??.??.1955 / Valmet Oy Lentokonetehdas Tampere
??.??.1955 KUVA 3
Alkuperäinen MD 320 -moottori, joka on kuusisylinterinen nelitahtinen etukammiorivimoottori. Moottori kehittää 450 hevosvoimaa kierrosluvulla 1700 r/min, eli veturin teho kahdella moottorilla oli yhteensä 900 hv.
Hr11:n koneistot on sijoitettu kahteen moottoriteliin, joissa moottori ja vaihteisto ovat yhdessä. Moottori on telin etupäässä etummaisen akselin päällä hiukan taaksepäin kallellaan. Moottorista voima siirtyy nivelakselin välityksellä taaemman akselin edessä olevaan Mekydro-vaihdelaatikkoon. Mekydrosta lähtevät nivelakselit molemmilla akseleilla oleville C22-akselinkäyttölaitteille, jotka nekin ovat Maybachin valmistamia.
Akselinkäyttölaitteet ja nivelakseli ovat telin vasemmalla reunalla. Telin oikeassa takanurkassa näkyy suurikokoinen Strömbergin valmistama yhdistetty laturi/starttimoottori.
Neljä jarrusylinteriä on kiinnitetty vaakasuoraan telin sivulle.Ensiöjousituksena ovat laakeripesiä kannattavat kierrejouset ja toisiojousituksena näkymättömissä olevat telin kehtoa kannattavat lehtijouset.
Telit on asennettu veturiin siten, että telin etupää (moottoripää) on veturin päädyn puolella. Moottori tulee siis osin ohjaamon puolelle sijaiten ohjaamon keskellä eristettynä seinämillä.
Kuvan käyttöoikeus : CC BY-NC-ND 4.0
Kommentit
| 27.11.2019 08:55 | Raimo Harju: | Tämä kaikki tekniikka ja koneisto on varmaan vielä riittävän hyväs museaalises kunnos siellä Hyvinkäällä. | |
| 27.11.2019 09:23 | Erkki Nuutio: | Juuri niin. Ja ruostuneen korin paljolta suorien peltien laajakin uusiminen olisi vain viikkojen työ kunnollisessa teräsrakennepajassa. Paikan päällä tutkittuaan antaisivat varmaan varsin kohtuullisen tarjouksen tästä työstä. Sakuilta saisi harrastaja-apua Maybach-moottorin osalta. Tarvetta siihen ei kuitenkaan liene. Jos yli-uudistaisi Mekydro-sakarakytkinvaihteiston hallintaa, sen saisi toimimaan automaatin tapaan - samoin kuin esimerkiksi Eatonin uusimmat kuorma-autovaihteistot. No, päästin vähän ajatuksia laukkailemaan. |
|
| 27.11.2019 15:29 | Esa J. Rintamäki: | Entä missä ovat piirustukset ja työohjeet koskien koria? | |
| 27.11.2019 15:54 | Juhani Pirttilahti: | Olen siinä käsityksessä, että Hr11:n piirustuksia ja työohjeita ei enää ole olemassa. | |
| 27.11.2019 20:37 | Raimo Harju: | Eikös se Hyvinkäällä oleva, ole vielä senverran kasas, että metallialan ammattilaiset siitä näkevät, mitat, mallin ja muodon, eikä ammattilaiselle tarvitse joka asiaa ja ohjetta kädestä pitäen näyttää ja rautalangasta vääntää. Tämän veturin kunnostuksen esteiksi on esitetty muita syitä, kuin piirrustusten tai työohjeitten puuttuminen. | |
| 27.11.2019 21:03 | Erkki Nuutio: | On harmi jos rungon+korin työpiirustuksia ei löydy, ei edes pääkokoonpanojen tasolta. Ne olisivat helpottaneet asian täsmällistä käsittelyä ja tarjousten pyytämisiä. Suurelta osin uutta koria ei voi kuvitta tehdä. On tyydyttävä liiaksi ruostuneiden peltialueiden korvaamisen hitsaamalla uudet tilalle. Aikanaanhan tällaiseen oli rutiinia Hyvinkään Knp:llakin. Ei ulkonäön palauttaminen ole ylivoimaista ja ylikallista museomäärärahoillakaan + lahjoituksilla, kun veturin liikkumistoiveet sivuutetaan tässä vaiheessa. Aluksi veturi täytyy kuitenkin saada kuivaan sisätilaan. Tällä myös mahdollistettaisiin kunnostuksen arviointi- ja käynnistysyritykset ja rahoituksen määrätietoinen kehittely. |
|
| 27.11.2019 21:46 | Tauno Hermola: | Näkisin, että autokoritehdas tai raskaan kaluston autokorikorjaamo olisi oikeampi paikka, kuin joku teräsrakennepaja. Koritehtaat on kyllä kovasti vähentyneet, kuin ala on keskittynyt. | |
| 27.11.2019 21:46 | Juhani Pirttilahti: | Yksittäisiä piirustuksia saattaa vielä löytyä, mutta kokonaisuus on melko todennäköisesti menetetty Härmälän varmuusarkiston tyhjennyksen yhteydessä 1995. Kunnostukselle on tosiaan muitakin esteitä, kuten maassamme vallitseva ilmapiiri ja resurssipula, mitä voisi luonnehtia vakavanpuoleiseksi. | |
| 27.11.2019 22:14 | Petri Sallinen: | Elinkeinoelämän Keskusarkisto ELKAsta löytyy 19 kappaleen piirustuksen sarja, joka on tallennettu nimellä "Valmet dieselveturin HR 11 piirustukset", arkistotunnus on 3180:777. Löytyy siis suhteellisen helpolla hakusanalla :). Valmetin jäljelle jääneet piirustukset ovat pääosin Elkaan tallennettuja, mikä lienee yksi perustietämyksestä, kun tutkitaan Valmetin kamoja. On niitä kyllä muuallakin. Arkistotyössä on hyvä pitää mielessä se, että sama kama voi löytyä ainakin kahdesta paikasta: veturin valmistajan/myyjän arkistosta, mutta myös veturin ostajan arkistosta. Tässä tapauksessa Valmetin arkiston lisäksi myös Valtionrautateiden arkistokamojen sijoituspaikoista — tarkemmin ottaen ostamisesta vastanneen hallinnon, mutta myös vetureiden huoltotöitä tehneiden konepajojen jäämistöstä. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että kyseisen veturin piirustuksia saattaa löytyä Elkasta muualtakin Valmetia koskevista fileistä kuin vain suoraan kyseisen veturin nimeen viittavista mapeista. En ole kyseistä piirrustussarjaa ostanut Elka, joten en tiedä, mitä ne sisältävät enkä ole muutenkaan hartiavoimin etsinyt Hr11:tä koskevaa arkistokamaa. Elkan sivuilla em. piirustussarja on nähtävillä PDF-muodossa heikkoresoluutiokuvina, joista voi yrittää tihrustaa niiden sisältöä. Monesti arkistotyössä joutuu kuitenkin ottamaan riskin, että ei saa sitä, mitä etsii — ellei sitten mene paikanpäälle tutkimaan. Matkustaminen ja yöpyminenkin maksavat, joten monesti aineiston ostaminen riskillä nettipalvelusta voi olla sittenkin edullisempi vaihtoehto — arkistokaman hinnat Elkassa ovat kohtuulliset. |
|
| 27.11.2019 22:25 | Juhani Pirttilahti: | ELKAssa ei ole kattavaa aineistoa, koska sinne säilytettäväksi valittiin muutama piirustus lähinnä taiteellisin perustein. Loput poltettiin. Mikrofilmikopiot eivät myöskään ole ELKAssa vaan ne siirtyivät suunnittelun mukana Ouluun. Niissä mikrofilmeissä ei mielestäni ollut Hr11:n aineistoa - sisältö alkaa noin vuodesta 1958. | |
| 28.11.2019 17:25 | Petri Sallinen: | Hyvä! Tämän keskustelun seurauksena on ainakin tiedossa kaksi osoitetta, josta voi löytää piirustuksia. Aluksi ne plakkariin, jonka jälkeen voidaan tsekata saalis: mitä tarvitaan lisää ja onko jotain saatavilla vielä jostakin. Jos jatkotoimet eivät johda mihinkään, niin sitten ei voi mitään :( | |
| 28.11.2019 18:13 | Tauno Hermola: | Sellaiset Valtionrautateiden arkistot, joista Hr11:sta jotain voisi löytyä, lienevät kaikki Kansallisarkistossa, tuskin VR:llä enää mitään on missään. Tiedon löytäminen Kansallisarkistosta taitaa olla suurin ongelma. Mutta tuskin autopeltiseppä (vai pitäisikö sanoa junapeltiseppä) mitään piirustuksia tarvitsee; tekniikan osalta tietoa varmaan enemmän tarvitaan ja sitä lienee paremmin tallessakin, koska sitä on veturien huolloissa tarvittu. | |
| 28.11.2019 20:12 | Eljas Pölhö: | Kansallisarkiston tähän liittyvät VR:n arkistot ovat nykyään Mikkelin maakunta-arkistossa https://arkisto.fi/fi/info/aukioloajat Sopivia mappeja ovat ESIMERKIKSI: Rautatiehallitus. Koneosasto. Koneosaston III arkisto/Koneteknillisen toimiston arkisto (jompi kumpi, muistiinpanoni tältä osin vähän tulkinnanvarainen; näkyy kyllä arkistohaussa kumpi) Hb: 1 Liikkuva kalusto 1913-1956 Hb:1 - Hb:6 ja Hb:8-9 höyryveturisarjat Hb: 7.1 Vetovoima-asioita 1944-1967 Hb: 7.2 Vetovoima-asioita 1948-1954 Hb: 7.3 Vetovoima-asioita 1955-1958 Hb:10.1-10.6 moottorikaluston hankintoja, ehkä paras 10.3 Ha: 5.1 Moottorivaunujen hankintasopimuksia 1949... Fb: 4 Yleisten asioiden kirjeistö 1951-52 ... Fb: 16 Yleisten asioiden kirjeistö 1960 (jatkuu aina 41 asti = 1971) Mappien tilaaminen Helsinkiin maksaa noin 40-50€ kerta (pari mappia kerrallaan tilattaessa). Näistä löytyvät kaikki Dm3-4 ja Dhm1/Hr11 hankintasopimukset, valmistuksen seuranta, vastaanottokoeajot, muutostyöt ja varikonpäälliköiden kommentteja. Siellä oli liitteinä myös piirustuksia, osa niin isoja, etten viitsinyt kuvata. Moottorivaunujen tulon myötä päätettiin muuttaa iso joukko puuvaunuja rullalaakereille ja varustaa sähkövaloin sekä johdottaa merkinantokelloa varten 1952-53. Näistä on sarja- ja numerokohtaiset listat, joista näkyy koko henkilövaunukannan silloinen tilanne. |
|
| 29.11.2019 18:07 | Raimo Harju: | Nyt taas kerran on selvästi tullut osoitettua, ettei Hr11 veturin kunnostuksen esteenä ole mitään muuta kuin omistajatahon haluttomuus, tai välinpitämättömyys tämän harvinaisuuden säilyttämisen merkityksestä Suomen rautatieliikenteen museoinnin kannalta. | |
| 29.11.2019 18:58 | Erkki Nuutio: | Kiitokset tietäjille mm. arkistostahaun viitteistä ja jälleen kerran syvästä (sanomattomasta) vetoomuksesta Hr11:n säilyttämisen puolesta useilta suuresti arvostetuilta rautatiehistorian tuntijoiltamme. Hr11 -veturisarjan merkitystä teollisuus- ja liikennehistorian kannalta ei voi vähätellä. Ei voi vaikka sotakorvausajan jälkitunnelmissa ostetut moottori-vaihteistot osoittautuivat epäluotettavaksi. Ei voi vaikka moottori-vaihteisto uudistamisensa jälkeen oli jo liian vähätehoinen raskaisiin pikajuniin. Varsin kattava kuvaus veturisarjasta on Timo Lehtosen kirjoitus Hr11 -veturin tekniikka, Resiina 4/1992 s. 12-19. Voimakas vetoomus on saada vuosikymmeniä ulkona säilytetty ainokainen siirretyksi kuivaan hallitilaan, jotta ruostumisvaurioiden laajuus ja korjaustarpeen laajuus voidaan teräskorikorjausten osaajien toimesta arvioida. Tavoitteena olisi tällöin lähinnä ulkonäkökorjaus näyttelyesineeksi, sulkematta pois myöhemmän laajemman korjauksen mahdollisuutta. Jotta asia lähtisi vihdoinkin liikkeelle, ehdotan esityksen tekemistä ensi vaiheessa SRHS:lle. SRHS voisi organisoida veturisarjaa koskevan arkistoaineiston yhteenkeräämisen tukemaan tavoiteltua kunnostusta ja olemaan tarvittavana lähtöaineistona mm. korjauksia koskevissa tarjouspyynnöissä. SRHS voisi sen ohella pyrkiä saamaan perustetuksi korjausta arvioivan ja johtavan toimintakykyisen työryhmän. Siinä voisi olla muutama SRHS:n asiantuntijaedustaja, teräskorikorjausten käytännön tuntija, Rautatiemuseon edustaja sekä ministeriön (millä nimellä tämä taho tänään kulkeekaan) ja Museoviraston edustaja. Kukapa tällaisen esitysluonnoksen SRHS:lle laatisi, ja kuka sitä haluaisi kommentoida ja kenties vihjaista tiedossaan olevista halukkaista asiantuntijoista mainittuihin tehtäviin? Jos joku ON asiantuntija itse ja halukaskin, voi siitäkin kertoa. Jos joku haluaa laatia esitysluonnoksen, se olisi mainiota. Itse ole vain viimeinen oljenkorsi, jos halukkaita ei löydy. |
|
| 29.11.2019 19:33 | Juhani Pirttilahti: | Aiempien Hr11-selvityksien tuloksetkin kannattaisi julkistaa näitä pyrkimyksiä tukemaan. | |
| 29.11.2019 21:43 | Esa J. Rintamäki: | Erkille: aivan ensimmäjseksi pitää järjestää Hr 11:n omistussuhde. Vasta sitten voisi tapahtua jotain... En usko veturin enää maksavan paljoakaan...? Lyön vetoa, että ensin tulee suuri innostus ja monen muun vaiheen jälkeen yleinen lamaannus - valitettavasti siinä käy näin! Hr11 on seissyt ulkona jo vuodesta 1972 eli jo 17 vuotta! Minunkin mielestäni asian pitäisi alkaa jo edetä.... En sitten tiedä rautatiemuseosta, koska siellä on jo HO-pienoismalli Pullahurusta, jossain hyllyssä, kun oikein tarkasti katsoo! |
|
| 29.11.2019 21:46 | Petri Sallinen: | Jos omistaja ei ole innostunut säilyttämään jotain tavaraa, niin sitten vaan osakeyhtiö pystyyn. Sen tavoitteena olisi ostaa kyseinen veturi, hankkia sille suojaisa tila ja rahoittaa sen kunnostus. Osakkeita voitaisiin myydä harrastajille esim. tyyliin 500 euroa kipale ja vähän rahakkaammille 1000 euroa kipale. Joukkorahoituskin voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Lähes kaikki englantilaiset rautatieyhteisöt hyödyntävät näitä malleja ynnä muita kaupallisia toimia. Kaikki eivät halua/osaa/kykene kaapia ruostetta vanhoista raadoista, mutta voisivat osallistua homman rahoittamiseen sympatiasyistä. Samalla nähtäisiin todellinen säilyttämisen motivii, kun joutuisi kaivamaan kuvettaan. Jos esim. VR ei ole kiinnostunut säilyttämään syystä tai toisesta vanhoja raatojaan, niin tästä asiasta mussuttaminen ei liene kovin hedelmällistä. On helppo todeta, että liikeyrityksen ydinliiketoimintaan ei historian säilyttäminen kuuluu — toki se voisi kuulua, mutta tämä taas on yrityksen strateginen valinta. |
|
| 29.11.2019 22:21 | Esa J. Rintamäki: | Entä valtion avun anominen? Turhempiinkin sitä rahaa syydetään (tapaus Baltzar). Kuuluisiko tämä liikenneministerön vaiko opetusministeriön toimialaan? Ilmeisesti pitää toimia rapsakasti, ennen seuraavaa lamakautta... Tuo osakeyhtiökeissi on hankala riitatapauksissa, niin muuten hyvä kuin idea onkin. Vitsi: pyydetään kirkko keräämään kolehtia Pullahurun hyväksi. Vaikka Laihialta varmaan saisi kokoelman nappeja...? |
|
| 29.11.2019 22:46 | Raimo Harju: | Omistaja vois jukisesti ilmoittaa, mikäli ei itse katso tarvitsevansa kyseistä esinettä, tai museoitavaksi" varaamaansa" veturia, halukkudestaan joko myydä tai luovuttaa ne sellaiselle taholle, joka olis valmis kunnostamaan ne näyttelykelpoiseen kuntoon. | |
| 29.11.2019 23:48 | Juhani Pirttilahti: | Museovirasto myöntää kulkuvälineiden avustukset kulkuvälineen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruointiin enintään 50% kokonaiskustannuksista. Valtion budjetista tuleva määräraha on ollut viime vuosina 400 000 €. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksittäinen avustus ei yleensä voi olla yli 40 000 €. Hr11:n omistaja taitaa yhä olla VR, jolloin avustusta ei voi myöntää ellei omistussuhdetta muuteta. Näillä eväillä eteenpäin... | |
| 29.11.2019 23:54 | Juhani Pirttilahti: | Tässä yhteydessä on myös hyvä tiedostaa, että mainitsemaani avustusta ei myönnetä kadonneen tai tuhoutuneen uudelleen rakentamiseen. | |
| 30.11.2019 00:15 | Tauno Hermola: | Sitä kyllä vähän ihmettelen, ettei tälle löytynyt tilaa Toijalan veturimuseosta, vaan siellä on ruvettu jotain vaunuja kunnostamaan.. | |
| 30.11.2019 00:28 | Juhani Pirttilahti: | Säilytystiloja siis tarvitaan lisää. Tuollaisen Hr11:n kokoiselle esineelle sopivan pressuhallin saa noin 15 000 eurolla. Tosin sellaiseen ei välttämättä saa avustuksia. Sitten tarvitaan vain tarkoitukseen sopiva raiteenpätkä jostakin. | |
| 30.11.2019 00:58 | Juhani Pirttilahti: | Ehkä yksi ratkaisu voisi olla perustaa oma kannatusyhdistys, jonka omaisuutta Hr11 on kunnostuksen ajan ja yhdistys hoitaisi varainhankinnan ja kunnostuksen, minkä jälkeen yhdistys puretaan ja kunnostettu museoesine luovutetaan Suomen Rautatiemuseolle. Olettaen, että siellä on tilaa ottaa se vastaan... | |
| 01.12.2019 22:04 | Petri P. Pentikäinen: | Veturimuseo olisi jo nimensäkin kautta hyvä paikka Hr11:lle. Kaiman edellä visioima rahanhankintamalli olisi hyvä. Omistussuhteiden muuttaminen tuskin on mikään mahdottomuus. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kuvitteellisia ongelmia on enemmän kuin todellisia. | |
| 01.12.2019 23:09 | : | Toki Veturimuseo olisi oivallinen paikka ja mitä lämpimämmin sen soisin siellä olevan. Nykykuntoisena sen museoentisöinti talkootyönä, varsin rajallinen käsiparien määrä huomioiden, ilman tuhtia rahoituspakettia ei harmi kyllä tunnu mahdolliselta. Eivätkä Veturimuseon perustallitilatkaan, jotka eivät vastaa konepajaolosuhteita millään mittarilla sitä oikein mahdollista. Eikä tätä kyllä tietääkseni ole Veturimuseolle tarjottukaan. | |
| 01.12.2019 23:14 | Petri P. Pentikäinen: | Edellä Juhani pohtikin mallia, jossa kunnostus tehtäisiin sitä varten perustettavana hankkeena. Ei siis välttämättä sen museon toimesta, joka valmiin veturin ottaisi näyttelyynsä. | |
| 02.12.2019 17:03 | Raimo Harju: | Mitähän Hr11 tykkää siitä ehkä liiankin tiiviistä suojapeitteestä, kokemus on osoittanu että ainakin puutavara alkaa homehtumaan ja lahoamaan. | |
| 02.12.2019 17:23 | Juhani Pirttilahti: | Kyllä se peitteen kanssa säästyy paremmin kuin ilman. Peitteen alla katolla on kuormalavoja muodostaen ilmavälin. |