??.09.1914 / Simola
??.09.1914 Valokuvassa Simolan henkilökuntaa: keskellä istumassa asemapäällikkö Hjalmar Wigren kunniamerkkeineen ja oikealla seisoo sähköttäjä Julius Höglund. Muut henkilöt tuntemattomia. Kuvan taakse on kirjoitettu Syyskuu 1914
Kommentit
| 18.07.2015 12:09 | Erkki Nuutio: | Lienee yksi ansiomitaleista juuri saatu, hyvinkin ehkä kiitokseksi Simolaa koskien SVR:n loistavasti toteuttamasta liikekannallepanon liikenteestä. Armeijakunnan komentaja von Brinckenin kiitoskirje 17.7.1914: "22. armeijakunnan kuljetus leiripaikoilta vakinaisiin varuskuntiin oli ollut aivan odottamaton tehtävä SVR:lle, mutta kun 25.7. esitettiin vaatimus kuljetuksista, olivat valmistelut käynnissä puolesta yöstä ja aamulla 26.7 ensimmäiset junat jo liikkeellä. Suunnitelma toteutettiin erinomaisen täsmällisesti, kaikki junat kulkivat aikataulun mukaan, liikkuva kalusto oli täysin kunnossa ja kaikki täydessä järjestyksessä. Hallinto ja virkamiehet täyttivät velvollisuutensa, vieläpä erinomaisen innokkaasti. Täynnä uhrautuvuutta, suurta tarmoa ja aloitekykyä osottaen täytettiin kaikki vaatimukset ja pelkät toiveetkin. Sotaväkeen tämä jätti mitä parhaimman vaikutelman." (Pentti Luntinen: Venäläisten sotasuunnitelmat..., TY 1984) Pääkiitos tietysti kuului kyvykkäälle Päätirehtööri Anders Ahoselle. Olisi oiva resepti nykyisinkin: Kyvykäs ja henkilöstöään kannustava johto. Joku tietävämpi osannee tunnistaa Hjalmar Wigrenin ansiomitalit (ovatko säilyneet?) - itselle kun on myönnetty 25 v yliopettajuudesta vain vaivainen 10 v ansiomerkki ja 45 v työurasta kynttilänjalka (yhdelle kynttilälle). |
|
| 05.08.2015 18:41 | Erkki Nuutio: | Se että SVR toteutti osansa liikekannallepanosta moitteettomasti, oli maallemme hyvin tärkeää. Vuonna 1905 Suurlakon aikana tilanne karkasi täysin keisarillisen armeijan käsistä lakkoilijoiden hallitessa kulku- ja tietoyhteyksiä. Taantumuksen päästyä taas voimiinsa vuoden 1908 vaiheilla, suunnitteli armeija lähes vainoharhaisesti miten tämän toistuminen estetään. Se kuvitteli myös Suomen nousevan kapinaan kymmenintuhansin salakuljetetuin kiväärein heti, jos Venäjä joutuu sotaan. Vuonna 1913 esimerkiksi ilmoitettiin, että 5770 venäläistä rautatieläistä saadaan koolle Pietariin 3-4 päivässä Suomeen lähettämistä varten (Luntinen: Venäläisten sotasuunnitelmat ... Tamp.Yo 1984). Näillä syrjäytettäisiin epäluotettavia suomalaisia rautatieläisiä. Päätirehtööri Anders Ahonen tiesi riittävästi näistä suunnitelmista, ja hän toimi nopeasti ja taitavasti, ja SVR:n väki pani tuulemaan. Niin SVR laittoi joutuisasti 22. armeijakunnan tykinruuaksi Masurian (Puola) taisteluihin. Paljolti kehnon ylijohdon vuoksi 22. armeijakunnan kävi hyvin huonosti. |
|
| 17.02.2018 02:09 | Esa J. Rintamäki: | Asemapäällikön vasemmanpuoleinen kunniamerkki on keisarillisen Venäjän Pyhän Stanislauksen III asteen kunniamerkki. Christer Karnilan kirja "Kunniamerkit" (1994) kerrotaan Pyhän Stanislauksen ritarikunnasta seuraavaa: Ritarikunta oli alkuaan puolalainen ja sen oli perustanut Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowski toukokuun 7. päivänä 1765 Puolan pääpyhimyksen kunniaksi. Aluksi ritarikuntaan kuuluin kolme luokkaa, mutta vuonna 1815 siihen liitettiin neljäs luokka. Vuonna 1839 ritarikunta muuttui jälleen kolmiluokkaiseksi. Puolan jouduttua Venäjän vallan alaiseksi keisari Aleksanteri I jatkoi ritarikunnan merkkien myöntämistä puolalaisille. Puolan kapinan jälkeen vuonna 1831, keisari Nikolai I liitti ritarikunnan Venäjän ritarikuntiin, ja vuoteen 1917 saakka sen suurmestarina toimi Venäjän keisari. Myös Pyhän Stanislauksen niin kuin Pyhän Annankin merkit toivat mukanaan aatelisarvon vuoteen 1845 saakka. Vuodesta 1845 lähtien aatelisarvo myönnettiin ainoastaan 1. luokan ritareille. Aina niin luotettavasta Wikipediasta löytyi lisää tietoja: Pyhän Stanislauksen kunniamerkkiä myönnettiin virkamiesansioista. Se oli Venäjän keisarikunnan yleisin kunniamerkki. Kaikkiaan III asteen Stanislausta myönnettiin yli 752 000: lle. Carl Gustaf Mannerheim sai Pyhän Stanislauksen II luokan merkin miekkojen kera 1905. |