23.05.2003 / Riihimäki
23.05.2003 Välillä täytyy oikoa jalkoja ja tarkastella siirtyvätkö veturit tallialueella oikeille paikoilleen.
Kommentit
| 23.04.2006 20:17 | Tapio Muurinen: | Aika usein, kun vaunut seisoivat ennen pitempiä aikoja paikoillaan, näkyi rautatiekaluston koloissa joko aloitettuja tai tuhoutuneita pikkulinnun pesiä. Oletko Jorma kuulut sitä tapausta, kun jonkun Riihimäen vaihtoveturin rakenteisiin oli pikkulintu (harmaasieppo, tiainen ?) rakentanut pesänsä? Se tunnisti aina oman veturinsa, seurasi sitä, ja sai hoidettua pesueensa maailmalle. Lieneekö totta, mutta tälläinenkin tarina on jäänyt mieleen. On voinut tapahtua ehkä 1950-60 -luvulla. | |
| 23.04.2006 23:04 | [Tunnus poistettu]: | Tapio: Tämäntapaisia tarinoita on ajoneuvoista (traktoreista, henkilöautoista...). Pesimisen onnistuminen edellyttää kuitenkin, että pesä _palaa_ riittävän usein samalle paikalle. Lintuemo oppii reitin pesälle (tätä on oikein testattukin esimerkiksi poistamalla muutamia oksia vaikioreitiltä, mikä on saanut emot hukkaamaan pesän - aika edesvastuutonta testaamista minusta!), se ei opi tuntemaan omaa veturiaan. Valitettavasti: jos tarina olisi tosi, se olisi hieno! | |
| 25.04.2006 10:43 | Jorma Toivonen: | Tapion mainitsema asia on minulle aivan outo. Parisen kesää sitten, vet. tallien käytön muuttuessa, vietti toisen kääntöpöydän "montussa" rusakkopoikue elämänsä ensimmäiset viikot. Siellä oli turvallista asustaa heinikon suojissa, pöytää käännettiin erittäin harvoin ja saalistajat eivät löytäneet, mitä nyt joskus joku yksinäinen huoltokuljettaja yritti saada juttuseuraa hämmästyneistä poikasista. | |
| 25.04.2006 12:38 | Tapio Muurinen: | Tuo alussa kertomani juttu, jonka joltain kuulin, oli niin hauska, että se tarttui heti. "Lintumies" Pertti epäilikin sen todenperäisyyttä, joten voinemme ampua sen alas. Mutta tosiasiahan on, että urbanisoituneet eläimet löytävät mielestään hyviä pesäpaikkoja rautateiden piiristä, kuten tuo rusakkopoikue. Ainakin ihmisille mukavia kokemuksia. |