Kokoan tähän sarjan kuvatuista normaaliraiteisista veturityypeistä, joita sain filmille toukokuussa 1976.

07.02.2013 20:12	Pasi Seppälä:	Mukavaa katseltavaa nämä Puolan kuvat.
08.02.2013 09:37	Kimmo Pyrhönen:	Erittäin mielenkiintoinen kuvasarja. Puolassa tuo kuvaaminen taisi olla suhteettoman hankalaa noihin aikoihin?
09.02.2013 10:08	Marko Laine:	Loistava kuvasarja Ilkalta! Mielenkiintoista ja mukavaa katseltavaa.
09.02.2013 17:09	Ilkka Hovi:	Puolassa oli, kuten koko silloisessa itäblokissa, kuvaus hankalaa. Meillä oli onneksi tarpeeksi monta leimaa lupalapussa. Lupa antoi oikeuden kuvata tietyillä paikoilla, kävimme ensin esim varikon konttorissa ilmoittautumassa. Joskus ilmoittautuminen ei mennyt ratapihalla olevalle miliisille asti, mutta asia selviytyi kun hän näki proopuskamme. Muualla rautatieläiset saattoivat olla hyvinkin uhkaavia, heti kun huomasivat ulkomaalaisia. Alkumatkasta huomasimme levyesiopastimen näyttävän selvää kulkua, pysähdyimme ja valmistauduimme kuvaamaan. Eteemme pysähtyi sotilasajoneuvo, joka otti rekkarin ylös ja odotti että (junan kuvaamisen jälkeen) jatkoimme matkaa. Henkilökunta oli ystävällistä kun pääsimme juttuihin. Eräs kuljettaja kertoi, että hän oli oppinut saksan kun oli sota-aikana pakkotyössä Saksassa. Kaikenkaikkiaan reissu oli kohtuullisen mukava. Ei käynyt sellaista kuin englantilaiselle porukalle, joka oli DDR:ssä kuvaamassa. Poliisi rupesi kyselemään, mitä asemalla tapahtui. Engelsmannit ilmeisesti rinta rottingilla näyttivät lupalapun, jonka mukaan sai kuvata asemalaiturilla. Sitten muistaakseni 5 kaveri kiipesi kuormauslaiturille parempien kuvientoivossa. Paikalliset viranomaiset totesivat heidän olevan kuvausalueen ulkopuolella ja pistivät pojat (oletus ettei tyttöjä ollut mukana) vuorokaudeksi jäähtymään paikalliseen putkaan. Jälkimakuna oli kuitenkin koko aika tapahtunut pieni hankaus paikallisten puolelta. Esim kun vastaan tuli it-ohjuksia kuorma-autojen lavalla, pressuilla peitettynä, autojen lavoilta kurkittiin ettei lastia valokuvata. Gdanskin lähellä katselimme kapsumoottorivaunua ja sieltä alettiin huutamaan. Toisaalta taasen jos näytti lupalapun jotkut rautatieläiset pelästyivät. Aina oli jotenkin "häiriöksi".
11.02.2013 22:40	Martin Hillebard:	Ilkka & muutkin; Minä olin suunnilleen samoihin aikoihin Puolassa turistamassa autolla. Se ei ollut tosin omani vaan jonkin tamperelaisen "liikekaverini" täysin alkoholisoituneen Ford Escort. Mukana oli myös sen aikainen elämäntoverini Eva sekä tämän paras naiskaveri Marita joka useimmiten istui takapenkillä tämän härmäläis-urhon kanssa joka harvoin oli kunnossa ohjastamaan omaa ajokkiaan. Lähennellä naisparkaa tsuhna kylläkin jaksoi jota en ikävä kyllä aina ehtinyt taustapeilistä seurata, Tärkeämpää oli pitää silmällä sosialismin saavutusten senaikaista tieverkkoa. Tai pikemminkin sen puutetta. Eräässä pikkukaupungissa pamautin Fordin pohjapanssarin kadulta ylös törröttävään viemärikaivon valurautakanteen jolloin kuultuani takapenkiltä alla härmä pultsare PR-toimintaa (=sitä tavanomaista aakosten loppupäätä) onnistuin löytämään paikallisen verstaan jossa totseivat että vain kolme pulttia panssaria paikoillaan pitävästä plootusta oli revennyt irti ja että kyllä tämähän tästä. Kun hoppaa korjattiin niin minulle jäi aikaa tirkistellä harvan lauta-aidan läpi paikallista vanhanajan roundehouse veturitallia,sekä kaikkia niitä veturityyppejä joita Sinä Ilkka omalla matkallasi kuvasit. Minä en ottanut reisullamme yhtäkään kuvaa. Syyt siihen ovat "ihan toinen juttu = another story" kuten Rudyard Kipling kauan sitten asian ilmaisi * * * I am afraid MAH

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!