Erkki on perehtynyt aiheeseen, niinkuin täällä vaunusomen puolella olemme moneen otteeseen saaneet havaita. Meri-insinööri Anssi Sorvali tarkasteli huhtikuussa 2018 opinnäytetyössään metanolin käyttöä laivaliikenteen polttoaineena. Essee ei kumoa metanolin käytettävyyttä ammattiliikenteessä, mutta ongelmakohtiakin löytyy. Metanoli syttyy dieseliä helpommin ― vaikkakin bensiiniä huonommin ―, ja palaa huonosti havaittavalla, savuttomalla liekillä. Harmillisesti metanolilla on taipumus syövyttää joitain nestemäisten polttoaineiden käsittelyssä käytettyjä kiinteitä aineita, mikä tekee sen käsittelystä hieman vaikeampaa. Hankalin sen ominaisuuksista lienee myrkyllisyys. Nämä syyt nähdäkseni jossain määrin puoltavat sähködieselin käyttöä aurinkometanolin asemesta siellä, minne ei kannata ajolankoja ripustaa.

Erkki aivan oikein nostaa esiin myös energiakysymyksen bisnes- ja poliittista tulokulmaa. Kvartaaliaikaskaalaisen ja kilpailuhenkisopportunistisen liike-elämän varaan tuskin kukaan haluaisi näitä kysymyksiä laskea. Poliittista ohjausta ja päätöksentekoa tarvitaan. Vetylinja-autoesimerkki osoittaa, etteivät asiaankuuluvat poliittisetkaan valtaelimet ole aina riittävän kykeneviä tällä suunnitelmatalouden saralla. Ovatkohan ongelmana politiikkaan liittyvät ideologiset väännöt vaiko niiden lisäksi se, ettei tieteellisteknistä viisautta osata tai haluta huomioida riittävästi?

Mutta ennen kaikkea ajattelen niinkin, että ekoenergian kuhunkin käyttökohteeseen sopivan muodon valintaa tärkeämpi asia on energiansäästö ylipäätään. Tekniikan kehittymisen pitäisi päinvastoin auttaa vähentämään ihmiskunnan energiankulutusta ― ei niin, että energian jatkuvasti halventuessa pikkuautojen koko ja määrä vain jatkavat kasvamistaan, jolloin energiankulutus itse asiassa kasvaa. Mantereiltamme loppuvat asfaltilla peitettävät määräalat ja syvänmerenpohjistamme sähkökojeissa välttämättömät vuorimineraalit. Näin siltikin, vaikka saisimme fuusioreaktorit pulputtamaan hyvin edullista ja käytännössä ehtymätöntä sähködieseliä. Aino Kassinen kertoi perjantaina 6/8-1971 tästä »uudesta auringosta»: »Tarkkaa aikaa minä en osaa laskea, mutta ei se ensi vuosituhannen puolelle kyllä siirry.» Ennustuksen voi kai sanoa osuneen sikäli oikeaan, että ― 1970-luvulla tehtyihin eksperimentteihin verraten ― 1990-luvun fuusiokokeissa saavutettiin jo selviä edistysaskeleita, vaikkakin edelleen varsinaisen »uuden auringon» veroisen fuusioreaktorin odotetaan edelleenkin viivästyvän vuosikymmenten päähän. Sikälikin ollaan vielä alkutaipaleella.

Kuvassa http://vaunut.org/kuva/168097 lienee paikka, joka ilmenee oheisesta kaaviosta ja rakennusluvasta vuodelta 1960.

Tilaston mukaan sinne tuli pari halkovaunua kuukaudessa, mutta kenelle ei selvinnyt rataverkon liikennepaikkatutkimuksestakaan. Siihen liittyvästä kirjeenvaihdosta selvisi, että pistoraide purettiin 1968 lokakuun loppuun mennessä .

Björn Wahlroos arvioi Suomen konkurssikypsäksi !       (Taloussanomat)

Suomen talousviisaat ovat kuitenkin toista mieltä ja laulavat niidel lauluja jonka leipää syövät!

Mikä firma käytti Ruutanan pistoraidetta?

Oli äsken VET17302:lla (Dr20) aikamoinen kiire Myllykosken tietämillä ja nopeuskäyrästä katsottuna huiteli vähän päästä yli 200 km/h. Luulin oikeasti hävittäjän tulevan, mutta olikin veturi. Oli äänimaisema aika erikoinen, kun jarrutteli neljänkympin rajoitukselle.

Ihan hyvä, vaan näpertelyähän se on koko maan kannalta.
Onhan se toki samalla miellyttävä lahja rikkaalta Pohjois-Suomelta köyhälle Pohjois-Ruotsille.

Mutta maamme ei pelastu taloudellisesti ilman Tallinnan tunnelia liityntäyhteyksineen.
Vasta tällaisessa yhteydessä tulee luonnolliseksi muutos kauttaaltaan 1435 mm raidelevyteen.
Näin ison muutoksen voi köyhennetty maamme tehdä vain EU-hankkeena.

Suomi olisi saanut EU:n elvytyspaketista talous- ja turvallisuusperusteilla vähintään neljä miljardia euroa käytettäväksi Tallinnan tunneliin ja 1435-kavennukseen.
Edellishallitus tyri sen (erityisesti ministeri Harakka) tunninjunapuuhailijoiden (kuten Lyly) sekottamana.

Luojan kiitos oli, että EU myönsi Harakan suruttomuuden myötä vapautuneet yli 4 miljardia rahoituseuroamme Rail Baltican noin 85% EU-tueksi. Onhan Rail Balticasta hyötyä meillekin.

LiVi-ministeriö näyttää kuitenkin yhä kieltäytyvän suunnitelmien tekemisestä ja voimaperäisen EU-vaikuttamisen aloittamisesta Tallinnan tunnelista !!!!!!!  
Uudet mahdollisuudet hankkeen toteuttamiselle avautuvat, mutta niihin ei edelleenkään valmistauduta.

Tulemme jäämään jälkeen Puolan elintasosta kymmenessä vuodessa ja Viron, Latvian ja Liettuan elintasosta 15....20 vuodessa.
Tärkeä osasyy tähän ovat ylivoimaisesti meitä sujuvammiksi ja edullisemiksi tulevat yhteydet sieltä sinne missä raha liikkuu ja kilpailu hävittää allianssit (hyvävelikorruption).

Mielenkiintoisia visioita!

Teemu on paljolti oikeassa, sillä täydennyksellä että tuuli- ja aurinkosähköä voi molekyyliketjultaan monimutkaisemman dieselöljyn sijaan edullisemmin käyttää metanolin (ns. vihreä metanoli, e-metanoli) valmistukseen.  Vihreä metanoli on mm. dieselmoottorikäytössä jokseenkin yhtä helppo nestemäinen polttoaine kuin dieselöljy, ja on yhtälailla nettopäästötön.

E-metanolin nettopäästöttömyys tarkoittaa, että nesteeksi muuttamisessa vedyn molekyyliketjuun lisätään yksi hiiliatomi.  Jos hiiliatomi pyydystetään ilmakehästä, määritellään sen palautuminen polton yhteydessä takaisin ilmakehään nettopäästöttömyydeksi EU:n ja muiden tahojen määräyksissä.
E-dieselissä on vedyn molekyyliketjuun yhtälailla liitetty ilmakehästä pyydystettyjä hiiliatomeja, jotka polton yhteydessä palaavat ilmakehään.

E-metanoli vaatii ajoneuvon polttoainejärjestelmään vain vähäisiä materiaalimuutoksia mm. tiivisteisiin.
Se on yhtä turvallista varastoida, jaella ja käsitellä kuin dieselöljy. Toki se on myrkkyä, mutta yhtä pahoin käy jos juo dielöljyä.

Käytännön ongelma e-metanolin liikennekäyttöä koskien on, että lähivuosina sen litrahinta on luokkaa nelinkertainen fossiiliseen metanoliin ja dieselöljyyn verrattuna. Pääsyypää tähän ovat vihreät mielipuolet EU:ssa ja muualla, jotka ovat eri tavoin estäneet investointipäätökset suurten ja kustannustehokkaiden e-polttoaineiden jalostuslaitoksiin.

Sensijaan nn. EU on saanut noin 95% subventioilla toteutumaan euroopanlaajuisesti vuosittain parisataa kaupunkibussia vetykaasun (700 bar säiliöissä) + polttokennon voimin.  Kankkulan kaivoon.
Niinikään kuvitellaan että vety jakeluasemilla 700 bar paineeseen pumpattuna ja tätä painetta kestäviin ajoneuvosäiliöihin siirrettynä olisi toimiva ja turvallinen ratkaisu tieliikenteseen.  Täysin järjetöntä.

Taustaongelma miksi järjettömyyttä parhaillaan edistetään on siinä, että esimerkiksi e-metanoli ja kokonaan tai osittain fossiilisesti tehty metanoli ovat lopputuotteina kemiallisesti identtisiä.
Valvojat epäilevät, että he eivät pysty estämään fossiilisen lajikkeen levitystä muka e-lajikkeena.

Tähänastiset tavat (kuten väriaine mopö:ssä) eivät ehkä pysty riittävästi estämään huijauksia.
Huijausvaara poistuisi suurinvestoinneilla uusiin suuriin ja tehokkaisiin e-polttoainejalostamoihin, joiden avulla ero litrahinnoissa pienentyisi ratkaisevasti.
Teollisuus ei uskalla päättää näistä suurinvestoinneista. Viherfanaatikot ovat liian suuri riski.

Km 203+464 -> Km 203+490 Ruutana Rtn. Sijainti-km 1939 oli 203+464, vuoden 1946 mittauksessa 203+440, vaikka vuoden 1955 kaaviossa se on edelleen/taas? 203+464. Viimeisin Km 203+490 on varmaan laiturien keskimitan mukaan.

Ruutanan lipunmyynti laski tasaisesti koko 1960-luvun ajan. Kuukausilipuissa tapahtui erityisen suuret pudotukset 1966 ja 1969.

1968 Liikenneosasto ilmoitti rataosastolle, että Ruutanan pistoraide voidaan poistaa tarpeettomana (Lko 3884/2664, 9.5.1968). Edellisenä vuonna sinne oli saapunut 21  ja lähtenyt 2 vaunukuormaa.

Liitteinä 1) Ruutana kaavio 1955, 2) Ruutana omatekoinen kaavio 1993, 3) Lko:n liikennetilasto 60-luvulta ja 4) ote peruskartalta 2141 03, vuoden 1958 painos.