01.09.1921 / Trollhättan, Ruotsi

01.09.1921 Ensimmäiset E (Esh)-sarjan veturit (sittemmin mm sota-aikana sotasaalisvetureina Tr2 VR:llä) lähetettiin Nohabilta rautateitse Tornion kautta Neuvostoliittoon. Reitti oli hankala ja hidas ja siksi suurin osa lähetettiin vesiteitse Trollhättanin satamasta. Vetureiden toimitustavoista on kerrottu Nohabin esitteissä, Ruosin rautatiemuseon julkaisussa Spår (vuonna 1991) sekä etekin Suomen läpi kuljetetuista yksityiskohtaisesti E-sarjan historiikissa. Jois osaisin venäjää vähän paremmin, niin voisin kertoa enemmän ja yksityiskohtaisemmin. Nyt on tyydyttävä siihen, että vetureiden ja niiden tendereiden pyöräkerrat ilmeisesti painettiin akseleillaan vähän ulommas rajalla. Kuva on Nohabin arkistokuva. Osa niistä (ainakin kopiot) siirrettiin Gävleeen rautatiemuseoon ja osa Trollhättanin paikalliseeen kunnalliseeen arkistoon.
Kuvassa näkyy ensimmäinen lähetys 1.9.1921, Esh 4001, 4002 ja 4003. Vetureiden paino oli niin suuri, että tehtaalta lähtevän lähetyksen eteen valjastettiin kaksi tehtaan omaa vaihtoveturia, numerot 3 ja 5.

Kuvan tiedot
Kuvauspaikka: Trollhättan Valtio: Ruotsi
Kuvaaja: Nohab (Lisännyt: Eljas Pölhö)
Kuvasarja: Vetureiden ja vaunujen tehdaskuvia
Lisätty: 04.04.2015 03:01
Muu tunniste
Ulkomaat
Vuodenajat: Syksy

Kommentit

05.04.2015 21:58 Ilkka Hovi: Veturin kehykseen asennetut pyörät ovat ilman vastapainoja, siten ollevat siirtokuljetukseen tarkoitettuja pyöriä.
05.04.2015 22:20 Eljas Pölhö: Hyvä huomio Ilkka! Minä ajattelin, että lienee turha tehdä ylimääräisiä täysejä satseja pelkkää siirtoa varten, mutta ehkäpä alaosa kulkee mukavammin, kun kaikki pyörät on paikallaan. Eipähän muutaman pyöräkerran hinta paljoa hetkauta 1000 veturin tilauksessa, josta puolet siirrettiin Saksassa valmistettavaksi.

Ruotsalaiset ottivat maksun kullassa ja maksoivat rahalla saksalaisille. Ensimmäinen kultaerä oli 56 tonnia, toinen 34 tonnia jne, varmuuden vuoksi lastattiin ruotsalaisiin laivoihin. Euroopassa tämä järjestely aiheutti suurta vastustusta ja esimerkiksi ranskalaiset vaativat bolsevikkien kultaa itselleen, koska katsoivat sen kuuluvan itselleen tsaarinaikaisista asioista. USA protestoi kanssa, kunnes ruotsalaiset myivät osan kullasta siten, että se päätyi Fort Knoxiin. Se lopetti protestoinnin. Ruotsissa kultaa käytettiin mm kultakolikoihin ja niiden takia rahapaja joutui tekemään ylitöitä. Länsi-Eurooppa ei suostunut käymään kauppaa bolsevikkien kanssa, mutta ruotsalaiset möivät sille, joka maksoi tilauksensa. Silloin eivät kukkahattutädit saaneet päättää ja valtakunta vaurastui vähäsen.
(Käyttäjä muokannut 05.04.15 22:20)
07.04.2015 11:09 Ilkka Hovi: .. jäi ajatus kesken. Suomen puolella pyörästö voitiin laittaa kehyksen alle ja kytkintangot kiinni jolloin hinaus kävi omilla pyörillä.
Suurin vaiva ollut varmaan kattilan kuormaus (venäläiseen ?) vaunuun. Olettaisin olleen parempi tilata vaunut sovettiliitosta jolloin selvittiin ilman toista kuormausta.
28.05.2015 20:18 Janne Louhi: Kertokaas jotkut viisaat millä numeroilla sotasaalis ym muita väliaikaisvetureita oli?
Sellanen luulo mulla on että ainakin 2100-sarjassa ja Tr2 lisäksi Tr4 ja jotain Hr- ja Tv- taikka Tk-sarjaa.
29.05.2015 12:20 Eljas Pölhö: SVR:n ja (vanhan) VR:n tilapäiskalusto on pääsääntöisesti kulkenut veturin omistajan antamalla numerolla. Toisen maailmansodan aikaiset sotasaalisveturit ja saksalaisten Eestistä ja Latviasta lähettämät sotasaalisveturit kuitenkin saivat VR:n sarjamerkit ja numerot sitä mukaa kuin niitä saatiin liikennekuntoon. Niistä on selostus Kustantaja Laaksosen julkaisemassa kirjassa Rautatiet sotavuosina TK-miesten kuvaamina. Näille vetureille laadittiin junapainotaulukot aivan samaan tapaan kuin VR:n omille vetureille, joten käyttö oli varmaan suunniteltu pitkäaikaisemmaksi kuin miten kävi. Alla sarjat ja numerot (alkuperäiset sarjat sulkeissa):

A1-Tr2 2000-2026 (Esh, Eg, Ek, Em)
B1-Tr4 2100-2111 (Ok)
B2-Tv3 2200-2254 (Od, Ok, Ov, Tp101)
B3-Tv4 2900-2901 (Tp1)
B4---- 3000 (teollisuusveturi)
C1-Hr6 2300-2302 (S)
E1-Tv5 2400-2401 (T)
F1-Hr5 2700-2702 (Nv)
H10-Hr4 2500–2501 (Ak)
K6-Tr3 2600–2616 (Shch)
M---- 2800 (teollisuusveturi)
T1-Vv1 3100 (Tkp11)
--Vk4 3200 (teollisuusveturi)
--Hr7 3300 (Nk)
29.05.2015 21:32 Janne Louhi: Kiitos paljon Eljas! :)
Hämmästyttävän paljon erilaisia vetureita ja että A1 sarjamerkki kierrätettiin muutamien muiden ohella paljon järeimmille koneille.
07.10.2015 16:50 Eljas Pölhö: Tuli eteen SPÅR 1991. Siinä sanottiin, että 18 ensimmäistä veturia kuljetettiin Haaparantaan kuljetuspyörillä ja siellä vaihdettiin alle vetureiden leveäraiteiset pyöräkerrat. Normaaliraiteisten siirtopyöräkertojen käyttö oli mahdollista, koska kehys oli 30mm kapeampi kuin normaalisti Venäjällä käytetty ja se riitti tilapäisille pyöräkerroille. Nohab rakensi Tornioon tilapäisen koontihallin, jossa veturit varustettiin hinaukseen Suomen lävitse. Vetreiden suuresta painosta johtuen ne voitiin laittaa ajokuntoon vasta Viipurin konepajalla. Monimutkaisesta järjestelystä johtuen loput 482 veturia laivattiin Trollhättanin satamasta.
07.10.2015 22:40 Heikki Kannosto: Åhhåh millainen kuva! Kolmiakselinen satulatankkiveturi on jotenkin symppis - englantilaiset taisivat kutsua juuri sen tapaisia terriereiksi. Ne lienevät ärhäkämpiä kuin rauhalliset colliet.
08.10.2015 09:55 Juha Kutvonen: Tästä kuvasta muistui mieleeni KDs1 (VR:n vuokra-Nohab), joka siirrettiin Suomeen/-sta Tornion kautta. Miten raideleveyden vaihto rajalla onnistui? Vaihdettiinko veturiin telit vai vain pyöräkerrat ja oliko Torniossa riittävän tehokasta siirtokuormausnosturia veturin nostoon jo 1950-luvun lopulla?

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!