Seuraavassa ohjeita ja vinkkejä siitä, millaisia kuvia Vaunut.orgin arkistoon tulisi lisätä. Ohjeen ei ole tarkoitus olla valokuvausopas, sillä sellaisia on saatavilla runsaasti sekä kirjoina että internetistä. Neuvoissa on keskitytty opastamaan erityisesti aloittelevia harrastajia. Konkarit voivat turvallisin mielin sivuuttaa osan näistä neuvoista. Nämä ohjeet tukevat sivuston käyttösääntöjä, ja näissä esitetään mm. suurin sallittu tiedostokoko.

Mitä arkistokuvalta haetaan?

Kuva-arkistoon on tarkoitus lisätä nimenomaan rautatieaiheisia valokuvia. Vaunut.orgiin ei enää oteta vastaan joulu- yms kortteja, mutta ne voi lähettää Resiina-keskusteluun liitetiedostoina, jossa ne säilyvät määrätyn ajan. Resiina-keskusteluun voi myös linkittää em. kuvia ulkoisilta palvelimilta.

Terve maalaisjärki toimii parhaiten myös kuvia lisättäessä. Kuville varattu palvelintila täyttyy jatkuvasti, ja siksi käyttäjiltä toivotaan erityistä harkintaa arkistoon lisättävien kuvien suhteen. Esimerkiksi arkinen tilanne asemalla pimeässä, salamalla kuvattuna, kuvaa hyvin hetken mielijohteesta harkitsemattomasti otettua kuvaa, josta ei välttämättä ole kovin paljon iloa muille. Kuvan arvo kuitenkin kasvaa vuosien ja vuosikymmenten aikana: Sm1 sumuisena 60-luvun iltana Helsingin asemalla on jo hyvinkin rautatiehistoriallisesti arvokas otos.

Kuvan pitäisi siis olla teknisesti kohtuullisen onnistunut ja sillä tulisi olla selkeä aihe. Näistä lisää seuraavissa kappaleissa. Jokaisen kuvan kohdalla olisi hyvä miettiä, mikä juuri tästä kuvasta tekee kiinnostavan. Mikäli kuvaaja itse ei löydä kuvastaan mitään erityistä mielenkiinnon kohdetta, tai päätyy jo kuvatekstiin pahoittelemaan kuvan huonoa laatua, on julkaisemista syytä harkita toiseenkin kertaan.

Aihe

Ensin kannattaa miettiä, mitä tarkoitusta varten haluaa lisätä kuvan. Onko kyseessä historiallinen kuva, kuva tapahtumasta, tyyppikuva kalustosta, maisemakuva, jne. Kun kuvan motiivi on mietitty loppuun, ollaan jo pitkällä: digikameroiden aikana kuvan ottaminen on tullut niin helpoksi ja halvaksi, ettei kuvan ottamista tule harkittua samaan tapaan kuin ennen. Viimeistään kuvia käsiteltäessä tulisi joukosta poimia ne oikeasti kiinnostavat otokset. Samasta tai lähes samasta aiheesta tulisi valita mieluummin yksi hyvä kuin kaksi keskinkertaista kuvaa.

Yleisenä käytäntönä on, ettei arkistokuvissa esitetä merkittävässä määrin töhryjä tai graffiteja. Etenkään liikkuvaan kalustoon tehtyjä töhryjä ei kannata lisätä arkistoon.

Rajaus ja sommittelu

Mieti, mitä haluat kuvaan ja mikä kannattaa jättää pois. Jos haluat tyyppikuvan veturista, rajaa kuvasta pois ylimääräiset kohteet joko zoomaamalla tai menemällä lähemmäs. Huolehdi, ettei kuvan kohteen tiellä ole esteitä, kuten tolppia tai aitoja. Kiinnitä huomiota myös kohteen taustaan: savupiippu veturin takana saattaa hyvinkin näyttää koomiselta. Usein jo muutamien askelien siirtyminen suuntaan tai toiseen parantaa kuvan sommittelua. Maisemakuvassa etäisyys kohteeseen tuo usein vain etua. Lopulta tämä on pitkälti kiinni kuvaajan omista mieltymyksistä. Erilaisista kuvausoppaista löytyy runsaasti lisää tietoa tästä aiheesta.

Yllättävän monen kuvan horisontti jää julkaistessa vinoon. Tolpat näyttävät kaatuvan tai juna näyttää menevän jyrkkään ylämäkeen. Kuvan suoristaminen on helppo, mutta sitäkin tärkeämpi toimenpide. Mikäli horisontti ei ole näkyvissä, on suoruus helppo todeta kuvan keskivaiheilla näkyvien pysty- tai vaakasuorien linjojen avulla. Myös useat albumi- ja kuvankäsittelyohjelmat tuovat tähän avun erilaisten ruudukkojen ja automaattitoimintojen myötä.

Valotus

Pilvinen sää on valokuvaajan kannalta helpoin. Tällöin valo on tasaista, eikä kuva-alalle pääse syntymään tummia varjoja. Kameroiden automaattiohjelmat osaavat useimmiten valottaa oikein. Ongelmia ilmenee lähinnä vaikeissa olosuhteissa, kuten pimeällä ja sateella. Vetureiden kirkkaat valonheittimet todennäköisesti hämäävät kameraa, jolloin kuva jää voimakkaasti alivalottuneeksi. Hämärä- ja yökuvissa on syytä käyttää aina jotain tukea tai jalustaa.

Liikkuvien kohteiden kuvaaminen on erityisen hankalaa: valotusajan täytyy tavallisesti olla vähintään 1/125 sekuntia, jotta kohde piirtyisi kuvaan terävänä. Kameroihin sisäänrakennetut salamat on tarkoitettu henkilö- ja sisäkuvaukseen: junia ja maisemia kuvatessa salamasta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tekninen laatu

Kameran merkillä ja mallilla ei ole väliä. Halvalla kameralla saa hyviä kuvia, hyvällä kameralla huonoja. Arkistokuva ei saisi olla epätarkka tai hyvin voimakkaasti ali- tai ylivalotettu. JPEG-pakkausta sen verran, että kuva mahtuu tiedostokokonsa puolesta normeihin mutta pakkauksen rakeisuus ei tule näkyviin. Esimerkiksi alle 70 kilotavun kuva on todennäköisesti liikaa pakattu ja kuvan laatu kärsii pakkauksesta.

Lopuksi

Aloittelevan kuvaajan on hyvä lähteä liikkelle perusasioista. Kuvausreissu päiväsaikaan läheiselle asemalle on hyvä keino aloittaa uusi harrastus. Näitä ohjeita seuraamalla ainakin suurimmat virheet pitäisi onnistua välttämään. Täytyy myös muistaa, että vasta valokuvauksen säännöt osaava voi alkaa rikkoa niitä.