??.07.1984 / Garmisch-Partenkirchen - Eibsee, Saksa
??.07.1984 Juna Zugspitzen suuntaan.
Kommentit
| 04.02.2014 21:07 | Eljas Pölhö: | Aah, yksi mun vanhinpia ulkomaisia kapsumuistojani. Isä otti minut ja veljeni mukaansa vuoden 1965 Münchenin liikennemessuille ja Garmisch-Partenkirchen kuului pojille näytettäviin kohteisiin. Olin yllättynyt, kun juna oli veturivetoinen (muisterlen veturin olleen vihreä) ja olin VR:n kirjaston lehdistä nähnyt, että siellä oli hienoja sinivalkoisia moottorivaunuja. Vaihto tapahtui Eilbseessä ja loppumatka oli niissä "hienoissa" junissa. Zugspitzen huipulla käytiin syömässä ja isän mielestä vain joku hapankaalijuttu oli siedettävän hintaista. Onneksi hänkään ei saanut kaikkea alas, niin ei hävettänyt niin paljoa jättää jotain lautaselle. Garmisch-Partenkirchenin vierailu ei tapahtunut junan takia, vaan isä tahtoi näyttää paikan, missä Kalle Jalkanen toi 1936 olympialaisissa Suomelle viestihiihtokultaa. Siitäkin huolimatta, että oli viimeiselle osuudelle lähtenyt kauas kärjestä ja matkalla pudottanut tekohampaansa. Onneksi löysi ne nopeasti ja hiihti voittoon. Se oli isäni nuoruuden muistoja. Taidan olla tulossa vanhaksi höppänäksi, kun muistan tällaisia juttuja. Yritän pysyä asiassa ensi kerralla. |
|
| 04.02.2014 21:33 | Kimmo T. Lumirae: | Anna tulla vain. Hyviä juttuja on aina mukava lukea. IVA 1965:ssä esiteltiin ainakin E 03 ja SNCF:n CC 40100. Nopea tulevaisuus teki tuloaan nopealla vauhdilla :o} |
|
| 04.02.2014 22:00 | Eljas Pölhö: | Joo, minäkin laitoin joskus yhden kuvan sieltä http://vaunut.org/kuva/80446 E 03:lla sai matkustaa ees-taas matkan, jolla saavutettiin 200 km/h nopeus. Taisi olla ensimmäinen kerta Euroopassa, kun suurelle yleisölle tarjottiin sellaista vauhdin hurmaa kiskoilla. | |
| 04.02.2014 23:55 | Kimmo T. Lumirae: | Ai juu. Sehän olikin sinun kuvasi. Hienoja muistoja. No, vastahan siitä tulee 50 vee... | |
| 05.02.2014 13:25 | Martin Hillebard: | Joskus 1960 -luvulla oli jotensakin kuuluisaan Oberammergau'n pikkukaupunkiin (en muista mistä käsin) matkustajajunien vetopelinä samanmallinen "Steeplecab" sähköveturi. Rata on normaaliraiteinen. Tuossa alppikaupungissa on säännöllisin väliajoin näytelty ns. Passionsspiel = kärsimysnäytelmiä vähintään 1600 -luvulta saakka; niillä lie yhteytensä menneitten aikojen rutto-epidemioihin ja muihin kauheuksiin. Veturin sanottiin silloin (1960-luvulla!) olleen Deutsche Bundesbahnin vanhimman arkikäytössä olleen sähköveturin ... jos nyt pyhiinvaeltajien kuskaamista voi arkitouhuksi kutsua. Valmistusvuotta en muista. On varmaankin viellä tallessa jossakin. |
|
| 05.02.2014 13:42 | Heikki Kannosto: | Kissamaisen onomatopoeettisen Murnaun ja Oberammergaun välillä liikennöivät LAGin pienet sähköveturit jotka olivat tosiaan käytössä hämmästyttävän pitkään. http://de.wikipedia.org/wiki/LAG_1_bis_5 | |
| 05.02.2014 15:58 | Martin Hillebard: | Kiitos tiedosta. Vetureita oli siis peräti viisi ja kaikilla nimet. Minä kuulin radasta kun jompikumpi Märklin, tai Fleischmann alkoi tuottaa yhdestä näistä vetureista pienoismallia 1:87. Enpä muista että kataloogissa olisi ollut mitään yksityiskohtaisempaa. Olen joskus ajellut autolla alppiteitä Münchenin takamaastossa, mutta rautateitä ei tullut havainnoitua. Onhan Baijerissa näkemistä. Siellähän se Aatukin aikoinaan majaansa piti. |
|
| 05.02.2014 16:35 | Jimi Lappalainen: | Jahas, joku muukin on huomannut tuon kissamaisuuden =) | |
| 05.02.2014 18:05 | Heikki Kannosto: | Tässä vielä kuvia noista sympaattisista ajopeleistä: http://www.railfaneurope.net/pix/de/electric/historic/E69/pix.html | |
| 06.02.2014 01:02 | Kimmo T. Lumirae: | Vetureita oli eri mallisia ja eri aikaan LAG:ille tilattuja. 002 ja 003 ovat suunnilleen samanlaisia ja näistä Fleischmann teki mallin ja siitä puolestaan hammasratamuunnoksen kuvitteelliselle Edelweiss-Lokal-Bahnille (ELB). Myöhemmin Roco on tehnyt mallin näistä, ja 2000-luvulla Märklinkin. 005 puolestaan oli hieman erinäköinen yksilö ja siitä on H0-malli DDR:stä Pikon markkinoimana. | |
| 06.02.2014 13:47 | Martin Hillebard: | Se oli siis Fleischmann. Muistelisin että mallia sai ostaa sekä vihreä- että punakorisena. Eli Pauline, und Hermine. | |
| 06.02.2014 14:55 | Kimmo T. Lumirae: | Näin myös muistelen vaikkei lähde ole juuri nyt käden ulottuvilla. Mutta lisäksi oli vielä punaruskea malli "Skandinavian rautateiden väreissä", johon oli painettu ruotsalaismallinen valmistajanlaatta oveen. Fleischmannillahan oli näitä pseudoruotsalaisia koneita muitakin, ainakin DB:n E 44:n ruotsalaisversio, vaunustossa muistaakseni sveitsiläisen Seetalbahnwagenin punaruskea versio. | |
| 06.02.2014 18:07 | Martin Hillebard: | Lidingön rautatiellä oli 1970 -luvulla tavaraliikennettä pienessä mittakaavassa saaren teollisuuslaitosten tarpeiksi, ja vetovoimana oli kaksi tuollaista "steeplecab" sähköveturia; Niissä oli myös akut jotka mahdollistivat liikennöinnin raiteilla joita ei ollut varustettu ajojohdolla pääasiassa siksi että niitten vaiheilla liikkui nosto-trukkeja. Tukholman keskusasemalla näki samoihin aikoihin suurempia versioita, ja jopa linja-ajossa eräänlaisia Bo'Bo' -"pikku-Krokotiileja". Väritys oli aina lämpimän punaruskea. Nyt ne ovat kaikki historiaa, Viimeinen mitä kuulin lidingöläisistä oli että olivat menneet Tukholman liikennelaitokselle SL, metroradoille mahd. vaihtovetureiksi, tai työjunien vetäjiksi. - Niin, "oman" ruotsalaisen 1:87 rautatieyhtiön perustajalle Fleischmannin pseudomallit olivat ehkä aikanaan, hyvinkin käyttökelpoisia. |
|
| 06.02.2014 18:24 | Heikki Kannosto: | Fleischmannilla oli 60-luvun alkupuolella kaksi oikeaa ruotsalaista pikajunavaunua vaikkakin ajan tavan mukaan lyhennettyjä, ja niitä oli kaupan myös New Havenin väreissä! Modifikaatio oli puoliksi uskottava koska NH:lla tosiaan oli joitakin vaunuja jotka näyttivät hyvinkin eurooppalaisilta. Märklinillä oli peltimallit ihan tai melkein samoista SJ:n vaunuista jotka sitten noin 1967 korvattiin uudenaikaisilla muovikorisilla - olisikohan syynä ollut se että ruotsalaisvaunujen kylkivekit oli vaikea prässätä pellistä? E 69 kuului 70-luvulla myös Liman valikoimaan jos kohta ihan liian pitkänä ja isona - kun ei se standardikoneisto olisi oikean kokoiseen mahtunut! |
|
| 06.02.2014 21:19 | Martin Hillebard: | Märklinillä oli tosiaan 1960 -luvulla vielä myynnissä peltikorisia vaunuja - jopa rakennussarjoina ainakin kaksiakselista avopäätyistä matkustajavaunua. Itse kokosin näitä pari kappaletta, viikkoraha riitti ostoon. Luulen että muoviin siirtyminen johtui siitä, että se tekniikka otti niinä vuosina ylivallan kaikkialla. Todennäköisesti oli edullisempaa plootusta leikkaamiseen ja prässäämiseen verrattuna. Että boggivaunut olivat usein lyhennelmiä siihen oli käytännölliset syyt. Kilometrin mittainen ratapiha on mittakaavassa HO = 1:87 jotakin yksitoista metriä pitkä eli kenen kämppään sellainen mahtuu. Jonnekin linnoissa kreivien ehkä, ha-ha. Ne plootukoriset olivat jotenkin niin ihanan realistisia kolisten kulkiessaan sen ajan Märklinin raiteilla. Minulla on työhuoneessani nytkin kaksi matkustajavaunua + konduktöörivaunu, ennen Joulua perinteelliseltä kirppikseltä Hjulmarknaden ostettua. Kouluvuosien viikkorahan hinnalla. |