19.07.2002 / Šiauliai, Liettua, Liettua
19.07.2002 Tampellan valmistusnumerolla 660/1948 on maailmaan putkahtanut tällainen PT-4-sotakorvausveturi, numeroltaan 153. Se viettää eläkepäiviään Šiauliain aseman lähistöllä Liettuassa.
Kommentit
| 09.02.2004 21:24 | Perttu: | Kiitos Jyrki! Nyt selvisi minullekin minkä näköinen PT-4 oli. =) Lieneekö tämä maalattu ihan alkup. väreihin vai? Neuvostoliitolle tyypillistä tuntuu olevan kommariväritys pyöräkerroissa =) | |
| 09.02.2004 21:33 | Jouni: | Jyrki? :) | |
| 09.02.2004 21:34 | Juhana Nordlund: | Onkos Jounilla toinenkin nimi? ;-) | |
| 09.02.2004 21:44 | Jouni: | Olikos punaiset pyöräkerrat kommariväritys myös Länsi-Saksassa? ;) | |
| 10.02.2004 08:55 | Jyrki Tervo: | Oleppa hyvä vaan, Perttu ?? No on täs muotoilua, tai ehkä sen puutetta. Mistähän ihmeestä laitteeseen on löytynyt noinkin pienet pyörät, kulkuominaisuudet ?? | |
| 10.02.2004 11:30 | Perttu: | Eiku Jouni, kattelin tota Tervon kuvatulvaa ja joo, enpä kattonu nimeä sitten sen tarkemmin =) | |
| 10.02.2004 15:34 | AnttiL: | Eikös tämä ole ihan alkuperäisissä väreissä? Katselin Reino Kalliomäen kirjoittamassa PT-4 artikkelissa olleita mv-kuvia ja niistä sai käsityksen, että pu,va,mu oli alkuperäinen väritys Tampellalta lähtiessä. | |
| 26.03.2004 23:07 | Risto Hyvärinen: | Vaikuttaisi muutenkin aika matalalle veturille. Meillä ei taida leveäraidepuolella olla yhtään noin matalaa konetta, jos ei mennä aivan vanhoihin koneisiin. Pieniin pyöriin saadaan siirrettyä enemmän voimaa nopeuden kustannuksella. | |
| 26.11.2004 03:44 | Jouni Hytönen: | Aseman nimi on siis Siauliai hattu-s:llä. | |
| 26.11.2004 07:38 | Pasi Seljas: | Kuvista(mv) päätellen myös VR:n 1725:ssä kommaripyörät? Onko tähän myös joku käytännön syy? Vai onko syynä se, että haluttiin päästä vihdoin irti jo monta vuotta rauta- ja maanteitä jyränneistä usein huonokuntoisista mustista ja vihreistä ajoneuvoista. Tämä soteva-veturi muistuttaa aika paljon myös Valmetin tekeleitä samoilta ajoilta. Tosin Valmet ei tehnyt höyryvetureita, mutta pyoräkerrat olivat samannäköisiä. Missä käytössä tämä on ollut? Onko pieni koko vain sotakorvaustuotteen ominaisuus, kuten esim. sotakorvaushevosessa? |
|
| 01.03.2005 21:14 | Ilkka Hovi: | Hieman myöhässä jos voin liittyä keskusteluun. Pyörät ovat halk 600 mm, joten veturi on sangen iso kapearaiteiseksi. Valmet Move2 sotakorvausmoottorivetureissa oli sama pyörästö. Näitä tehtiin yli 700 kpl eikä vaan saada tätäkään ostettua Suomeen. Laivamiehet toivat TURSON takaisin ! |
|
| 26.06.2008 22:30 | Juhani Saloranta: | Pohjoisamerikan Yhdysvalloissa on myös monissa höyryhevoissa ollut kommaripyörät. |
|
| 05.05.2009 15:35 | Esa Lindroos: | Samasta vehkeestä löytyy kuva täältä: http://vaunut.org/kuva/51348. Mikä hässäkkä tuossa keulalla on? Ei näy olevan muualta tältä sivulta löytyvistä Skoda-kopioista. (http://vaunut.org/kuva/51264 http://vaunut.org/kuvasivu/36997) Wikin mukaan venäläiset rakenteli näihin kaikaenlaisia lisäyksiä, kuten pelletti/hakekäyttö. Hakepumppu? :) ) | |
| 05.05.2009 18:49 | Joni Lahti: | Lisää perustietoa nostalgista PT-4, Kv-4, Kp-4 ja Kč-4:sta: huippunopeus 35 km/h, teho 175 hv, tulipinta 37,1 m², höyrynpaine 13 kg/cm², silinterin Ø 285 mm, vetopyörän Ø 600 mm, kokonaispaino 28 tn, vesisäiliö 5,2 m³, polttoaine 2 tn ja kokonaispituus 10,636 m. – Olivatkohan eri valmistajien neloset identtisiä näillä tunnusluvuilla? | |
| 05.05.2009 18:57 | Joni Lahti: | Tämäkin Tallinna Transpordikoolin pihassa oleva Škoda on ilman "keulahässäkkää" http://www.ttrk.ee/public/files/Vedur.JPG | |
| 05.05.2009 21:56 | Eljas Pölhö: | Puolalaisen version (Kp-4) teknisistä tiedosta voidaan todeta, että höyrynpaineeksi ilmoitetaan 1,3MPa (14 kg/cm2), iskun pituus on muuten 300mm (varmaan kaikissa), tulipinta 37,15 m2, arina 1,01m2, teho 132,5kW (177,5hv), vetovoima 31,6 kN (3160kg), tyhjäpaino 14 tn+4,8 tn tenderi, työpaino 16,0 tn+12,2 tn, pituus 10644mm, leveys 1920mm, korkeus 2928mm, polttoainetila 2 tn tai 7,0 m3, pienin kaarresäde 40m ja muut määreet ihan samoja. | |
| 05.05.2009 22:28 | Joni Lahti: | Jos iskunpituus on sama kuin kolvikäik, niin oli se varmaan kaikissa tuo 300 mm. Lunttasin luvut Mehis Helmen kirjasta "Eesti kitsarööpmelised raudteed", jossa esimerkkinä on PT-4-088, siis Tampellan tekemä versio. Tässä esimerkissä (piirros) suurimmaksi korkeudeksi ilmoitetaan 2870 mm. Eihän Helmen kirja ole mikään tekninen lähdeteos ole, mutta aika hyvä kuvaus se on menneestä kaperaidejärjestelmästä. Mukava kirja tutkailla. | |
| 06.05.2009 10:27 | Eljas Pölhö: | PT-4-088 ja 089 siirrettiin Eestistä 1949 Baltian merikalustoon ("Baltic seafleet" Peeter Klausin Eestin höyryveturikirjassa) ja sieltä Pietarin (silloin Leningrad) pioneerirautatielle (tai lasten rautatielle, mikä sitten lienee oikea suomalainen termi). Siellä niiden numeroina oli PT-01 ja 02. Kävikö kukaan kuvaamassa niitä aikanaan? Minä en saanut ketään seurakseni "leikkijunia" katsomaan, joten se matka jäi tekemättä. Rata oli parhaimmillaan höyryaikaan 8,1km:n pituinen, nyt kai vain 1,6km ja vetureina ainakin hienot puna-keltaiset Tu2-167 ja 191. Kolvikäik kuulostaa ihan iskunpituudelta. | |
| 01.02.2011 10:41 | [Tunnus poistettu]: | Se keulahässäkkä vasemmalla puolella on ryssien lisäämä ilmapumppu suoratoimintajarruja varten, joka ei alun perin kuulunut tähän veturimalliin. Pyöristä: ne ovat Lokomon työtä, koska näitä vetureita kasasi kolme tehdasta yhdessä: Valmet, Lokomo ja Tampella joskin kokoopano tehtiin Lokomolla ja Tampellalla, Valmet kasasi moottorivetureita - joissa muuten on sama alusta kuin tässä. | |
| 01.02.2011 21:28 | Jarno Piltti: | Samaa alustaa käytetty sekä höyryyn että diisseliin! Onkohan tuo kuinka yleistä tai harvinaista? | |
| 02.02.2011 09:25 | [Tunnus poistettu]: | Ei hirveän, tässä tapauksessa kun tehtiin venäläisen standardin mukaisia sotakorvauskoneita, havaittiin höyryveturia rakennettaessa että alusta pyörineen sopisi myös neliakseliseen moottoriveturiin - Move2han oli tilaajan vaatimuksesta puukaasuveturi; kone oli alkuperäinen Linnavuoren diesel johon vaihdettiin matalammat männät ja korkeampi sylinterinkansi sekä ruiskutuspumpun tilalle virranjakaja. Nämä muutokset poistettiin Turengin konepajalla 50-luvulla kun veturit muutettiin suomalaiseen käyttöön. Kaksi pysyi kaasukoneina loppuun asti: se ensimmäisenä rajalta -46 palautettu joka päätyi Kausalaan ja Heinolaan sekä Ahlströmin kappale joka ei Saalastilla käynytkään. Se kappale oli tietojeni mukaan jonkinlainen koulutustyö; Valmetille jäi kokonaisen veturin verran täpärästi normit alittavia mutta kunnostuskelpoisia varaosia kun sotakorvaussarja valmistui, ja koska alustoja oli vielä silloin saatavilla kun PT-4 -tuotanto jatkui aina kesään -52 asti niin mitäs, niistä osista tehtiin yksi veturi lisää! Siksi tässä veturissa oli muista poikkeava isompi kuljettajansuojus. Se meni suoraan Ahlströmille joka käytti sitä ensin Karhulassa, missä se muutettiin Saalastin varaosilla leveäksi. Lopun ajan veturi oli Vihannissa vuorivillatehtaalla josta se meni Vaasaan romutettavaksi. Moottori ja voimansiirto säilyivät; moottori on Museorautatien varastossa ja vauhtipyörä asennettiin kunnostuksen alaiseen Move21 -veturiin. Näin siksi että sen uusi kone on varavoimakone jonka oma vauhtipyörä ei sovi veturin kytkimeen. Eli kysymys on pitkälti poikkeustapauksesta ja erikoistilanteesta. |
|
| 17.06.2017 00:48 | Esa J. Rintamäki: | Kuvan aseman entinen saksalainen nimi oli Schaulen. |