huomannut muita mainintoja kuin em. ohjeen asemaravintolassa kuuluttamisesta (kommentissani 1.7.)

[Reino Kalliomäki]

Kiitos, Marko, asian penkomisesta! Vastauksessa "7" tulkitsit vuoden 1903 "Junajärjestyksen ohjesäännön" pykälää 15 niin, että soitto tehtiin "...asemilla, joilla oli kello...". Niin minäkin. Mutta vastaavasta ruotsinkielisestä tekstistä saan käsityksen, että muoto on määrätty. Kun on asema, on myös kello.
Useinhan esim. kodinkoneiden asennusohjeen johtaessa epävarmuuteen, vieras (vieraat) kieli selventää asian.
Mercatorin käsikirjassa v. 1908 (liite) sanotaan: "Tarpeelliset tiedotukset antaa...asemapäällystö...kulussa olevassa junassa ...junan johtava konduktööri..." (Tr § 2, 1879) Kirjasessa asiat on yksinkertaistettu. Se kattaa sekä matkustaja-, että tavaraliikenteen. Liitän myös samasta kirjasta kohdan "Betalningsmedel".
Kolmannessa liitteessä OK valmistautuu läppäämään. Minkiö 1976