07.06.1943 / Äänislinna
07.06.1943 Äänislinnan asema 7.6.1943
Kommentit
| 21.03.2016 06:09 | Kari Haapakangas: | Onko kuvassa peräti yksi siviilikin? | |
| 21.03.2016 08:40 | Jaakko Harjuvaara: | Nämä kaksi ovat mielestäni rautatievirkailijoita? | |
| 21.03.2016 09:54 | Kari Haapakangas: | Toisen päähine ei oikein näytä tarpeeksi viralliselta, mutta ehkä se katselukulma huijaa. Vasemmanpuoleinen koppalakkimies voisi kait olla laivaston tai ilmavoimienkin palveluksessa, mutta luultavimmin kuitenkin VR:n palveluksessa. | |
| 21.03.2016 10:22 | Jaakko Harjuvaara: | Tarkemmin katsottuna isommasta kuvakoosta, mielestäni kuorma-autossa on häköpönttö bensakäytön sijasta. | |
| 21.03.2016 13:24 | Heikki Jalonen: | Kuorma-autossa on häkäkaasulaitteet: kaasunpuhdistimet (2 lieriötä) näkyvät lavan alapuolella, heti ohjaamon takana. Itse pönttö on hieman erikoisesti keskemmällä autoa, pöntöltä puhdistimille menevä putki näkyy selvästi. Ehkä autossa onkin matalampimallinen hiilikaasutin, joka voi sijaita myös lavan päällä? Auton merkin tunnistus on kuvakulman ja välimatkan vuoksi vähän vaikeaa, mutta takavanteen (5 reikää-5 pulttia) perusteella arvaan että Ford 1940 "Hävittäjä" se on. Hytin kattokin näyttää sopivan muotoiselta. Kuvan naishenkilö ei välttämättä ole täysin "aito" siviilihenkilö vaikka ei ole lottakaan jolla tietenkin olisi päässään asianmukainen ohjesäännön määräämä päähine. Äänislinnassa oli esimerkiksi Posti- ja Telehallituksen palveluksessa olevia puhelunvälittäjiä ja sähköttäjiä, naisia kaiketi kaikki. Siviilivirassaan mutta paikalle vapaaehtoisista lähtijöistä komennettuna. Näin oli asian laita esimerkiksi jo edesmenneen Eila-tätimme tapauksessa. Varsinaisia siviilejä tuolla sotatoimialueella tuskin Suomesta muutoin oli. |
|
| 21.03.2016 14:58 | Kimmo T. Lumirae: | Vasemmanpuoleisella koppalakkimiehellä on kovin paljon punoksia sekä lipassa että hihassa ollakseen rautatieläinen. Minkälaista hiiltä hiilihäkäpönttö muuten käytti? |
|
| 21.03.2016 15:53 | Jaakko Harjuvaara: | Ainakin ne tavalliset kuorma-autot joissa oli häkäpönttö, niin niihin kaadettiin sinne pöntön yläpäähän pientä puupilkettä = pieniä puupalasia ja ne valuivat alemmaksi pöntössä sitä mukaa, kuin paloivat siellä alapäässä. Olen nähnyt, miten paperisäkistä kaadettiin näitä pilkkeitä ja olin vähän ihmeissäni, että miten siitä voidaan saada moottorille polttoainetta bensan sijasta. LAITAN isomman kuvan linkin. Kuva on epäterävämpi tietysti, mutta siitä voi selvitä jotain: http://www.jaakkoharjuvaara.net/HISTORIA/1943_06_07_aanislinnan_asema01_ng235.jpg Olkaa hyvä. |
|
| 21.03.2016 15:54 | Jaakko Harjuvaara: | Sieltä sotakuvista löytyy vielä isompi häkäpönttöauton kuva. Se ei liity rautatiehen, niin että laitan linkin tänne, niin sitä pääsee katsomaan. Täytyy vain etsiä se ja skannata jne... | |
| 21.03.2016 19:56 | Eljas Pölhö: | Häkäpönttöjä (ruots. gengas) oli kahta perustyyppiä, hiilikaasu- (ruots. kolgas) ja puukaasukäyttöisiä (ruots. vedgas). Hiilikaasuvehkeissä polttoaineena Suomessa ja Ruotsissa oli lähinnä puuhiili (Saksassa kai ruskohiili). Puukaasuvehkeissä käytettiin mieluiten koivuklapeista tehtyjä pilkkeitä. Puukaasu oli näistä hyötysuhteeltaan paras ja nopeimmin ajovalmis. | |
| 21.03.2016 20:10 | Heikki Jalonen: | Hiilikaasutin toimii nimensä mukaan puuhiilellä. Kooltaan se voi olla pienempi kuin varsinainen puukaasutin. Niitä tietysti suosittiin varsinkin henkilöautoissa, mutta myös kuorma- ja linja-autoihin löytyi sopivia kokoluokkia. Ja jopa moottoripyörään sopiva koko oli olemassa. Asiaa kokeilleet sanovat, että hiilikaasutin on nopeampi käynnistymään, teholtaan parempi ja helpompi hoitaa ja vaatii pienemmän tilavuuden syötettävää polttoainetta. Tuottaa vieläpä puhtaampaa kaasua. Melko paljonhan kaikkea epäpuhtautta (vettä ja muuta palamatonta) poistuu puun hiiltovaiheessa, joka siis ei tule autoilijan riesaksi vaan jää miiluun. Toisin kuin puukaasuttimessa, jossa hiiltovaihekin tehdään autossa on-board. Ja hiiltovaiheen polttoainemekki ja pilkkeen sisältämä vesi ja muu hyödytön on matkalla mukana kuljetettava ja pönttöön syötettävä ja valmiista kaasusta pois suodatettava. Toki hiilikaasukaan ei suoraan kehittimestä sovi moottorille, vaan puhdistuksen sekin vaatii, kuitenkin vähän helppohoitoisemman. Suodatinpönttöjen muodosta voisi arvailla, että tuon kuorma-auton kaasutin saattaisi olla kotimainen Aimo. Useimmat kuitenkin perustuivat enemmän tai vähemmän (ja virallisuuden puolesta vaihtelevasti) ruotsalaisiin Svedlund-laitteisiin. |
|
| 21.03.2016 21:13 | Eljas Pölhö: | Onko tosiaan niin, että "hiilikaasutin on nopeampi käynnistymään, teholtaan parempi". Minulla on (ollut) täysin päinvastainen käsitys ilman omaa kokemusta kummastakaan. Mutta juuri puukaasun paremmuuden(?) vuoksi se n. 1942-43 jälkeen alkoi syrjäyttää hiilikaasuttimia (ainakin moottorivetureissa Ruotsissa). Edit: kokeilemalla sanalla hiilikaasu, tuntuu Wikin artikkeli pitävän puukaasua parempana. Mutta kuten sanottu, niin en ole perehtynyt laitteisiin tai niiden kehitykseen sen enempää kuin oli pakko yhden junakirjan toimittamisessa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilikaasu |
|
| 21.03.2016 22:20 | Heikki Jalonen: | Eipä ole omakohtaista kokemusta minullakaan. Mutta, luultavasti puukaasukehitin tuli suositummaksi siksi, että työläs ja aikaa ja hankalasti saatavaa työvoimaa vaativa hiilenpolttovaihe saatiin jätettyä pois. Kun liikennepolttoaineiden kulukki radikaalisti kasvoi bensiinin saannin ehtyessä, asialla oli varmasti oleellinen logistinen merkitys. Toisekseen, hiiltovaihe kulutti melkoisesti polttoaineen sisältämää energiaa. Joka ehkä osittain saatiin hyötykäyttöön kaasutettaessa suoraan puuta. Aimo-hiilikaasuttimelle valmistaja (Löfström-Merivaara/1941) ilmoitti vastaavuutta 1 hl (I-luokan!) hiiliä vastaa 10 L bensiiniä. Jos kaikki oli kunnossa ja auto hyvä. Ja tie suora ja tasainen. Ja sää otollinen. Ja kuljettaja taitava. Ja onni kohdallaan... AKMO-puukaasuttimien (Autokorjaamojen Oy/Kaipio Oy/1941) käyttöohjeissa puolestaan vertailtiin hyvinkin laajasti hiili- ja puukaasutuksen etuja ja haittoja. Ominaiskulutuksena ilmoitetaan seuraavia arvoja: bensiini 0.24 kg/hvt; puuhiili 0.4 kg/hvt; puu 0.9 kg/hvt (hvt=hevosvoimatunti = 0,74 kWh). Tässä siis peruste hiilikaasun käytölle, jos polttoaineen kuljetustilat olivat vähäiset. Kuten henkilöautoissa yleensä oli. Puhumattakaan moottoripyörästä. Samassa AKMO-oppaassa on myös vertailuhintoja eri polttoaineille: bensiini 8.20 mk/kg; puuhiili 3.00 mk/kg; puu 0.93 mk/kg. Siten, hiilellä tehon hinnaksi tuli 1.2 mk/hvt ja puulla 0.84 mk/hvt. Tässäpä siis luultavasti perimmäinen syy puukaasun menestykselle. Raha puhui myös pulan keskellä. Tosin puukaasuttimen oppaan tiedot ovat myös varmasti hieman kotiinpäin vetäviä, siis puukaasukotiin. Bensiinin hinta edellä on tietenkin puhtaasti teoreettinen tieto sota-aikana, sitäpä kun ei tavallinen käyttäjä saanut kuitenkaan mistään. Bensiiniähän noina vuosina sai oikeastaan vain virkakäyttöä varten: ambulansseihin, paloautoihin ja vastaaviin. Ja tietysti ylimmän virkakunnan virka-autoihin. Pääministerit Rangell ja Linkomies ajoivat siten varmaan bensiinillä. Päinvastoin kuin nykyisin, kun meidän pääministerimme ajaa puukaasulla. Kovat ovat meillä ajat. |
|
| 21.03.2016 22:52 | Heikki Jalonen: | Tuo keskellä tummassa univormussa seisova pidempi herra onkin muuten melko arvoitus! Nyt kun suurennuslasilla parhaani kuvaa olen tiirannut, niin kyllä siinä merivoimien upseerisherra näyttäisi olevan. Täydessä kavaijipuvussa, mutta sota-ajan tyyliin ilman lakinpäällistä. Kippurahäntä vaikuttaisi olevan hihassa, arvomerkkinauhojen yläpuolella. Yksi nauha lakin lipassa, eli komentajakapteenin tasolla vähintään ollaan. Ja sitä arvoa nauhojen leveys vastaisi, komentaja tai kommodori olisivat leveämmät. Harmi, että kuva on liian epäskarppi että raidat näkyisivät. Mutta, mitähän herrat tekevät Äänislinnan asemalla? Odottanevatko autokyytiä jonnekin Äänisjärven rantamille? | |
| 21.03.2016 23:25 | Jaakko Harjuvaara: | Kaikki tämä menee yksiin muistikuvani kanssa, että kuormauton lavalta otettiin yksi lähes miehen korkuinen paperisäkki ja siitä kaadettiin niitä pilkkeitä pönttöön. Muistan, että puhuttiin, miten kauan kestää, kun pöntön alapäässä on saatu tuli syttymään ja palamaan kunnolla ja kuumenemaan, vasta sitten saa moottorin käynnistymään ja pääsee liikkeelle. | |
| 22.03.2016 10:16 | Mikko Herpman: | Puukaasuttimella ajelee nykyään ne joilla on siihen varaa.. Toisin kuin sota-aikana.. Bensalla ajeli ne joilla oli siihen rahaa tai mahdollisuus. Oliko todella myös polttomoottori-vetureita puukaasuttimella? Ilmeisesti kuitenkin vain vaihtotyössä käytössä? |
|
| 22.03.2016 12:05 | Joni Lahti: | Kuva kertoo myös siitä, että suomalaisilla oli Äänisellä merivoimien toimintaa. Ääniselle perustettiin Äänisen laivasto-osasto (Ään.LOs), johon suomalaiset toivat rautateitse mm. 2 tykkivenettä, 4 kuljetusalusta ja 25 moottorivenettä. Osastoon tuotiin myös 30 panssarilaiva Ilmarisen haverista pelastunutta miestä. Sotasaalina osastoon liitettiin 2 siipiratasalusta, 6 hinaajaa, 2 tankkeria, 2 moottorivenettä ja 2 matkustaja-alusta. Ääniselle perustettiin myös Äänisen rannikkoprikaati, johon maavoimien yksiköiden lisäksi kuului rannikkotykistörykmentti 14 (RTK 14). Rannikkotykistö kuului tuolloin vielä merivoimien organisaatioon, tosin sotilasarvot ja asepuvut taisivat olla maavoimien mukaiset. |
|
| 28.03.2016 17:36 | Kimmo T. Lumirae: | Eljaksella lienevät laajat tiedot puukaasutinkalustosta niin meillä kuin muuallakin mutta VR:n historiahan tuntee oikein oman moottorivaunutyyppinsä, Ps 1, joka oli puukaasukäyttöinen jo ennen sotia eli oli puukaasutekniikan testipenkki. Ja peräti sähköinen voimansiirtokin. Tekniikkaa kokeiltiin siinä 1933-36, jonka jälkeen vaunu sai dieselmoottorin. Oliko joissain kapearaidevetureissakin puukaasukäyttöä sotien aikana? |
|
| 28.03.2016 19:10 | Eljas Pölhö: | Kimmo arvelee paljon, mutta olen aiemmin ollut lähinnä kiinnostunut vain missä niitä on ollut ja koska. Tämän ketjun innoittamana kuitenkin lainasin pääsiäislukemiseksi kaiken aihepiirin kirjallisuuden mitä löysin Norrköpingin kirjastosta. Ruotsi on ollut johtavia maita häkäpyttykulkuneovojen suhteen ja ilmeisesti määrissä toisena Saksan jälkeen. Merkkejä on ollut paljon; samoin malleja. On ollut nokalle asetettavia, sivulle asennettavia, perään asennettavia ja peräkärryyn asennettavia laitteita. Kulkuneuvoissa niitä on ollut vetureissa, moottorivaunuissa, kuorma- ja linja-autoissa, henkilöautoissa, traktoreissa, moottoripyörissä, mopoissa ja eri kokoisissa veneissä. Niin ja tietysti kiinteissä polttomoottoreissa. Ruotsissa oli sota-aikaan häkäpyttynäyttelyitä (autoja, veneitä ym) ja valtion polttoainekomissio teki testejä ja järjesti kilpailuja eri laitevalmistajien kesken. Karkeasti yleistäen hiilikaasu- ja puukaasulaitteiden kehittämä teho oli keskenään tasavertainen, noin 75% bensiinistä. Hiilikaasulaitteiden vaatima polttoainemäärä oli pienempi kuin puukaasulaitteiden, mutta toisaalta puukaasulaitteilla ajettiin halvempia kilometrejä. Normaalikäytössä tonni puupilkkeitä vei autoa yhtä pitkälle kuin 386 litraa bensiiniä. Yhdessä tutkimuksessa sanottiin, että sama matka vaatii 10 litraa bensiiniä tai 14-15 kg puuhiiltä tai 25-30 kg koivupilkkeitä. Häkäpyttylaitteiden kehitys aloitettiin Ruotsissa noin 1918, oli erityisen vilkasta 1930-luvun alussa, mutta sitten into hiipui kymmeneksi vuodeksi. Mahdollisesti tämä oli innoittajana VR:n Ps1-kokeilulle. Sitä ei kuitenkaan koskaan saatu toimimaan täysin luotettavasti. Samaan aikaan kokeiltiin laitteita myös teollisuusvetureissa, kokeile esim. hakusanaa Kajaanin Puutavara. Sodan alussa häkäpyttykäynnistyksen sanottiin kestävän noin 7 minuuttia (kuorma-autossa), mutta aikaa pyrittiin lyhentämään seuraavina vuosina. Rautatiekalustossa (Ruotsissa) jokseenkin kaikki moottoriveturit ja moottorivaunut varustettiin hiili- tai puukaasulaittein 1940-luvun alussa ja laitteet poistettiin vuosina 1945-47. Ensi viikolla ilmestyvästä TGOJ:n kalustohistoriikista käy ilmi, että ensin suosittiin hiilikaasulaitteita, mutta vuoden 1942 jälkeen puukaasulaitteita. |
|
| 30.03.2016 12:58 | Petri Sallinen: | VR:n vehkeistä ainakin bensamoottorivaunu nro 21 on ollut varustettuna puukaasuttimella. Tästä huolimatta se säilytti alkuperäisen Bm-litteransa. Muistelen myös, että joku Lokomon valmistamista Bjurström-tyypin kapearaidevehkeistä olisi ollut jossain vaiheessa varustettu puukaasuttimella. Tästä en tosin ole varma. |
|
| 30.03.2016 15:47 | Eljas Pölhö: | VR:n vehkeista 21:n lisäksi myös Bm2 20 ja Bm3 22 saivat sota-aikana puukaasuttimet. Lisäksi sellaiset asennettiin niihin rata-autoihin, jotka pidettiin käytössä. |